Kaikki ruuat pitää puhtaasti laitettaman ja astiat joka kerralta pestämän. Rauta ja tinattu waski on keitto=astioiksi paras, muiksi astioiksi sopii lasi, posliini, tina, puu ja sawi. Tinaamattomista waski= ja kasari=astioista puuttuu myrkkyä ruokiin.
Juoda ei pidä, kun ainoastaan janostuneena. Kaikki mitä muuten makunsa wuoksi tahi ajanwietteeksi juodaan on ruumiille wahingoksi. Luonnollisin ja terweellisin juoma on selwä, puhdas wesi. Se raitistuttaa weren, wahwistaa rinnan ja watsan, selwittää pään, woimassa pitää tuntosuonet, lewottaa ja ilahuttaa koko ihmisen olennon. Wäärä luulo on ihmisillä, weden heikontawan ruumista; ennemmin se sitä wahwistuttaa, ken liiatenki sen ohessa ei alati paikallansa istu tahi makaa, waan wälimmiten liikkuu ja toimittelee jotain raittiissa ilmassa ulkona. Ei semminkään pitäisi nuorison wäkewämpiä juomia milloinkaan nauttiman. Niiltä heille waan tulee paha tapa, kehno watsa ja elinkautinen wiheliäisyys. Oli ennen wanhaan tapana, nuorten naimatonten ei muuta kun puhdasta wettä juoda. Ihmisyyden onneksi pitäisi tämä tapa uudistettaman. Niin saataisi wieläki kuulla sanottawan: nuoret miehet naimattomat, wielä wiinan juomattomat. Kalja ja sahti owat täysi=ikäisille ja työmiehille tahi laihoille ja huonohenkisille ihmisille soweliaat. Waan huonosti keitettynä, puolikäyneinä, humaloimatta, ylen nuorena tahi wanhana ja happamina ne ei ole terweellisiä.
Kylmiä juomia pitää wälttää semminki paluwalla ja kuumalla ruumiilla. Ymmärtämättömyys taikka huolettomuuski tässä asiassa on saattanut monelle iänpäiwäisen kituwaisuuden ja ennenaikaisen kuoleman.
Kuitenki on kaikista wäkewistä juomista palowiina sekä erityisille ihmisille, että koko ihmissuwulle turmelewaisin. Se on juoma, josta ihmiselle tosiaanki ei ole hyötyä, jos ei muutamissa erinomaisissa tiloissa, niinkuin ylellisissä rasituksissa, kowassa wilussa tahi kuumuudessa, sateessa, uswassa ja sumussa, koska sitä lääketten werosta wähä kerrallansa ja jolloin kulloin nautitaan. Semmoisissaki tapauksissa on kuitenki hywä olut paljon wirwottawaisempi ja terweellisempi.
Mutta mitä on se wähä hyöty palowiinasta niiden tuhansien turmioin suhteen, joita siitä lähtee niin erityiselle ihmiselle, kuin koko maalle ja koko ihmissuwulle. Se polttaa ja kowentaa sisällykset, etteiwät woi täydellisesti ruokia sulentaa, josta usein pitkälliset rewäisimet, muut watsawiat ja kohtaukset saawat alkunsa, juontuu sitte weren seassa keuhkoihin, aiwoon ja ympäri koko ruumiin, pilaa älyn, mielen, muistin, woiman ja muun kunnon, turwottaa, pöhistyttää ja wawistuttaa ihmisen, wähentää luonnollisen lämpimän ruumiissa, syyttää moninaisia raskaimpia, ikuisia tauteja, heikkopäisyyden, halwauswian, ampujan, kaadutajan, ähkywikoja, wesiahman, luuwalon, wesipöhön ja muita pöhötauteja, turwottumisen, kelta= ja keuhkotauteja, werisyljyn ynnä muita lukemattomia wikoja, joiden wiimeinen loppu on lewoton omatunto ja kauhistuttawa kuolema.
Sillä tawalla palowiina useinki turmelee terweyden ihmiseltä, waan jos sitäkään ei aina silminnähtäwästi tekisi, niin kuitenki aina menettää ilon, onnen ja siunauksen perhekunnista, turmelee hywät tawat ja kauniit, siiwolliset menot, tuhlaa arwaamattoman työajan ja tawaran, saattaa monta ihmistä hywältäki elolta maantielle. Myös on werisillä tappeloilla, murhilla ja kaikenlaisilla pahatöillä tawallinen alkunsa palowiinasta. Ei kymmennettä osaakaan hawaita niistä ilman palowiinatta tapahtuneen. — Joka sentähden tahtoo terweenä, raittiina ja onnellisna elämänsä iltaan päästä, tekee hywin, jos hän ei koskaan ota palowiinaa suuhunsa, waan wieroo sitä kuin muutaki myrkkyä. Wielä wähin totuttuaki woipi ryyppäämisen tawan helposti heittää, waan wiimein muuttuu tapa tarpeeksi ja ihminen wapaasta, mielitahtoisesta olennosta palowiinan orjaksi. Mutta jos siksi ei muuttuisikaan ryyppimisen tapa, niin jopa ilmanki wiinaa maistellessaan ihminen toisinaan tulee sitä runsaammasti nautitsemaan, niin että juopuu. Waan juopuneenapa mies on mieltä wailla ja woipi helposti yhtyä senlaisiinki seikkoihin, joista saapi ikuisen turmion nimellensä, arwollensa, elollensa ja kunniallensa, taikka joutuu raskainten rankaistusten alaiseksi. Paras on sentähden ottaa korwiin runoniekan opetus, joka sanoo:
"Jos nyt tahdot tarkemmasti
Osata oikein eleä,
Niin wiero wiina peräti,
Sekä karta karwojansa.
Ole wiinalle wihainen,
Heitä pois lihan hekuma,
Tee jo kelpaawa katumus,
Armon aikana alota!"
Parempi toki onki peräti wälttää kiusausta, kun suotta sen kanssa taistelemaan antauta. Muuten waan wiimein ehkä myöhään taidat toisen kuulusan runoniekan kanssa hawaita onnettomuutesi ja walittaa:
"Wasta minä wanhoillani
Oiwalsin tämän asian.
Kuinka kunnia meneepi,
Aleneepi miehen arwo,
Kaikki rakkaus katoopi
Entisiltä ystäwiltä,
Miesi welkahan wedäikse,
Joka ryyppeää rysyltä,
Wiinan wiljassa elääpi,
Monet päiwät pääksytysten,
Wikkokaudet wieretysten.
Mailman makia seura,
Tapa wanha tarttuwainen,
Jot' ei arwata alusta.
Saapi semmoiset wahingot.