IV. Wilukuume, wilutauti, kylmätauti. Alkaa haukottamisilla, katkottamilla, wenyttämisillä, wäreillä, wilustamalla, kuumuudella, kowalla päänkiwulla ja wiimein hikoamalla. Sitte seuraa wäli=aika, jona sairas tuntee itsensä melkein terweeksi. Miten tämä wäli=aika on lyhempi eli pitempi, siten saapi tauti nimityksensä jokapäiwäinen, toispäiwäinen, kolmaspäiwäinen wilutauti jne. Pahalla sopimattomalla korjuulla muutaikse wilutauti toisinaan alituiseksi kuumeeksi, tulee waikiaksi parantaa ja lopettaa useinki wesitaudilla eli watsan pöhöllä. Tässä taudissa waarinotetaan, että sairas wilu=ajalla makaa lämpimästi peitettynä ja on, jos suinki taitaa, peräti ilman juomatta, taikka maistelee jotain lämmintä pikkuruisen kerrallansa. Kuuman tultua wähetään peitettä ja juoma tehdään haaliammaksi. Hiotessa juodaan lämmittäwiä juomia, esimerk. lämmintä olujuuston heraa ja jälkeen hikoamista muutetaan kuiwa lämmin paita. Wäli=ajalla annetaan esinnä oksetinta ja sitte pehmittäwiä aineita tahi ensimäisen kerran wäkewämpääki ulostawata ainetta. Jos wielä kieli asuisi liittaisena, niin nautitaan seuraawilla wäli=ajoilla, joka kolmannella tiimalla teelusikallinen minttuteessä sulattua salmiakkia, waan jota kielen puhtaaksi tultua ei enempi tarwitse ottaa. Toispäiwäisissä wilutaudeissa hywäksi käytetään sitte seuraawia neuwoja: lämpimiä amme= eli saunakylpyjä pari, kolme tiimaa ennen wilu=aikaa kuudella eli kahdeksallaki wäli=ajalla peräytysten. Kylwyn jälkeen pitkitetään hiostusta joka kerralla lämpimillä juomilla, niink. minttu= tahi seljateellä, lämmitetyllä sahdilla, olujuuston heralla ja muilla semmoisilla. Lämpimiä hauteita pidetään sydänalalla ja watsalla siksi että wilustuminen eli sen tawallinen aika on ylimennyt. Taikka annetaan 60 eli 70 tipausta hofmannin wiinaa ruokalusikallisessa wettä 2 tiimaa ennen tawallista wilu=aikaa ja juodaan hofmannin wiinan päälle kaksi eli kolme kuppia lämmintä, wäkewää kahwia tahi lihalientä. Taikka nautitaan wäli=ajoilla, joka toisna tiimana teelusikallinen kuiwattua, hienottua seinäsammalta [joka kaswaa wanhain puuhuonetten seinillä ja wanhoilla aidoilla] taikka sen werta, waan usiammin (joka tiima), hywin palanutta, jauhettua hiiltä (syttä); taikka otetaan samanwerta (teelusikall.) sinappijauhoja sahdin seassa; taikka ollaan kowassa, wäsyttäwässä työssä tahi muussa liikunnossa wäli=ajoilla; taikka paastotaan 3 wuorokautta perätysten, ilman mitään ruokaa maistamatta. Jos tauti ei huolisi näistä keinoista, niin hankitaan kiinajauhoja, joita wäli=aikoina annetaan teelusikallinen tahi runsaampi joka toisella tiimalla weteen, saksanwiinaan, oluehen tahi sahtiin seotettuna, taikka siirapilla pehmeröksi tehtynä, johon lisäksi sopii wähän koiruoho= ja raparperijauhoja panna, jos niitä sattuu olemaan. Wilustumisien yli mentyä nautitaan wielä wiikkokausin jälkeenpäinki teelusikallinen kiinajauhoja illoin aamuin, taikka muita karwaita, wahwistawia lääke=aineita, koiruoho= tahi raateteetä j.n.e. warsinki niinä päiwinä, joina wilustus muuten wuoronsa jälkeen olisi tulewa.

Pitkällisissä, woimattomissa wilutaudeissa annetaan illoin aamuin sairaalle kaksi keittämätöntä munaa, teelusikallinen kanelijauhoja ja wähä sokuria yhteen seotettuna ja joka kerralla jälkeen lasillinen hywää saksanwiinaa. Ellei kaikista näistä neuwoista tulisi parannusta, niin kysyttäköön oikialta lääkäriltä apua, älköönkä seurattako muita ymmärtämättömäin ihmisten wiisuja, joista waan paranemattomia sisällisiä wikoja, wesitauteja ja muita senlaisia kohtauksia helposti saataisi.

V. Ihotekuumeita, rokkotauti, tuhkuri, tulirahko, sarlakankuume. Owat lapsitautia, ehkä wälistä rupeawat ijällisimpiinki. Wanhemmillenki ihmisille sopii sama menetys, kuin lapsille näissä taudeissa; katso 5 Luku.

VI. Ruusukuume. Alottaa tawallisesti ankaralla wilustamalla, jota seuraa kuumuus, pitkällinen uni, polttawa ruskiankellahtawa tahi punertawa, toisinaan keltapisamallinen, kiiltäwä ajetus useimmiten jaloissa, wälistä kaswoissa, rinnassa tahi muussa ruumiissa. Kewiämpänä laadustaan menee tauti usein itsestänsä yli, waan waikiampana ollessa annetaan oksetinta ja ulostusaineita, jos kieli on liittainen, ja muutenki hapahkoita, lämpimiä, hiestyttäwiä juomia, marjawesiä, seljateetä ja muita senlaisia. Jos ruusu nousisi päähän ja sairasta alkaisi kowemmin kuumettaa ankaralla päänkiwulla, hourulla jne., niin awetaan heti suoni, liiatenki nuoremmilta, werewiltä ihmisiltä, jonka jälkeen ulostawia eli pehmittäwiä aineita annetaan. Ajettuneilla paikoilla pidetään usein muuteltawia, joka kerta palowiinaan kasteltuja, nelin kerroin lasketuita liinariepuja, jonka ohessa samat paikat laitetaan olemaan muita ylempänä niin liikahtamattomina, kuin mahdollinen. Kaikkia raswawoiteita, laastareita ja muita senlaisia pitää tässä wiassa karttaa, sillä niistä ei ole hyötyä, waan pahennusta. Jos paikka ajetuksen jälkeen punastuisi, kihottuisi, wetistyisi, rupeaisi aukeilemaan, niin kääritään sille puhtaita kuluneita liinariepuja, joita 3 tahi 4 kertaa päiwässä uudistetaan ja joka kerralla pirotellaan wehnä= tahi potakka=jauhoilla. Taikka seotetaan 6 luotia liitua, 4 luotia malikukkia ja neljäs osa luotia kamferttiä yksiksi jauhoksi ja sidotaan lewitetyillä hampuilla eli huiwilla paikan päälle. Warsinaisista ruusuhaawoista katso jälkeenpäin.

8 Luku.

Tawallisimmista pitkittäwistä wioista ja taudeista.

Pitkällisistä kiwuista, wammoista ja taudeista on muistettawa, että ne, jos usein pieniäki alusta, ylenkatseesta, huolettomasta korjuusta tahi muusta syystä taitawat tulla waarallisiksi. Tarpeellinen on siis ajallansa niistäki lääkäriä kysyä, eikä luottaa niiden aina itsestänsä paranemiseen. Moni pieni, aikoinansa mitättömäksi katsottu ja helposti parannettawa wika on senlaisella wäärällä luottamalla pääsnyt aikaa woittain paranemattomaksi. Tawallisimmia pitkittäwiä wikoja ja tauteja owat:

1:ksi Luuwalo, luuwana, luutauti, luiden kolottaja, kuiwatauti, jäsentauti, juoksia tauti, kleini, kihti jne. Waiwaa useimmiten sääriä, reisiä, käsiwarsia ja käsiä, wälistä muitaki ulkonaisia tahi sisällisiä paikkoja, milloin kuumeentapaisena milloin ilman. Kipiässä paikassa tutaan, liiatenki yöseutuina, pakottawa, polttawa, raastawa, säilästelewä, wiiltäwä kolotus, jota toisinaan seuraa jäsenten ajettuminen, suuri helleys, waikeus ja rasitus astuissa sekä muussa liikkeessä. Kipu muuttelehtaa aikatawasta heittäen entisen sijansa, puuttuen toiseen. Alkunsa saapi tauti useinki wilustumisesta, uhosta, kylmästä, nuoskiasta ilmasta ja ruumiin erityisestä taudin=alaisuudesta. Wälistä murtuu tauti kahden, kolmen tahi neljän wiikon päästä, waan kestää usein paljo enemmänki aikaa, tehden jäsenpaikat kankioiksi ja saattamattomiksi. Kuumeensekaisna ollen tämän taudin awetaan werewämmiltä ihmisiltä suoni, pannaan iilimatoja tahi kuppasarwia kolottawan paikan tienoille, jonka ohessa katsotaan, että watsa asuu pehmiänä ja sairaalle laitetaan weteliä, hiestyttäwiä juomia, lämpimiä teewesiä seljakukista, saunakukista, piennarkukista (peltohumalista), koiwunlehdistä, ojukkalehdistä tahi muista senlaisista wähäisen hunajalla seotettuna. Ilman näitä käydään lämpimissä amme=, sauna=, muuriais= tahi lehtikylwyissä, kipiöitä paikkoja haudotaan lämpimillä tiilikiwillä, woidellaan lämpimällä notkialla terwalla tahi kääritään äkiässä suolawedessä kasteltawiin riepuihin.

Pitkällisissä kuumeettomissa jäsentaudeissa juodaan keitoksia raatteista, malista, koisosta, katajasta, katajajuuresta tahi marjoista, männyn kerkistä (kaswannoista), kalmujuurista, inkewäristä tahi muista senlaisista hunajalla taikka maidolla mausteltuna. Hiostuttawammiksi sopii niitä laittaa sillä, että joka sisään=ottomäärään seotetaan wähän terpentiiniä (6 eli 10 tip.) Muutamille taas on ollut hywä apu terwawedestä, lasillinen aamuisilla juotuna, tahi wihtrilliöljywedestä otettuna illoin aamuin 15 tipausta weden seassa.