Kerran pistimme pihalle, Läksin aamulla varahin, Akan luota astumahan; Katso tuoll' on toinen miesi Seinän alla seisomassa.
Minä kiljasin kivasti: "Mit' olet aamulla varahin Seinän alla seisomassa?" "Ilman aitoja kohennan, Kut on kaatut kallellehen."
Vään eipä syy tähänkään valitukseen ollut niin vaimon kauneus, kuin ukon oma hulluus. Ken käski hänen siinä ijässä nuoria tyttöjä silmäilemään, semminkin ollen, kuten puolestansa vaimokin hänestä kertoen lausuu:
"Sain miehen minäki viimmen, Tuli toivottu toveri; Oisi ukko, mi parahin, Vaan on vähän vanhanlainen, Iho ilkiän näköinen, Kasvot mennyt kaitaseksi Nahka noussut korkialle, Hampahat sitäi pahemmat Puolet aikojain puretan."
Arvattavasti saisi toki äsken naidulla vaimolla olla muukin työnä, kuin puolet aikojaan ukkoansa puretella.
Onko hyvä hevonenkin huoliksi, sitä minä, kun itse näihin aikoihin asti olen hevosetonna ollut, en tiedä sanoa, jos kohta tunnenkin muutamia, joilla on sekä hyvistä että huonoista hevoisista huolta, siksikuin taas ne myödyiksi tahi vaihdetuiksi saavat.
57. Ken mitä teki kesällä, vielä tahtoo talvellakin.
On yhtä kuin jos sanoisit: mihin tapaan kerran harjautuu, siitä on vaikea luopua. Katseltakoon siis, ettei kesätyöksi oteta, mikä talveksikin ei auta. Muuten taitaisi käydä kuin muinen heinäsirkan. Hän lauleli kaiken kesänsä työtönnä ja oli talvella nälkään kuolla. Hädässään kävi hän muurahaiselta apua hakemaan. "Anna veikkonen, jotain einehen apua; en ole suuruksen suremata viikkokautena nähnyt". — "Mitä sä kesällä teit," kysyi toinen, "kun nyt niin tyhjä olet?" — "Mitä mä kesällä tein — laulelin," vastasi sirkka. — "Niin miksi et nyt siis tanssi," sanoi muurahainen, "ei laulusta tanssimatta." — Montako heinäsirkkaa Suomessa?
58. Kevätrusko talven jatko, syysrusko kesän jatko.
Niin olen kuullut sanottavan ja toisillakin sanoilla: Lämmintä syksyrusko, talven jatkinta keväinen. Jos niin oileekin, en varmaan sanoa tiedä.