f.
Itse vanha Väinämöinen,
Se vanha Kalevan poika,
Kun ennen sotahan läksi,
Kehotteli keinojansa,
Sulitteli nuoliansa,
Navetassa naisten luona.
Sai keihäs kärestetyksi,
Nuolensa sulatetuksi,
Sylkytteli keihästänsä
10 Peltohon saviperähän;
Keihäs katkesi kaheksi,
Pura peltohon putosi,
Tipahti tinainen naula,
Rengas vaskinen valahti,
Sekin sontahan solahti
Kujan kulmujen sekahan.
Siitä sitten sykkö syntyi,
Siitä kasvoi liukas lintu,
Yleni otus parahin,
20 Lumenkarva luikkalainen.
Toisin:
1, 2. Kullervo Kalevan poika
1-8. Isversko (Istara, Lispori) kävi sotia
Kolmekymmentä keseä,
Otti keihosen olalle,
13, 14. T. t. neula, Neula valkea v.
Sormus kultainen solahti
Vyöstä vanhan Väinämöisen,
Kolmijatkosta tupesta,
18. S. k. kaunis l.
24. Maahisen synty.
a.
Maast' on maahinen kotoisin,
Punapilpero pihoista,
Maan vihoista, veen vihoista,
Sammakon salavihoista;
Siit' on sykkö syntynynnä,
Maan kavala kasvanunna,
Vaan en tuota tunnekkana,
Miten lie nyt tänne tullut,
Nousnut ihmisen iho'on,
10 Karvahan kavon tekemän,
Tulen moisna polttamahan,
Panun laisna paahtamahan,
Etanana vai matona,
Vainko muuna maahisena.
Matalat jalat maolla,
Matalammat maahisella:
Kun sa lienet maasta nousnut,
Niin maahan sinun manoan;
Kun liet vieno veestä tullut,
20 Niin vieno vetehen vieri;
Kun lienet tulesta tullut,
Niin sä tungeite tulehen,
Vie vihasi mennessäsi,
Ota pois omat pahasi!
Toisin:
12. Palon laisna (valkeana) p.
b.