Miss' on, kussa minun hyväni, Miss' asuvi armahani, Missä istuvi iloni, Maalla kulla marjaseni?— Kuulu ei ääntävän ahoilla, Lyövän leikkiä lehoissa, Ei kuulu saloilla soitto, Ei kukunta kunnahilta, Oisko armas astumassa, Marjan matelemassa, Oma kulta kulkemassa, Valkia vaeltamassa; Toisin torveni puhuisi, Vaaran rinnat vastoaisi, Saisi salot sanelemista, Joka kumpu kukkumista, Lehot leikkiä pitäisi, Ahot ainoista iloa.
174. Armahan kulku.
Täst' on kulta kulkenunna, Täst' on mennyt mielitietty, Tästä armas astununna, Valkia vaeltanunna; Täss' on astunut aholla, Tuoss' on istunut kivellä. Kivi on paljo kirkkahampi, Paasi toistansa parempi, Kangas kahta kaunihimpi, Lehto viittä leppiämpi, Korpi kuutta kukkahampi, Koko metsä mieluisampi, Tuon on kultani kulusta, Armahani astunnasta.
175. Enkö minäki toivoisi.
Lintu lauleli lehossa, Pieni lintu pensahassa, Kullaistansa kuikutteli, Marjaistansa maanitteli, Armahaistansa halasi; Enkö mie poloinen raukka Tuota toivoisi enemmin, Halajaisi hartahammin, Kullaistani kulkevaksi, Marjaista matelevaksi? Tule tänne, pieni lintu, Lennä tänne, lintu rukka, Haastele halusi mulle, Ikäväsi ilmottele; Mie sanon sinulle jällen Haastan mielihaikiani. Sitte vaihamma vajoja, Kahenkesken kaihojamme. Lennä, lennä lintu rukka, Lennä, pieni pääsky rukka, Lennä minun kaulalleni, Käy käsivarrelleni; Siinä säilyt sie paremmin, Olet onnella hyvällä, Olet kun kullan kukkarossa, Asut kun armahan povessa.
176. Katso Kiesus karjaistani.
Katso Kiesus karjaistani, Hoitele hyvä Jumala, Näillä aukeilla ahoilla, Leveillä lehtomailla, Korkehilla koivikoilla, Kauneilla kataikoilla, Pienillä petäiköillä, Mataloilla haavikoilla, Kultaisilla kuusikoilla, Armahaisilla saloilla; Elä anna sutosen tulla, Kohti kontion osata! Jos konsa susi tulisi, Kohti kontio kokisi, Muuta muiksi lehmäseni, Kannonpäiksi kaunoseni, Kiviksi minun omani, Kallioksi karjaseni; Ei susi kivihin koske, Karhu ei koske kallioihin.
177. Muut kuuli kirkonkellon.
Muut ne kuuli kirkon kellon, Minä kurja karjankellon; Papin parran muut näkivät, Minä kurja kuusen latvan. Kivi on mulla kirkkonani, Pajupehko pappinani, Lahokanto laulajana, Käki muina lukkarina. Kuku kultainen käkönen, Kuku kulta kielellinen, Hoila'a hopiarinta, Tinarinta riuskuttele Käynkö viikonki vilussa, Kauan karjan paimenessa, Astunko ahoja kauan, Viikon soien vierukoita— Kesosenko, kaksosenko, Viitosenko, kuutosenko, Vaiko kymmenen keseä, Tahi ei täytehen tätänä.
178. Lepo, lepo, lehmän.