29. Pistoksen synty.

a.

Kasvoi ennen kaunis tammi,
Vesa verraton vetihe,
Kovin kasvoi korkeaksi,
Latvoin taivolle tavotti,
Piätti pilvet juoksemasta,
Hattarat hasertamasta,
Puolen päiveä pimitti,
Kaihti maata kolmanneksen.
Nuoret neuvoa pitävät,
10 Ikäpuolet arvelevat,
Kuinka kuutta oltanehen,
Päivättä elettänehen,
Näillä raukoilla rajoilla,
Poloisilla Pohjanmailla.
Kaivattihin kaatajata,
Pahan tammen taittajata,
Etsittihin, eipä löytty,
Haettihin, ei havaittu;
Ei ollut väessä tässä
20 Sitä miestä meiän maalla,
Urohoisessa väessä,
Miehisessä joukkiossa,
Tämän tammen taittajata,
Puun solean sortajata.
Nousi musta mies merestä,
Uros umpilainehista
Eikä suuri, eikä pieni,
Uros keskikertahinen,
Pystyn peukalon pituinen,
30 Kolmen sormen korkeuinen,
Kirves kirjattu olalla,
Kirjavarsi kirvehessä,
Päässä paasinen kypärä,
Jalassa kiviset kengät;
Tuopa tahtoi tammen kaata,
Ruhtoa rutimon raian.
Astua teputtelevi,
Käyä kääkälöittelevi,
Astui puun on juuruelle,
40 Ison tammen taittamille;
Laski puuta kirvehellä,
Tarpaisi tasaterällä,
Iski kerran, iski toisen,
Iski kerran kolmannenki,
Tuli tuiski kirvehestä,
Panu tammesta pakeni.
Lastut puusta pyörähteli,
Lohkarehet lonkahteli,
Niitylle nimettömälle,
50 Maalle mättähättömälle,
Tuonne toisia pirosi,
Ylen laajalle levisi,
Selvälle meren selälle,
Ulapalle aukealle.
Niin kerralla kolmannella
Jopa taittoi tammen poikki,
Rutaisi rutimon raian,
Puun vihannan vierähytti,
Tyvin illisti itähän,
60 Latvoin luopi luotehesen,
Poikki Pohjolan joesta,
Sillaksi ikuhiseksi,
Mennä miehen matkalaisen
Pimeähän Pohjolahan.
Mi oli lastu lonkahtanut,
Mestattu meren vesille,
Meren selvälle selälle,
Lakeille lainehille,
Sitä tuuli tuu'ittavi,
70 Meri lieto liikuttavi,
Aalto rannalle ajavi,
Meren tyrsky tyyreävi,
Lahtehen nimettömähän,
Nimen tietämättömähän,
Jossa Hiitola asuvi,
Paha kansa kaupitsevi.
Hiien koira rautahammas,
Rannan juoksia ikuinen,
Joutui rannat juoksemassa,
80 Someret sirottamassa,
Keksi lastun lainehilta,
Koppoi lastun lainehilta,
Tuon kantoi kavon kätehen,
Hiien immen hyppysihin.
Kapo tuota katselevi,
Katselevi, kääntelevi,
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Tuostapa jotain tulisi,
Kun oisi sepon pajassa,
90 Miehen mahtavan käsissä;
Saisi noita nuolet tuosta,
Ampuja iki asehet."
Sattui kehno kuulemahan,
Mies paha tähyämähän,
Tuon paha pajahan kantoi,
Tuosta nuolia tekevi,
Vasamoita valmistavi,
Pistokseksi ihmisille,
Hevosille ammukseksi,
100 Äkähiksi raavahille.
Piru piiliä tekevi,
Äkähiä äiteröivi,
Vuoressa teräksisessä,
Rautaisessa kalliossa.
Teki piiliä pinosen,
Ko'on nuolia kovia,
Pajassa ovettomassa,
Ilman ikkunattomassa,
Päät tekevi tervaksesta,
110 Varret tammesta vanuvi,
Oksasta tulisen tammen,
Väkähästä puun punaisen.
Silitteli nuoliansa,
Silitteli, sulitteli,
Pääskyn pienillä sulilla,
Vipusilla viirulinnun.
Mistä sai sulitusrihmat?
Tuolta sai sulitusrihmat
Hivuksista Hiien immen,
120 Hapsista halukapehen.
Sai nuolet sulinneheksi,
Millä noita karretahan?
Kyyn on käärmehen kähyillä,
Maon mustilla mujuilla.
Katsoi kaarensa parahan,
Siihen jäntehen panevi
Hännästä uve-orihin,
Karvoista emäkapehen.
Koppovi tulisen jousen,
130 Jännitti tulisen jousen
Vasten polvea vasenta,
Alta oikean jal'ansa.
Otti nuolen orheimman,
Valitsi parahan varren,
Oikaisi tulisen jousen,
Olallehen oikealle,
Ampui nuolen ensimmäisen
Ylähäksi päänsä päälle,
Sinisehen taivosehen,
140 Pitkän pilven rannan päälle.
Tahtoi taivonen haleta,
Ilman kaaret katkiella,
Ilman riehtoset revetä,
Ilman kansi kallistua,
Tuskissa tulisen nuolen,
Äkähissä Äijön poian;
Se nuoli peräytyi sinne,
Jott' ei kuulu kuuna päänä.
Ampui tuosta toisen nuolen
150 Maahan alle jalkojensa,
Tahtoi maa manalle mennä,
Mäet mullaksi mureta,
Hietaharjut halkiella,
Kankahat kaheksi mennä,
Tuskia tulisen nuolen,
Säkeniä puun punaisen;
Se sinne iki peräytyi,
Ett' ei kuultu kuuna päänä.
Ampui kohta kolmannenki
160 Viimeisen vihaisen nuolen,
Halki maita, halki soita,
Halki synkkiä saloja,
Vuorehen teräksisehen,
Rautaisehen kalliohon;
Nuoli kilpistyi kivestä,
Kalpistihe kalliosta,
Meni ihmisen iho'on,
Vaivaisehen vartalohon.
Se piili perittänehen,
170 Nuoli nouateltanehen,
Sanan voimalla Jumalan,
Aina Herran armon kautta.

Toisin:

6. H. hatsertamasta (harittamasta, hatartamasta),
9, 10. Neiet n. p., Orpanat osaelevat (ajattelevat),
11. K. k. lietänehen (eistänehen),
16. Tämän t. t. (Tammen poikki t.)
29, 30. Kesäpaarman paksunainen,
Härän kynnen korkunainen,
37. A. tuputtelevi (tuhuttelevi),
37, 38. Tuo tulla tuhutteleikse,
K. kääkälöitteleikse,
40. I. t. tasman luoksi,
41, 42. Puipi (lyöpi) p. k., Tammea t.
43, 44. I. k., i. kaksi, Kovin äijä kuin on kolme,
45, 46. T. säihkyi k., Tamu (talu, yty) t. p.
47, 48. Siitä lastuset (lastuja) sirahti,
Pirahti (pirosi) sini siparet,
48. L. lohkeavi,
59, 60. Tyven työnnytti (iskevi) i.
Latvan laski l.
62. S. iku-sijaksi,
65. M. o. l. tuonne luotu,
70-72. Ilma liika l., Raju r. a., M. t. työnnätteli,
77-80. Pohjan Musti, musta koira,
Rakki rauan karvallinen,
Päätyi lahta (merta) kiertämässä,
Somerta sirehtimässä,
82-84. Tuo lastun mereltä tuopi,
Kantavi k. käsihin, Hiitten i. h.
88. Mitä tuostaki t.
90-92. Hyvän mahtajan k.
Tuosta nuolia tulisi,
Vasamoita valmistuisi,
92. A. hyvät a.
101, 102. P. p. takovi, Ä. ällyttävi,
123. Käärmehen kähitsemillä,
126, 127. S. j. tapasi jouhista ujon upehen,
132. A. kantansa vasemen.
141, 142. T. t. hajota, I. kaari k.
151-153. Maa oli syttyä tulehen,
Säkeninä säikehellä,
Hietakankahat kat'eta,
163-166. V. hopeisehen, Kivisehen k.
N. kilpesi k., Kalpesihe (kalpastihe) k.

b.

Kasvoi muinoin kaunis tammi,
Yleni vihanta virpi,
Hietaharjun hartehilla,
Kultakunnahan kukuilla;
Olovahka oksiltansa,
Leveähkä lehviltänsä,
Latva täytti taivahalle,
Lehvät ilmoille levesi,
Peitti päivän paistamasta,
10 Kaihti kuun kumottamasta,
Otavat ojentumasta,
Tähet taivon kulkemasta.
Vilu viljalle tulevi,
Kamala ve'en kaloille,
Outo ilman lintusille,
Ikävä imehnosille,
Kun ei päivyt paistakkana,
Eikä kuutamet kumota,
Vasten noita vaivaisia,
20 Kohti koitopäiväisiä.
Etsittihin tuota miestä,
Haettihin miestä mointa,
Ku tuon tammen taitteleisi,
Puun sorean sorteleisi,
Vierottaisi puun vireän,
Raataisi rutimon raian.
Eipä löytty raatajata,
Puun murskan murentajata;
Ei ollut sitä urosta,
30 Ei niin miestä urheata,
Ollut ei omassa maassa,
Suloisessa Suomenmaassa,
Kaunihissa Karjalassa,
Eikä tullut tuonnempata
Ruotsinmaasta rohkeasta,
Vienosta Venäjänmaasta,
Tämän riikin riitamaasta,
Joka taisi tammen kaata,
Ruhtoa rutimon raian,
40 Satalatvan langettoa.
Nousipa merestä miesi,
Uros aalloista yleni,
Ei tuo ollut suuren suuri,
Eikä aivan pienen pieni:
Koko korttelin pituinen,
Vaimon vaaksan korkeuinen,
Maljan alle maata mahtui,
Seulan alle seisomahan.
Tukka oli kannoilla takana,
50 Parta polvilla e'essä,
Rautahattu hartioilla,
Rautasaappahat jalassa,
Rautarukkaset käessä,
Rautakirjat kintahisssa,
Rautavyöhyt vyölle vyötty,
Rautakirves vyön takana,
Rautavarsi kirvehessä,
Rautaponsi varren päässä.
Hivelevi kirvestänsä,
60 Tahkaisi tasatereä,
Rautaisella kalliolla,
Vuorella teräsperällä,
Viitehen vironkivehen,
Kuutehen kovaisimehen,
Seitsemähän sieranpäähän,
Kaheksahan kanturahan;
Yöt ou kirvestä hiovi,
Päivät vartta valmistavi.
Sai kirves hivelleheksi,
70 Varsi valmistelleheksi,
Jo uros uroksi pääsi,
Mies on mieheksi rupesi:
Jalka maassa teutaroipi,
Päähyt pilviä pitävi,
Niin on paistoi partakarvat
Kuin on lehto liepehellä,
Niin on tukka tuuhottavi
Kuin on männikkö mäellä.
Astua lykyttelevi,
80 Käyä kuukahuttelevi,
Leveillä liehumilla,
Syltä on housut lahkehista,
Puoltatoista polven päästä,
Kahta kaatehen rajasta.
Astui kerran, astui toisen,
Tavottavi tammen luoksi,
Yhen polki jalkojansa
Hienoiselle hietikolle,
Toisen polki jalkojansa
90 Maalle maksankarvaiselle,
Jo kerralla kolmannella
Tuli tammen juuruelle,
Väkähille puun punaisen,
Ikuisille ailahille.
Iski kiinni kirvehensä,
Tammehen tasateränsä,
Läksi lastu puun kylestä,
Pirastihen pintalastu,
Senpä tuuli tuonne kantoi
100 Suurelle meren selälle
Väinämöiselle venoksi,
Purren puuksi laulajalle.
Iski vielä kerran, toisen,
Eipä ollut aikoana,
Taittoi tammen, maahan kaatoi,
Latvoin suurehen suvehen,
Tyvin kohti koillisehen,
Kaiten kaarnapohjosehen.
Katselevi lastuloita
110 Vieremillä puun punaisen,
Tammen laajan tanterella,
Itse tuon sanoiksi virkki:
"Saisipa tästä tarvespuita
Oksista tasaisen tammen;
Kenpä oksan ottanevi,
Se otti ikuisen onnen,
Kenpä lehvän leikannevi,
Leikkasi ikuisen lemmen,
Ken se latvan taittanevi,
120 Se taittoi ikuisen taian."
Mi oli lastuja pironnut,
Mikä pääsnyt pälkäreitä,
Aaltojen ajeltavaksi
Meren selvällä selällä,
Niitä aaltonen ajeli,
Meren läikkä läikytteli,
Tuulen henki heilutteli,
Vesi rannalle vetävi,
Pitkän niemosen nenähän,
130 Rantahan pahan pakanan.
Hiien piika pikkarainen,
Vaimo valkean verevä,
Se oli poukkujen pesiä,
Räpähien räiskyttäjä,
Pitkän portahan nenässä,
Suuren laiturin laella.
Tuopa lastuset tapasi,
Pilkkoi ne pilastehiksi,
Leikkoi lehmän lastusiksi,
140 Kokoeli konttihinsa,
Kantoi kontilla kotihin,
Pitkäkielellä piha'an;
Koppoi lastut kontistansa,
Kaatavi ne kartanolle.
Kolme on veljestä ko'issa,
Ne tuosta kyselemähän:
"Mitä noista noita saisi,
Kuta keito kallitseisi?"
Kapo tuon sanoiksi virkki:
150 "Jonki noista saaja saapi,
Miesi taitava takovi,
Saapi noita nuoleksia,
Lempo lehtikeihäitä,
Pikatuoni pistoksia."
Päätyi Hiisi kuulemassa,
Sai paha tähyämässä,
Pani poikansa pajahan
Vanumahan nuolen päitä,
Takomahan keihäitä.
160 Läksi poikanen pajahan,
Poika nuolia tekevi,
Vanuvi vasaman päitä,
Laati piiliä pinosen,
Ko'on nuolia kovia,
Takoi tuuria tusinan,
Teki kimpun keihäitä,
Oksista tulisen tammen,
Äkähistä puun punaisen;
Tehnyt ei suurta eikä pientä,
170 Teki kesko keihäitä,
Joilla pisti mies-satoja,
Tuhansia tuikutteli.
Otti piru pistimensä,
Keito keihä'ät tapasi,
Keikutteli keinojansa,
Äijytti äkähiänsä,
Pistokseksi ihmisille,
Ammukseksi raavahille:
Ei hän Hiisi tuosta huoli,
180 Kunne nuolensa lähetti,
Saiko sarviraavahasen,
Hevosehen hirvisehen,
Vaiko ihmisen iho'on,
Karvahan kavon tekemän.

Toisin:

2. Y. v. virvi, 5, 6. Olovampi o., Leveämpi l. 7, 8. L. tirppoi t. (tarttui taivosehen), L. pilvihin ylettyi, Latvan taivolle levitti, Oksat ilmoille ojenti, 9, 10. Esti p. p., Kuu raukan k. 10. Kuun kätki (Luojan) k. Kuutosen (kuutamot) k. 14. Kavelo (kavela) v. k. 15. Ilman linnuille ikävä, 17, 18. Kun ei konsa (armas) päivyt paista, Kuuhut kultainen (eikä kuutamet) k. 25. V. p. vihannan, 37. Kahen r. r. 41, 42. Mies pieni (musta) merestä nousi, Ukko a. y. Ukkonen (pikku mies) merestä nousi, U. aaltojen kes'estä, Nousi rautamies merestä, Rautasuinen, rautapäinen, 43, 44. Eikä uro aivan s. E. uro aivan p. Eikä aivin suurimpia, E. aivin pienimpiä: 45-50. Ukko yhtä kyynärätä, Parta kahta kyynärätä, Vähän kuollutta parempi, Kaonnutta kaunosampi, 49. Hivus k. t 51. Ve'en hattu (vaskihattu) h. 52, 53. Ve'en saappahat j., Ve'en kintahat k. 54, 55. Ve'en k. k., Ve'en v. v. v. 56-58. Ve'en k. v. t, Ve'en v. k., Ve'en p. v. p. 63, 64. Viiellä virosimella, Kuuella kuluttimella, 65, 66. Seitsemällä sieran päällä, Kaheksalla kannikalla; 71, 72. J. u. u. muuttui (urosta läksi), Mies on miehelle pätevi: 79, 80. A. on keikotteli, K. kulleroittelevi, 82, 83. S. suusta housun lahke, Puolentoista p. p. 86. Tallustavi t.l. 87. Y. astui j. 89. T. astui j. 91, 92. Astui kerran kolmannenki Juurelle tulisen tammen, 98. Pirastaikse (jo pirahti) p. 105-108. Taisi (tahtoi) tammi kallistua, Lysmyä rytimön raita; Tyven työnti pohjosehen, Latvan suurelle suvelle. 115. K. tuosta oksan otti, 117. K. tuosta lehvän leikkoi, 119, 120. K. tuosta lastun lappoi, Se lappoi i. t. 121-124. Mikä l. pirosi, M. pääsi p. Nepä tuuli tuonne tuopi Keskelle (aalloille) Aluejärven, 129. Tuonen mustahan jokehen, Saattavi sarajokehen, Kahen kallion välihin, Vuoren kolmen koukkehesen, 135. Tuonen mustassa joessa, 143, 144. Loi ne kontista pihalle, Kaatoi lastut k. 147, 148. "M. n. n. teetät, K. k. kallihtutat?" 152. S. n. nuolipuita, 154. Pirulainen pistosneuvot. 155, 156. P. piru k., Perkele t. 160, 161. Poika läksi Pohjan maalle Nuolia te'ettämähän, 163. Nuolen päitä nuljuttavi, 179, 180. E. h. H. tuota tieä, Kunne nuoli mennytkänä,

e.