Kuoli muulloin musta ruuna,
Vaipui valkea hevonen,
Nurmelle nimettömälle,
Maalle tuntemattomalle,
Luilla nurmi vierrettihin,
Hara vanha poltettihin,
Akka vanha korvettihin.
Tuli tuhkia vähäinen,
Sai poroa pikkuruinen,
10 Tuohon liina kylvettihin;
Yöllä Liiko liinan kylvi,
Kauko päivän kasvatteli.
Toisin:
6. Raana v. p. 11. Y. Liito l. k.
23. Läävämadon synty.
a.
Piika istui pilven päällä,
Kapo kaaren kannikalla,
Neito päätänsä sukivi,
Hapsiansa harjoavi,
Kammalla kasarisella,
Hopeaisella sualla;
Taittui haara harjastansa,
Kammastansa pii mureni,
Selvälle meren selälle,
10 Lakeille lainehille.
Tuota tuuli tuu'itteli,
Ve'en henki heilutteli,
Rannalle kiven kolohon,
Paaen paksun partahalle.
Siitä vääntyi värttinäksi,
Sekä kääntyi käärmeheksi,
Kujahan kurettelihe,
Läävähän lähettelihe,
Kujan kulmujen sekahan,
20 Alle heinän helpehien.
Siitä luorihin lorahti,
Sisiliskona sivahti,
Alle parsien panihe,
Maholehmän maion alle;
Asui akkojen jaloissa,
Aina naisten askelilla,
Maitomaljalle mateli,
Voikiulut keiahteli.
b.
Akka salmen korvallinen
Oli päätänsä sukiva
Harjalla hopeisella,
Kuparisella sualla;
Taittui taina harjastansa,
Suastansa pii pirahti,
Tuolle laajalle lahelle,
Selvälle meren selälle,
Tuulen kutiteltavaksi,
10 Aaltojen ajeltavaksi.
Tuuli tuota tuu'itteli,
Aalto rannalle ajeli,
Siit' on synty syysmaolla,
Tavat talvikäärmehellä,
Joka läävässä lätivi,
Alla nurkkien nutivi.
Toisin:
14. Alku t.