C. Korwawiho (korwakipu, korwasärky). Waatii iilimatoja korwaan taaksi, rakkolaastaria niskaan, lämpimiä jalkahauteita, jonka ohessa korwaa haudellaan lämpimillä ryynipuuroilla ja sisään tipahutellaan lämpöistä maitoa. Sisällisen kuumeen kanssa yhdistettynä annetaan kuin ajuwihoissaki salpetteristä, tartarisuolasta ja sokurista tehtyä pulweria sairaalle.
D. Kurkkuwiho, kurkkutauti. Tutaan tawallisista wihomerkeistä kitalaessa ja siellä löytywissä kertuissa eli rauhasissa. Ynnä edellä annettuin yhteisten neuwoin kuumeissa ja wihoissa pannaan tässä wiassa kaulaan usiampia (6-12) iilimatoja ja rakkolaastaria niskaan, kurkkua korlataan eli hulistellaan tapikkajuuren (muurutin) liemellä tahi seljateellä, joihin pitää edellä wähän etikkata seottaa. Kaulan ajettuessa ja paisuessa pidetään sillä usiasti muutettawia lämpimiä puurohauteita, jotta saataisi takaumaan ja suussa pidellään lämmintä maitokeitosta wiikunain, rusinain tahi hunajan kanssa laitettuna. Ulkonaisissa leuwan=alaisissa, pehmiälle tuntuwissa ajettumissa, joita sisällinen kuume ei seuraa, harwoin tarwitaan muuta, kuin lämpimässä oloa, haalioita juotawia ja kamfertillä hierotun sukan tahi muun willawaatteen päällä pitämistä.
Jos mustia, pahalle haisewia pilkkuja ilmautuisi kurkkuun ja sairas tulisi aina woimattomammaksi, niin on waara tarjona ja lääkäri hetimmiten kutsuttawa. — Ne jotka useimmin kurkkuwiholta waiwataan, tekewät hywin, jos joka päiwä aamuin illoin pesewät kaulansa kylmällä wedellä, paljaaltaan eli suolalla seotettuna.
E. Rintawiho (rinnan pistäjä, pistos, pistotauti). On aina kuumeensekainen, jonka tähden pitää tarkoin waarinottaa kaikki, mitä kuumeesta on neuwoksi annettu. Erittäin pannaan rinnalle usiampia iilimatoja ja jälkeen rakkolaastaria. Näiden ohessa nautitaan haalioita, liewittäwiä juomia, esimerk. mallaswierrettä, siirappia eli hunajata weden kanssa keitettynä taikka liewittäwää mehua, jotka kaikki helpottawat rykimistä. Suoni awetaan usiampi kerta päiwän kahden tahi kolmen wäli=ajoilla niin tässä, kuin muissaki kiihkiämmissä wioissa, salpetteriä nautitaan teelusikallinen joka toinen tiima. Kaikkia kiihottawia aineita pitää tämän taudin ajalla karttaa, esimerk. kahwia, wiinaa, hofmannin wiinaa, mistuura simppeliä, hienottua lasia ja muita semmoisia, joilla ymmärtämättömyys jo on monelta hengen wienyt.
Parantuneen tulee kauwan aikaa jälkeen warjeleita wilustumasta ja lääkäriltä neuwoa kysyä, jos wielä jälkeenpäin yskä waiwaisi, joka waan muuten taitaisi siittää keuhkotaudin.
F. Yskä, köhä, hökä, ryintä, röhkätauti, jne. Saapi tawallisesti alkunsa, kuin jalat kauwemmin aikaa tulewat seisomaan wilussa wedessä ja kohta jälkeen ei muuteta kuiwia jalkineita, taikka kuin kostioilla waatteilla kauwan ollaan, erittäinki wiluisessa ulko=ilmassa, taikka warista huoneesta liikutaan ulos kylmään kehnoissa rikeneissä, taikka awojaloin astuillaan lumisella, jäisellä pihalla, ja muista semmoisista. Tauti alottaa oudonlaisella kiherryksellä nenässä, kurkussa ja rinnassa, jota seuraa jälästäminen eli kuolastaminen. Sen muita tawallisimmia tuntomerkkejä owat: kuumuus, jano, pääkipu, nenän ja silmäin wetistyminen, muuttelewa kolotus ruumiissa, waikia henkimä, ryintä, äänen sorros eli lankeama ja nielinwaiwa. Enimmiten murtuu tauti ruumiin hikoamisella 7 eli 9 wuorokauden päästä. Tauti juuri alussansa ollen peräyypi usein, jos saadaan ruumis runsaasti hikoamaan, ja sentähden hyödyttäwät silloin haaliat ammepesot, lämpöiset juomat, wetelät ryyniliemet eli teewedet seljakukista, isopista, mintuista jne. hunajalla eli sokurilla seotettuna. Jos kuume rasittaisi kowemmin, niin saapi nuorilta, werewiltä ihmisiltä suonta iskeä, jota muussa tapauksessa ei tarwita tehdä. Lopulla tautia, kuume=ajan ylimentyä, on paras neuwo liikuskella ulko=ilmassa ja toisinaan juoda kylmää eli kylmänhaaliata wettä. Pitkittävässä hökä=yskässä, köhässä on hunaja hywä aine; taikka teewesi munanruskialla ja sokurilla eli hunajalla seotettu; taikka maito kynsilaukan kanssa keitetty; taikka paistetut omenat lämpimän oluen eli sahdin seassa. Muutamat neuwowat myös waria olutta eli sahtia wähäisen talin kanssa iltasilla juomaan, minkä saattaa, rintaa ja jalkapohjia talilla walkian ääressä woitelemaan ja puhtaat, kuiwat sukat yöksi sekä jalkaan wetämään, että kaulan ympäri sitomaan. Lapsen yskässä kuumentawat ruosteettoman teräspalasen, pistäwät niin kuumana maitoon, usiampia kertoja, siksi että lämpiää, jota juottawat lapselle ja sanowat auttawan.
G. Sisuswiho, maksan, pernan (sapson), watsan, suolten wiho. Erotetaan sillä wastamainitusta rintawihosta, että näissä kipu tuntuu watsan tienoissa, henkimä käypi kewiämmin ja suoni tykkii laimiammasti eli matalammasti. Tässä taudissa käytetään yksiä aineita kuin rintawihossa.
II. Kuumeita mainittawalla, usein äkisti wähetyllä eleellä; nerwitanti, lawantauti, mätätauti, polttotauti, sotatauti. Ne tawallisesti lewiäwät tarttumisella erittäinki, jos ilma on nuoskia, saastainen; elämä siiwoton ja nautinto=aineet kehnot; taikka ylellinen suru ja huoli waiwaa mieltä, liiallinen walwonta rasittaa ruumista, kowa wilustuminen edellä käypi jne. Enimmiten alkaa tauti muutaman päiwän oireilla, niinkuin: nujoudella, alakuloisuudella, syöntihalun wähenemällä eli katoamalla, kaulan ja niskan jäykistymällä, helpolla päänkiwulla, lewottomalla unella ja walkialiitaisella kielellä. Siitä kiihtyy tauti seuraawilla tuntomerkeillä: ruumis wärisee toisinaan ja heikostuu, ruumiista erkanewilla aineilla on erityinen, paha hajunsa, sairas alkaa hourailla, käypi tunnottomaksi, pilkkuja ilmautuu ihoon ja wälistä makuuhaawoja, märkänemiä ja muita woimattomuuden merkkejä. Tauti on aina pitkittäwä, tawallisesti usiampia wiikkoja kestäwä, waarallinen ja helposti muihinki rupeawa. Ainoastaan ensialussa saadaan lääketten awulla tauti toisinaan katkaistuksi, jota warten kerkiämiseen ennen wilunwäreitä ja muita kuumeen merkkejä annetaan oksetinta ja laitetaan lämmin amme= tahi saunakylpy. Jos sillä tauti ei taittuisi, eikä lääkäriä saataisi, niin annetaan sairaalle hapahkoita, raitistuttawia juomia, laihoja, weteliä ryyni= eli hedelmäliemiä. Watsan turpuutta autetaan lawemangilla tahi liewillä pehmittäwillä aineilla, ei repiwillä, raastawilla ulostus=aineilla, ja kaikki, mitä kuumeista yhteisesti on neuwoksi annettu, otetaan tarkoin waarin. Suonenlyönti tässä taudissa on sopimaton, eikä milloinkaan ilman lääkärin käskemättä toimitettawa, jos ei juuri kowin haittawerewiltä sairailta taudin ensi=alussa.
Tämä tauti on se, joka siivottomasta korjuusta ja ruokosta, huolettomuudesta eli ymmärtämättömyydestä, ahtaudesta ja siitä itsepäisyydestä, että käydään ilman pienintäkään pakkoa ja waatimusta sairaita katselemassa, maalla usein yltyy kowin kauhiaksi, rupeaa yhdestä toiseen, lewenee yli maakuntien ja surmaa kuin rutto tuhansittain ihmisiä, joista ehkei kymmenes osakaan olisi kuollut, jos olisi noudettu niitä neuwoja, joita niin erittäin tässä Luwussa, kuin jo ennenki (katso: koko 2 Luku ja Ilmasta terweyden suhteen 1:ssä Luwussa) on annettu, ja joista wielä kertoen tässä muistutamma: ettei sairaan huonetta pidetä koskaan kauwan umpinaisena, waan lämmitetään sitä usiammin wilun estämiseksi, waikka onki parempi wiluinen, kuin liian lämmin asunto tässä taudissa; että sairasta toisinaan käytetään lämpimissä ammepesoissa ja että heille koko taudin aikana annetaan juomaksi marjawesiä taikka muita hapahkoita liemiä, eikä wahwempia ruokia, kuin weteliä kaura= eli muu ryyniliemiä. Koska tauti jo on paranemassa, saapi posia tawallisesti wahwan ruokahimon ja moni on sillä syönyt itsellensä uutisen, wanhaa pahemman taudin. Watsa siinä tilassa on heikko, ei kärsi kowia ruokia, eikä paljoa kerrallansa, jonkatähden sitä tulee wähitellen ruokia kestämään totutella. Niille, joita tarwe waatii sairasten tykönä tarttuwain tautein aikana liikkumaan, on hywä ja hyödyllinen neuwo tarttumista wastaan, etteiwät koskaan mene hiostuneena sairashuoneesen, eiwätkä myös niin likelle sairaan suuta, että tulisiwat sen henkeä ojetis keuhkoihinsa wetämään. Suuhun kokoontuwaa sylkeä ei pidä alas niellä, waan sylkeä ulos, jonka wuoksi on hywä keino suussansa silloin jotain karwasta ainetta, kalmujuurta, inkewäriä tahi muuta semmoista pitää. Sairashuoneessa ei pidä yli tarpeen kauwemmin wiiwyttämän, sinne ei tyhjällä watsalla mentämän, eikä muutenkaan ilman jotain nautitsematta aamusilla niinä aikoina ulos lähdettämän. Sairaan tyköä tultua on hywä jonkun ajan ulko=ilmassa oleskella jälkeenpäin, että tuuli ennättäisi tartunta=aineen waatteista pois puhaltaa. Kaikki ylellinen rasitus, wilu, nälkä, walwominen, hiostuminen, ylen syöminen ja juominen, suru, murhe, pelko j.n.e. saattaa ruumiin heikommaksi tartunta=ainetta wastaan, mutta kohtuus, tytywäinen mieli ja itsensä kaikkineen Jumalan halttuun ja suojelukseen antaminen, johon kuuluu seki, ettei ylimielisesti hyljätä niitä waroneuwoja, jotka Jumala on ihmiselle tartteita wastaan ilmottanut, on tawallisesti kowimmissaki kulkutaudeissa hywänä apuna ollut.
III. Kuumeita watsansisusten kiwulaisesta muutoksesta; sappikuume, limatauti, syystauti, helpottelewa kuume. Tämä tauti ilmautuu tawallisesti syksyllä elokuussa, kuiwan, lämpimän ilman jälkeen, erinomattain merenrannoilla ja luotomailla, laakain, kuiwanetten lahten tienoilla. Siitä sillä onki nimensä: syystauti ja paikoin: rantatauti. Lähimmän alkunsa saapi se ruumiin wilustumisesta, epätasaisesta, järjettömästä elämästä, kehnoista, kelpaamattomista elatusaineista, kiihtyy sitte wäleen ja lewenee kulkutaudin tapaiseksi. Alussa on tauti toispäiwäisen wilutaudin tapainen, liittaisella, kellastawalla kielellä, pahalla, karwaalla maulla, kuoittamalla, oksettamalla, sydänalan painolla, kellertäwillä kaswoilla. Sairaalle pitää kohta antaa oksetinta, ulostawia, pehmittäwiä aineita, jälkeenpäin hapahkoita, marjawesistä tahi etikasta laitetuita juomia, lopulla (sairaan jo toipuessa) malista (koiruohosta) tahi raatteesta keitettyä teetä kupillinen kahdesti aamupuolella päiwää.