kierä (glaber, glatt), jolla ei ole karvoja. sileä (laevis, slät), kun ei ole kuoppia, uurtoja, naarmuja, nyyliä eikä muita epätasaisuuksia. karkea (asper, skarp) pienillä kyhmyillä, nyhillä ja nystyröillä. karhea (scaber, sträf) melkein näkymättömillä kankeilla karvoilla. lienteä (pubescens, småluden) lyhyellä, hienolla, tiheällä karvalla. sametti-nukkainen (velutinus, sammetshårig) lienteällä, ulottavalla, tav. erivärisellä karvalla. silkkimäinen (sericeus, silkesluden), pitkästä, hienosta, pintamyötäisestä, kiiltävästä karvasta. höyteä (villosus, luden), pitkästä, laheasta, tiheästä karvasta. karvainen (pilosus, hårig), pehmeästä, ei ylen lyhyestä eikä tiheästä karvasta. hatuinen (hirsutus, sträfluden), karkea-, pitkä- ja tihukarvainen. takkuinen (hispidus, sträfhårig), karkea-, paksu- ja harvakarvainen. kalsea (hirtus, kort sträfhårig), lyhytkarvaisempi edellistä. villainen (lanatus l. lanuginosus, ullhårig); villaksi (lana l. lanugo) sanotaan tiheätä, kiemuraista, vähän sekasortoista karvaa. nutturainen (floccosus, flockullig); nutturoilla (flocci, flockull) ymmärretään tukkupäistä villaa. vanukkeinen (tomentosus, filthårig); vanuke (tomentum, filtludd) s.o. vanuksissa oleva villa. seittinen l. lukinverkkoinen (araneosus l. arachnoideus, spindelvässhårig); seitiksi (aranea, spindelvässhår) sanotaan pitkiä, hienoisia, hämähäkin verkon tapaan yhteen kutoutuneita villakarvoja. ripsikarvainen l. ripsinen (ciliatus, hårbräddad); ripset (cilia, kanthår) ovat yhtäpitkät karvat jonkun osan (esm. lehden) reunassa. parrakas (barbatus, skäggig), kun karvat ovat vihkona tav. jonkun osan päässä; semmoista vihkoa sanotaan parraksi (barba, skägg). sukainen l. sukasinen (setosus, borstbärande); su'iksi l. sukasiksi (setae, borster) sanotaan kankeita, liereitä karvoja. nojosukainen (strigosus, plattborstig); nojosukaset (strigae, plattborster) ovat kankeita, lyhempiä, litteämäisiä, alaspainuneita karvoja. koukkusukainen (setis hamosis, s. hamatis, s. aduncis, s. apice uncinatis, krokborstig); koukkusuat (hami l. unci, krokborster) ovat koukeropäisiä sukakarvoja. väkäsukainen (glochidatus, hullingbärande); väkäsu'illa (glochides, hullingborster) on päässä vastahakaisia karvoja. poltinsukainen l. polttava (urens, brännande) polttavilla sukakarvoilla l. poltinsu'illa (stimuli, brännborster) varustettu. Poltinsu'illa on sisässä polttavaa nestettä. pistinsukainen (aciculosus); pistinsuat (aciculi, nålborster) tarttuvat koskiessa ihoon ja heltiävät juuriltansa. piikkisukainen, piikillinen (aculeatus); piikeiksi (aculi, taggar) sanotaan pistimiä, jotka eivät lähde juuriltansa irti. pehmytpiikkinen l. hakarainen (muricatus, vektaggig) hakaroilla l. pehmeillä piikeillä (murices). kärheä l. takistava (adhaerens, snärjande) hienoilla koukeroilla tahi väkäpäisillä piikeillä (ruohoissa). Itsekuki piikki on myös joko yhtenäinen (simplex, enkel) tahi jaettu (fissus, delad), haarapäinen (furcatus, gaffellik), kaksi-, kolmihaarainen (bi-, trifurcatus), suora (rectus, rak), kovera (incurvus, inböjd), latvaan päin väärä, keikkeä (recurvus, tillbakaböjd), alaspäin väärä. Koveraa ja keikkeätä sanotaan myös yhteisellä sanalla koukeroiseksi (aduncus, klolik). nyhäinen, (verrucosus, vårtfull) on se pinta jolla on pieniä syyliä, nystyröitä eli nyhiä (verrucae). tahmea (viscosus, viscidus, klibbig) ja jäläinen (glutinosus, limaktig), kun pinnasta tihkuu iskuista, liimaista, tartuttavaista nestettä. pisakarvainen (pilis glandulosis, glandelhårig) nesteisellä nypyllä eli pisamalla karvan päässä. haarakarvainen (pilis furcatis, med gaffelformigt klufna hår). sulkakarvainen (p. plumosis, m. fjäderlika hår). tähtikarvainen (p. stellatis, m. stjernlikt delade hår). nivelkarvainen (p. septatis, m. ledade hår). kilseinen (p. lepidosis l. squamosis, m. fjällika hår). kehnäinen (farinosus, mjölig), kun pinnalla on vaksimaista ulos pihkunutta ainetta. härmäinen (pruinosus, daggblå), kun sama aine on vaalean sinertävää. paikullinen (maculatus, fläckig), pilkullinen, tähneellinen, kirpulainen. kaarnainen (suberosus, korkbarkig), pullokuorinen. juomuinen (striatus, strimmig), juovikas, juotikkoinen, viiruinen. pyköinen (rimosus, sprickfull), halkeimikas, siirtoileva, risoileva, pakoileva, rakoinen.
1) Juuri (radix, rot).
juurenniska l. niska (collum radicis, rothals), juuren ja varren raja eli välipaikka. lisäjuuri (radix adventitia, birot), maassa olevasta varresta tahi oksasta lähtevä uusi juuri. ilmajuuri (r. aërea, luftrot), yläällä maasta olevasta kasviosasta maahan lähtevä lisäjuuri. yksiperäinen (r. simplex, enkel), joka alkuansa niskasta lähtien on yhtenä juurena, jos sitte alempana jakauisiki. moniperäinen (r. multiplex, sammansatt), joka heti alusta on jakaunut useammaksi osaksi. haaraton (r. integra, odelad), yksiperäinen juuri, jolla ei ole varsinaisia haaroja, vaan ainoastaan hapsia (fibrillae, rottrådar). kokonainen (r. integerrima, helt och hållet odelad), yksiperäinen haaraton sekä hapsiton juuri. haarova (r. ramosa, grenig), kun yksiperäinen emäjuuri jakauu useammaksi haaraksi ja monasti haaratki uusiksi haaroiksi eli haarukoiksi. Niin hyvin haarat (rami, grenar) kuin haarukat (ramuli, smågrenar) voivat olla hapsilla tahi säikeillä (fibrae, rottågor) varustetut. emäjuuri (r. palaris, pålrot), haaraton pystöjuuri ja haarovanki juuren pystöinen pääosa. yksivartinen (r. unicaulis, enstjelkig), emäjuuri, josta nousee ainoastansa yksi varsi. monivartinen (r. multicaulis, mångstjelkig), josta lähtee useampaa vartta. rihmamainen (r. filiformis, trådlik), rihman tahi hienomman nauhan paksuinen haaraton juuri. suikea (r. fusiformis, tapplik), keskeltä paksumpi, pitkämäinen, haaraton. suippeneva l. suippo (r. conica kägellik), kun niskasta alkain vähitellen hoikkenee päähän asti. naurismoinen (r. napiformis, roflik), niskasta pullakka, alempata hoikalla hännällä eli navalla. hapsinen (r. fibrillosa l. capillacea, trådig), moniperäinen juuri hapsimaisilla eri säikeillä. tupastava (r. caespitosa, tufvig), kun moniperäisen juuren niskasilmikoista vuosittain kasvaa uusia varsia ja juuria, jotka entisten kuihtuneitten kanssa kutouvat tuppaaksi eli mättääksi. kimputtu (r. fasciculata, hopknippad), kun muutamat säikeet heti varren rajalla ovat myhkyröityneet yhteen tukkuun. vuosinainen (r. annua l. fugax, enårig), joka yhtenä vuotena kasvattaa varren, kukat ja siemenet, sitte kuihtuu. kaksivuotinen (r. biennis l. vivax, tvåårig), joka edellisenä vuotena tavallisesti ei tee kun varren, toisella kukkii ja siementyy, sen jälkeen katoaa e.m. nauris. monivuotinen (r. perennis, mångårig) monta vuotta kestävä joko vanhalla eli uudisvarrella, e.m. puut, koiruoho. mahero (r. perennans, öfvervintrande), joka kukkimisen ja siementymisen jälkeen vielä jonkun vuoden pitkittää kasvuansa. rönsyävä (r. stolonifera, skottalstrande), kun juuren niskasta kasvaa lehtivesoja eli rönsyjä (stolones, grenskott) varren ympäri. suomukaulainen (r. stipata, fjällkransad), kun juuren niskan ympäritse on suomumaisia hilseitä. karvaniskainen (r. comosa, topphårig), kun niskasta lähtee karvoja tahi sukasia varren alapään ympärille. pystöinen l. pytöpystö (r. perpendicularis l. verticalis, lodrät), suoraan alas maahan lähtevä haaraton juuri. alaskohtainen (r. descendens, nedstigande), pystöhaarainen juuri. uloskohtainen (r. horizontalis, vågrät), kun juurihaarat leviävät ulospäin maata pitkin. kallas (r. obliqua, sned), joka on kallellaan. ulottava (r. procurrens, utlöpande), pitkä uloskohtainen juuri. tihkeä (r. compacta, fast), jonka sisus yltä ylensä on yhtä ainetta. möyheä (r. carnosa, kottig), pehmeä, tursea, lihamainen; e.m. nauris. mehevä (r. succosa, saftig), tuore, nesteinen, mantoinen. maitias (r. lactescens, mjölksaftig), kun leikkaaman jäljestä tihkuu valkoista tahi muun väristä nestettä. puutava (r. lignosa, trädartad), sitkeää, puuntapaista ainetta. mahkurainen (r. tuberosa, knölig), kun juuren haarat tahi säikeet paikoittain ovat tursuneet pyöreiksi tahi muikulaisiksi kyhmyiksi. helminauhainen (r. moniliformis, perlbandslik), kun on joka haarassa useampaa pientä mahkuraa eli nyylää toinen toisensa perästä. rippunyyläinen (r. filipendula, trådhängande), kun juuren nyylät eli myhkyrät ovat harvemmassa, ikään kuin ripuksissa. Muistutus. Muutamilla harvalukuisilla kasveilla on juurensa ei maassa, vaan vedessä, ja monta kasvia löytyy, jotka ovat toisiin kasveihin juurtuna. Näitä sanotaan loiskasveiksi eli loisioiksi (plantae parasiticae, parasiter). Ne ovat kahta laatua, toiset varsinaisia, toiset epäperäisiä loisioita. Edelliset itävät ja juurtuvat niillä kasveilla, joista sitte elävätki, jälkimäiset nousevat ensin maasta ylös ja tarttuvat vasta myöhemmin pienillä syylämäisillä juurilla kiinni muihin kasveihin, jonka jälkeen niiden entinen juuri ja varsi kuoleuvat; elantonsa ne sitte saavat niiltä toisilta kasveilta.
2) Vartalo (cormus, stam).
Juuresta nousevaa kasviosaa sanotaan yhteisellä nimellä vartaloksi, joka tavallisesti on maan päällä, mutta muutamissa kasveissa kokonansa tahi osiksi maan sisälläki kokoon kasvettuneena, käpristyneenä. Maan-alaista vartaloa ennen arveltiin ja vieläki monasti sanotaan juureksi, vaikka se ylöspäin kasvamallansa, hilseisillä lehtien jäännöksillä ja silmikoillansa selvästi osottaa itsensä samaa laatua olevan, kun muuki tavallinen varsi.
Maanalaisia varsi-osia ovat sipuli, mukula ja juurakko.
a. Sipulista.
sipuli (bulbus, lök), lyhyt, käpertynyt varren-osa päälitysten
röyköttyneillä hilseisillä kuoruslehdeillä.
sipulin sydän l. emys (discus bulbi, lecus, lökstock), joka
ylöspäin lähettää kukkaperän ja toisesta päästään työntää
juurihapsia maahan.
hilseinen sipuli (b. tunicatus, hinnskalig), kun lehdet ovat
muodostuneet leveiksi monikertaisiksi kalvokääreiksi.
verkkosuoninen (b. reticulatus, nätskalig), kun sipulihilseillä
on verkontapaisia ristisuonia.
töyhtöinen (b. fimbriatus, fransig), kun vasta mainitut suonet
yhdistyvät hepsupääksi.
liistoinen (b. foliosus, bladig), lehtisellä eli liistoisella,
ei kalvomaisella eikä limitetyllä kuorella.
suomuinen (b. squamosus, fjällig), soukemmilla ja usein limikkäillä
kuoruslehdeillä.
moniperäinen (b. compositus, sammansatt), jossa on monta kynttä
(bulbilli, smålökar) yhdessä.
monikoloinen (b. nidulans, mångklyftig), kun kynsien ja sydänsipulin
välissä on pieniä kaaloja eli kolosia.
pahkasipuli (bulbotuber, b. solidus, lökknöl, tät lök),
tihkeäaineinen sipuli, jossa sydän on voittopuolella.
kalvosipuli (b. foliosus, bladig), jossa kuoruslehdet voittavat.
sipulinen juuri (radix bulbosa, lökartad rot) y.k. sipuli.
b. Mukulasta.
mukula (tuber, stjelkknök) kyhmistynyt, täyteinen, turpea tahi
möyheämpi maanalainen varren-osa silmikoilla, joista sikiää
uusia kasveja. Kun mukulaa ennen luettiin juureksi, niin siitä
on juurelle seuraavia tunnussanoja saatu.
mukulainen juuri (radix tuberosa, knölig) y.k. mukula.
kämmekkäinen (r. palmata, handlik), sormentapaisesti haarova.
kaksoismukulainen (r. didyma, tvåknölig), kun maanpäälisen varren
päässä on kaksi mukulaa vieretysten.
nysteröinen (r. granulata, grynig), kun monta pientä mukulaa on
varren tyvessä yhteen nyhertynyt.