Kuules sie tuhannen vanha, Ja vanhin kosiomiesi! Tuo hattu, jok' on sinulla, Tuot ei kanna kaikki miehet, Eikä pojat puoletkana, Kolmannetkana kosijat. Verka on Wirosta saatu, Säteristä säälitetty, Puuhka on tuotuna Turusta, Saksan linnasta sametti. Vähä paitoa näkyvi, Pikkarainen pilkottavi, Paita kun papin paperi, Kirkkoherran kirjanlehti, Oman kultansa kutoma, Kaunosensa kalkuttama; Ommeltu oravakynsin, Näätäkynsin nästäelty, Tinaneuloin tikkaeltu.

III. Paimenlauluja.

170. Kukkalatva kuusi.

"Marisenko, marjasenko, Punaposki puolasenko! Kävitkö tuon mäkösen alla, Viheriäisen vierun alla?"— "Kävin kerran, kun kävinki." "Mitäs näit käyessäsi?"— "Näin kuusen kukkalatvan, Ja haavan halialatvan; Ison kuusen kukkalatvan, Emon haavan halialatvan." "Konsa sen kotihin tuomma!" "Illan tullen, päivän mennen, Karjan tullessa kotihin, Kylylöylyn löyhkätessä."

171. Mipä paimenten olla?

Mipä meiän paimenien, Kupa karjan kaitsijoien?— Ei ole paha paimenien, Pah' ei karjan kaitsijoien; Kiikumma joka kivellä, Laulamma joka mäellä, Joka suolla soittelemma, Lyömmä leikkiä aholla, Syömmä maalta mansikoita, Ja juomma joesta vettä. Marjat kasvon kaunistavi, Puolukat punertelevi, Vesi ei voimoa vähennä, Jokivesi ei varsinkana.

172. Tule tänne!

Tule tänne tyttöpaimen [33], Tääll' on toinen poikapaimen [34]; Tääll' on karjat kaunihimmat, Täällä kellot kuulusammat, Tääll' on mansikat makiat, Täällä lillikat lihavat, Täällä puolat puolikypset, Vatut vaaran rintehellä.

Kuti, kuti, kultaseni, Tule tänne turkkaseni! Tääll' on kaunis karjan käyä, Armas paimenten asua; Pohjaspuolella mäkönen, Päivänpuolella puronen, Lehtomaita luotehesen, Itähän isot ahoset. Kuti, kuti, kultaseni, Tule tänne turkkaseni! Tääll' on suuri sulhosesi [35], Kaunis kasvin kumppalisi; Sopisipa suuta antaa, Kun olisi kahen valta.

173. Missä armahani?