Jaksossa: Valaisee maailman katsomma loppu-äänikettä eli päätettä ee sanassa valaisee ennemmin epä-arvoiseksi, kun varsin pitkäksi, jonka tähden sitä tässä olemma käyttäneet lyhyen siasta. Varsin pitkiksi lukisimma ainoastansa niitä pitkiä tavuita, jotka taitaan kahdistaa, niinkun esimerk. lopputavuet sanoissa: rantaa, rantaan, maailmaa, tuodaan, ottaa', leikka'a, kahdistettuina: rantoa, rantahan, maailmata l. maailmaa, tuodahan, ottoa', leikkoaa. Sitä vastoin semmoisia päätteitä, kua sanoissa: hän tulee, tekee, ottaa, taitaa, valaisee ei sovi kahdistaa, josta arvelemma niiden ei varsinaisesti vaan epä-arvoisesti pitkiä olevan. Tavataan niitä kyllä pidennettyinäkin, vaan silloin erinäisellä liitteellä pi eli vi, jonka edellä tavut oikeemmin lyhyeksi kirjoitettaneenkin, tulepi, tekepi, ottapi, taitapi, valaisepi eli tulevi, tekevi j.n.e., jos kohta Savon ja muutamien muiden paikkojen murteessa se siinä siassa kuuluu pitkänä: tuloopi, tekööpi, ottaapi j.n.e. Juuri epä-arvoisuutensa vuoksi näitä päätteitä raamatun suomessa yksiäänikkeellisesti kirjoitettaneenkin.
III. Seitsemäntoistavuotias.
Runebergiltä kirjoittama perustuslaulu alkaa sanoilla: jag vet ej hvad jag hoppas. Mitteensä on seuraava:
v, — v, — v, — —
v, — v, — v/—, —
v, — v, — v, — v
v, — v, — v/—, —
Sanat siis laulaissa jakautuvat seuraavaisesti:
Mä — tuota — toivoin — aina,
Kun — talvi — lähti- — si.
Ki- — nosten — kanssa — ehkä
Su- — lais sy- — äme- — ni.
IV. Lintuselle.
Ruotsalaisen alku Runebergiltä: säg mig, du lilla fogel; mitet kun edellisellä, ja siis seuraavaisesti laulumittoihin jakautuva:
Tee — vasta — kin pe- — säsi
Li- — ki pi- — hoa- — ni,
Ja — tyyty- — mään o- — peta
Mua — myös o- — saha- — ni!
Runomitteen tapaan rakennettuna kuuluvat jaksot: