c.
Kuutar itki kultiansa,
Päivätär hopeitansa,
Kyynel tippui silmistänsä,
Vierähti vesipisara,
Kaunihille kasvoillensa,
Kaunihilta kasvoiltansa
Riveälle rinnallensa,
Tuosta vierähti norohon;
Siitä kasvoi kaunis tammi,
10 Yleni vihanta virpi.
Mies pieni merestä nousi,
Aalloista ylenteleikse,
Tuskin korttelin pituinen,
Vaimon vaaksan korkeuinen,
Pikku kirvehyt käessä,
Kirjavarsi kirvehessä;
Tuopa taisi tammen kaata,
Puun sorean sorrutella,
Mipä tuosta lastu lähti,
20 Se merehen mestattihin,
Vesi sen vaaheksi valutti,
Aalto rannalle ajeli.
Akka vanha raivokerta
Oli sotkut sotkemassa,
Räpälehet räpsimässä,
Tuon kokosi konttihinsa,
Pisti pitkäkielehensä,
Kantoi kontilla kotihin,
Pitkäkielellä piha'an,
30 Etanoiksi tehtäväksi,
Toukiksi suettavaksi.
Kaatoi kuohun kontistansa,
Nakkasi navetan luoksi,
Kujan kulmujen sekahan,
Peittävi pihan rikoilla,
Kattoi kartanon kuloilla,
Tuosta tuo suku sikesi,
Kasvoi valkea matonen,
Läävässä läkerteliä,
40 Sonnassa sokertelia,
Matelia maitomaljan,
Kiulun korvan kierteliä.
Toisin:
23-27. A. v. villikerta,
Se oli sotkujen pesiä,
Räpähien räiskyttäjä (räiköttäjä),
Vaahen koppi koprihinsa,
Koprillansa konttihinsa,
Portto Pohjolan emäntä
Oli sotkuilla oleva
Paitojansa purkamassa,
Vaskivakkanen käessä,
Johon kuohua kokosi,
Ve'en vaahtea valutti,
27. Keräeli kesselihin,
31. Maan maoiksi luotavaksi,
33. Riputteli rikkoihinsa,
40. S. soristelia,
d.
Susi juoksi jäätä myöten,
Hauki uipi jään alatse,
Suen suusta kuona tippui
Tuon halean hauvin luille;
Tuonpa tuuli maalle tuopi,
Ve'en henki heiluttavi,
Aalto rannalle ajavi,
Vaaheksi kiven kolohon.
Annikki Ahimon neiti,
10 Aina sotkuilla asuja,
Tuon kokosi konttihinsa,
Kantoi läävän karsinahan,
Tuostapa tuo synty syntyi,
Tuostapa paha panihe,
Pikku valkea matonen,
Lumenkarva luikeroinen.
e.
Portto Pohjolan emäntä
Oli päätänsä sukiva,
Hapsiansa harjoava,
Letti päästänsä putosi
Selvälle meren selälle,
Ulapalle aukealle,
Tuonp' on tuuli maalle työnti,
Raju kantoi kalliolle.
Hiien piika pikkarainen,
10 Vaimo valkean verinen,
Katselevi, kääntelevi,
Sanovi sanalla tuolla:
"Portto Pohjolan emäntä
Tuon on heitti helmoistansa,
Viskoi tuonne villojansa,
Katkoi karvoja vesille,
Jotka tuuli maalle työnti,
Raju kantoi kalliolle;
Mitä nyt tuosta tehtänehen,
20 Ja kuta kuvattanehen,
Hivuksista herjan vaimon,
Mieron porton palmikosta?"
Istui kyhjö kynnyksellä,
Kehjo keskilattialla,
Vähjö väännähti perässä,
Istuivat itähän rinnoin,
Etelähän päin elävät.
Sanoi kyhjö kynnykseltä,
Kehjo keskilattialta,
30 Itse istara perästä:
"Noista toukkia tulisi,
Sukeutuisi maan matoja."
Tytöt kyitä ketreävät,
Vattuloivat maan matoja,
Pyöri lumpio lujahan,
Vääntyi värttinä kovahan,
Maan matoja kyttäessä,
Keträtessä käärmeitä.
Se oli alku tallitoukan,
40 Synnyntä pahan sikiön,
Sikopahnassa sikisi,
Kasvoi lammaskarsinassa,
Sykysyisillä rikoilla,
Talvisilla tanterilla.
Tuo oli työnsä ensimmäinen,
Jonka joutuen käkesi:
Puri Ristuksen hevosen,
Kaatoi varsan Kaikkivallan,
Läpi luisen tallin sillan,
50 Puhki soimen vaskipohjan.
Toisin:
1-3. Kyhjy päätänsä sukivi,
Hapsiansa harjoavi,
Selvällä meren selällä,
4. L. lemmolta p.,
Hivus Hiien tyttäreltä,
Hivus hiieltä p.
Letti Lemmon tyttäreltä,
16. Povestansa mieron portto,
23-26. I. kyhjä (kyhjy, kyyjä, kyytö, kyykky) k.
Kehju (kähjö, keito) k.
Vähjy väännälti p.
25. Y. maassa väänälteli,
Itse istara (kullero) p.
Nuorimmat (nuoramo) perisopessa,
Sokea pajan (tuvan) sopessa,
33. T. k. kyttelevät,
T. kyttävät matoja,
34. Keträsi ketulan vöitä,
Koston loimia lokatti,
39, 40. Siitä syntyi talvitoukka,
Mato musta maasta nousi,
42. K. lampokarsinassa,