Parempi pajuinen keppi, kuni miekka kultavästi.
Parempi pajuinen linna, kuni vahva vaskilinna.
Nämät jokainenkin sananlasku kuvailevat, köyhempänä elää paremman olevan, kuin rikkaana, ylellisenä, joka vaan useammassa kohdassa onkin tosi. Samalla mielellä tosinaan köyhä sanoo:
Emmä kaadu korkealta: luudan päältä lattialle.
120. Parempi pajussa maata, kuni paimenen sivussa, orpolapsen kainalossa.
Tällä sananlaskulla olen kuullut naimatta jäänytten tyttöjen itseänsä toisinaan lohduttelevan ja epäilemättä olisikin hyvä, jos he sen, vaikka aina, mielessänsä pitäisivät. Vaan valitettavasti runoa myöten:
Kyll' on niitäki kylissä Tyttäriä tyhmempiä, Jotk' ei oota ollenkana Puhemieheltä puhetta. Kesällä kenossa kaulan, Talvella takana silmin, Katselevat, kääntelevät, Kenen keksiä pitäisi; Mies olla mikä hyvänsä, Talon laiska juoppolalli, Eli köyhä kestin poika, Elikkä rahaton renki, Joka vaan vihille veisi Vaikka vaskisormuksella; Jos vuo'en kahen perästä Korjan perä on kotona, Talon turkki tuiskun suoja, Läpilauta lapsenlikka, Käsivirkka kätkyn soutu, Penkki, pankko pöytälauta.
(Korhonen).
121. Petäjäinen peikoleipä lapsen laihana pitävi, kaitana miniän kasvon, pojan kasvon joukeana. — Peikoleipä = kehno leipä.
Niin toki nähdäänkin erittäinkin näillä pohjaisilla mailla. Talonpoikainen rahvas katsoo usein lihavuuttakin kaunistavaksi, aina muistamatta toista sananlaskuansa: sika lihavasta kaunis on. Sentähden vertailevat laihat ihmiset tällä sananlaskulla itsiänsä ja samaten sopii se ilmankin kaikenlaisen voimattomuuden kuvailemiseksi, jonka syytä auttaa ei voi.