Sanoo yhtä luonnollisen, kuin linnulla lennon, olevan laulannon huolellisella. Ja kenpä tuota ei toisinaan olisi itsessänsäkin havainnut, ei tyhjiä tämänkään sanalaskun kuvailevan.
88. Lupa koiran luuta purra, hirven hankea hypätä.
Oli vanha sotamies, Ryöni nimeltä, joka kerran pyhäiltana muutamassa talonpirtissä yhtäläiseen jaaritteli muinoisista, sekä tapahtuneista, että tapahtumattomista asioista. Saksankin sodassa oli ampunut vihollisen päämiestä vasempaan silmään, jotta luoti takaraivosta ulos käyden yhdellä vauhdillansa vielä kaatoi monta muutakin miestä. Kuningas tämän nähtyään oli siitä hänen kohta kotiinsa vienyt ja käskenyt puolisonsa antaa hänelle aika viinaryypyn sanoen: "tänä päivänä on Ryöni miehen työn tehnyt". Oli myös kuningas ostanut kiväärin häneltä ja maksanut siitä kymmenen riksiä ja sijaan toisen, pianpa pikkuista paremman, hänelle ilmaiseksi lahjoittanut. Toisen kerran lihan puutteessa oli soman keinon Ryöni keksinyt, lihaa kylliksi sekä itsellensä että muille saada. Tiettyänsä vesilintuin ahnaita sianlihalle olevan, sitoi pienen palasen sitä pitkän pikinuoran päähän, niin rannalta ulommaksi viskoen. Heti tuli yksi linnuista ja söi lihan. Vaan kovin rasvainen ollen tämä ei kauan pysynytkään linnun vatsassa, ennenkuin kävi toista tietä ulos, niin lintu nuoraan puetettuna. Yhdestä ulostulleen langan nieli toinen ja niin yhä toiset, välistä viisin kuusinkin sillä tavalla yhteen nuoraan puettuen, jotka kaikki arvattavasti olivat hänelle tulevia. Mitä muitakin tosijuttuja vielä pakistessaan ja väen hartaasti kuunnellen, sanoi viimein eräs toinen mies: "ja tuonlaisia, hyvät ystävät, kehtaatte kuunnella!" Siihen vastasi joku muista kuulijoista, sanoen: "lupa koiran luuta purra, hirven hankea hypätä".
Muitakin tyhjiä, joutavia eli mielettömiä töitä ja niiden tekijöitä olemme välistä kuulleet tällä sananlaskulla verrailtavan.
89. Luu lihan valitsijalle, kuori leivän alkajalle.
Sanotaan kun joku omaa hyväänsä kovin katsoo. Pitäisikin semmoisille vaikka ainakin luu lihasta, kuori leivästä palkinnoksi joutua. Niin taitaisivat oppia, ei aina omaa etuansa, vaan muidenkin ja yhteistä hyödytystä kartuttamaan.
90. Lämmin laiskan syödessään, vilu työtä tehdessään.
Taitaan kyllä toisinaan todeksi havaita.
91. Meren kierrät, miest' et kierrä.
Joka kerran on kostonhimoisen vihamiehen saanut, elköön toivokokaan aina välttää voivansa. Meidän keskellä, samatekuin muissakin asullisissa, sivistyneissä kansoissa, on kuitenkin laki paras kostaja, ettei niin ollakaan kostonpyytäjiä, kuin eräissä toisissa, esimerk. Arabian kansan keskessä, jossa poika, ja vielä pojankin poika usein kostaa isänsä eli iso-isänsä puolesta, jos itseltä eläissään mitä kostamatta jäi. Muutoin kaikki kostonpyyntö on, jos ei juuri luonnoton, kuitenkin synniksi luettava, vältettävä. Sillä kosto on Jumalan ja Esivallan, vaikkei pidä niittäkään kostoa kellenkään toivoa, koska on paljoa kauniimpi Vapahtajan esimerkillä vihollisellensakin hyvää toivottaa ja rukoilla Jumalaa kääntämään heidät paremmalle tielle, etteivät vasta vahingoittaisi ketänä pahuudellaan. Se on Kristinuskovaisella sopivin kosto.