111. Otavass' on orjan merkki, ei kuussa eikä kukossa.
Niin taitaa orjilla ja vaivaisilla usein ollakin otava merkkinä, koska vaan eivät joka yöksi pääsekään huoneessa nukkumaan.
112. Paha ompi vaimon valta, kahden valta varsin hullu.
Tämän asian mietinnän kokonansa heitämme muille, liekö tosi, vaiko valhe.
113. Pah' on mieli paitulaisen palanutta paitoansa.
Pahaksi kyllä tulee rikkaankin mieli vahingostaan.
114. Paha on paljo tyttäriä, poikia pahempi paljo: pellon pieneksi jakavat, isän maansa ilkiäksi.
Tämä jo näyttääkin useammassa paikassa toteen käyvän. Poika tuskin ripille päästyään, anastaa maan isältänsä, joka, vaikka vielä hyvästi kaikenlaisiin töihin ja toimintoihin kykenevä, täten tulee lapsensa elätettäväksi, joutavaksi ja vaan kuolemaan toivotettavaksi hyljyksi. Jos poikia on useampia, riitelevät he keskenänsä paremmasta isännysedusta, perinnönjaosta, ja sananlaskua myöten jakavat isänsä pellon pieneksi taikka keräjissä köyhtyneenä heittävät sen peräti ja lähtevät kululle. Sitten kyllä on:
Hyvä toiste tullaksensa, Kaunis kaaputellaksensa, Isän entisen tuville, Vanhan taaton valkamille, Jossa kaikki puut puhuvat, Mäet männyt muistelevat, Elelmistä entisistä, Ihanimmista iloista.
Meidän seuduilla [Kajaanin puolessa] ei vielä kuitenkaan ole oikein totuttu sillä tavoin elämään — hyvä jos ei milloinkaan totuttaisi. Vielä olen tavannut vanhoja, harmajapäitä ukkoja, viiden ja kuudenkin kymmenen vuotisia, jotka poikiansa lapsiksi kutsuvat ja nämät taas vanhaa isäänsä lapsellisesti lähestyvät. Hämehessäkin muistan muinoin sellaisen ukon sadepäivänä kaluja pihalta suojaan korjatessaan lausuneen: "Ei tule ihmisiä noista lapsirievuista, kun noin ovat kaikki kalut huiskin haiskin sateen alle jättäneet." Näistä lapsirievuista oli silloin vanhin 60, nuorin 40 vuotinen.