En tieä' itse'känä,
Mitä mä kaipoan:
Syämeni on täynnä
Ja outo ainian,
Unettomat on yöni
Levoton päiväni.
Mitä ajattelenki,
Mik' ompi mieleni?
Jos ompelen kun orja
Aamusta iltaseen,
Ei eisty työni kurjan
Tapahan taannoiseen;
Mä pääni vaipuessa
Unohan neulani.
Mitä ajattelenki,
Mik' ompi mieleni?
Mä tuota toivoin aina,
Kun talvi lähtisi,
Kinosten kanssa ehkä
Sulais syämeni;
Lumet sulivat, vaan ei
Kinokset rintani.
Mitä ajattelenki,
Mik' ompi mieleni?
Ikäviä iloni,
Ikävät riemuni;
Jos päivä kuinka kirkas,
Pimiä mieleni.
Voi kenpä toisi jällen
Iloiset aikani!
Mitä ajattelenki,
Mik' ompi mieleni?
Ah jospa jo olisin
Majoista maailman,
Ja rauhassa lepäisin
Tuvissa Tuonelan!
Vaan raahtisinko mennä
Mä ystävistäni!
Mitä ajattelenki,
Mik' ompi mieleni?
[IV. Lintuselle.]
Sano'pa laululintu.
Selitä sirkkunen,
Mitenkä niin sinulla
Yhä' rinta riemuinen!
Varahin aamusilla
Iloisen äänesi
Mä kuulen, iltasilla
Suloisen soittosi.
Pesäsi kyll' on pieni
Ja tyhjä aittasi,
Vaan yhtä kaikki ompi
Iloinen mielesi.
Sä huolta huomisesta
Et tieä' ensinkään,
Jos pienintä palaista
Ei eineheksikään.
On monta, joill' on aitat
Eloa täynnänsä,
Käsissä maat ja vallat,
Ja ruunut päässänsä,
Mutt' aamuhetkin heiltä
Ilo on kaukana,
Sinä kun uuen päivän
Alotat laululla.