Mist' on riisi riivattuna,
Pantuna paha etana,
Syömähän verinen koira,
Hiien rakki raatamahan?
Tuost' on riisi riivattuna,
Pantuna paha etana,
Syömähän, kaluamahan,
Puremahan, nietämähän:
Korppi koikkui taivosella,
10 Veri noukasta norahti,
Petäjäisen pienan päähän,
Rahin rautaisen nenähän;
Siitä syntyi riisi rietta,
Paneutui paha sikiö,
Suonia sokertamahan,
Verilientä lippimähän,
Syömähän syänaloa,
Napoa navertamahan,
Navan juurta näärtämähän,
20 Selkäluuta luhtomahan,
Sivuja sivertämähän,
Ohimoita ottamahan,
Silmiä siristämähän,
Näkimiä näykkimähän,
Kulmia kumottamahan,
Kulman alla kuohumahan,
Joko tyttären tykönä,
Taikka poian polviloilla.
Toisin:
9. K. lenti t.
15, 16. Verisuonta sortamahan, V. lakkimahan,
20, 21. S. voitamahan, S. sivelemähan,
25. K. kolottamahan,
34. Rikkeitten synty.
Louhiatar vaimo vankka,
Pohjan akka räämähäntä,
Joll' on muoto mustallainen,
Iho inhon karvallinen,
Oli tietä kulkemassa,
Matkoa matelemassa;
Teki tielle vuotehensa,
Matkalle makuusijansa,
Selin tuulehen makasi,
10 Perin viimahan viluhun,
Pallein paha'an säähän,
Kaltoin kaarnapohjasehen.
Tuli suuri tuulen puuska,
Iästä iso vihuri,
Tuuli nosti turkin helmat,
Vihuri hamehen helmat,
Tuuli tuhman raskahaksi,
Kostutti kohulliseksi,
Aholla alastomalla,
20 Maalla mättähättömällä.
Kantoi kohtua kovoa,
Vatsan täyttä vaikeata,
Kantoi kuun on, kantoi kaksi,
Kolmannenki, neljännenki,
Kantoi viisi, kuusi kuuta,
Kuuta seitsemän, kaheksan,
Ylitse yheksän kuuta,
Vaimon vanha'an lukuhun
Kuuta puolen kymmenettä.
30 Yheksännen kuun lopulla,
Kuun alulla kymmenennen,
Jo lähestyi saantiaika,
Kohtu kääntyvi kovaksi,
Painuvi pakolliseksi;
Etsi synnytyssijoa,
Vatsansa vajennusmaata,
Kahen kallion välissä,
Viien vuoren vinkelossa,
Ei siellä apua saanut,
40 Vajennusta vatsallensa.
Siitä siirtihe etemmä,
Paneutti toisen paikan,
Heiluvalle hettehelle,
Luonnon lähtenen sivulle,
Eipä synny syntyminen,
Luovu luomainen sikiö.
Vetihe vesikivelle
Kuohu'un tulisen kosken,
Alle kolmen kosken koprun,
50 Alle äprähän yheksän,
Vaan ei vielä synty synny,
Kehnon kohtu ei kevene.
Alkoi itkeä iletys,
Uivotella, voivotella,
Ei tieä, mihin menisi,
Kunne kulkea pitäisi,
Vatsansa vajentamahan,
Poikiansa poikimahan.
Puhui pilvestä Jumala,
60 Lausui Luoja taivahalta:
"Tuoll' on suolla kolmisoppi
Rannalla meryttä vasten
Pimeässä Pohjolassa,
Lapin laajalla perällä,
Mene sinne poikimahan,
Kohtusi keventämähän;
Siellä silma tarvitahan,
Väkeäsi vuotetahan!"
Tuop' on musta Pohjan akka.
70 Meni sinne poikimahan,
Kohtunsa keventämähän;
Siellä tuo paha pahennus
Sikiänsä synnytteli,
Latoi lapsensa vihaiset,
Alla viien villavaipan,
Alla raaminsa yheksän.
Teki poikoa yheksän,
Tyttölapsen kymmenennen,
Yhtenä kesäisnä yönä,
80 Yhestä vatsan väestä.
Sikiöitähän sitovi,
Saamiahan solmeavi,
Kutsui Luojan ristimähän,
Jumalan nimeämähän;
Eipä Luoja ristinynnä,
Kaikkivalta kastanunna.
Etsitteli ristijätä,
Pahan parven kastajata:
"Juhannes pyhä ritari,
90 Tules noita ristimähän,
Kannettuni kastamahan,
Luotuni nimeämähän!"
Juhannes Jumalan pappi
Tuop' on tuohon vastoavi:
"Mene portto poikinesi,
Luovu hiomaton pakana,
Risti itse riivattusi,
Kasta itse kannettusi!
Minä en pahoja risti,
100 Enkä kasta kauheita,
Minä oon Luojan ristinynnä,
Kastanunna Kaikkivallan."
Jopa tuo paha pakana
Itse panihe papiksi,
Riivasihe ristijäksi,
Itse kasti kannettunsa,
Itse risti riivattunsa,
Itse risti ja nimesi,
Nenässä kipuisen polven,
110 Kipuisella kämmenellä.
Nimitteli saamiansa,
Lajitteli lapsiansa,
Kuin kuki sukimojansa,
Itse ilmi luomiansa:
Tytön pani Tuulettaren,
Nimitteli Vihmattaren,
Siitä poikansa panevi
Minkä miksi, kunka kuksi,
Minkä painoi paiseheksi,
120 Kunka ruohutti ruveksi,
Minkä pisti pistokseksi,
Kunka laati luuvaloksi,
Minkä änkäsi ähyksi,
Kunka ajoi ammukseksi,
Minkä ruhtaisi rutoksi,
Kunka riieksi risaisi.
Jäi yksi nimittämättä,
Poika pahnan pohjimmainen,
Suuton, silmitön sikiö;
130 Senpä sitten käski tuonne
Rutjan koskehen kovahan,
Tulisehen kuohuntahan.
Siitä pakkaset sikesi,
Siitä syntyi Syöjättäret,
Siitä muita turmioita,
Syntyi velhoja vesille,
Noitia joka norolle,
Kateita kaikin paikoin,
Rutjan koskessa kovassa,
140 Tulisessa kuohunnossa.
Toisin:
1. Loviatar (Lokahatar, Laveatar,
Launavatar) v. vanha,
2. Portto Pohjolan emäntä,
P. a. harvahammas,
3. J. o. muo'ot mustanlaiset,
5, 6. Läksi t. kulkemahan, M. matelemahan;
8. M. makuutilansa,
Pahnansa pahalle maalle,
Kantoiselle karkealle,
10. P. vihmahan v.
12. K. säähän karkeahan.
Kylin k.
14. I. vihainen viima (ilma),
15, 16. T. n. t, helman, Ahava h. helman (helmat),
Viima vilttiä kohotti,
Viltin laian (helman) vipsahutti (viuahutti),
27. Ympäri y. k.
35. E. syntymäsijoa,
39. E. s. sijoa s.
45, 46. E. s. syntymiset, L. luomaiset sikiöt.
48. Rutjan koskessa kovassa,
Ve'en vankan vaaluilla,
(Ve'en väljän vääntehessä),
54. Parkua paha kuvatus,
63, 64. Pohjan penkeren perällä,
Lapin laajalla merellä,
64. Sangassa Sariolassa,
75, 76. A. vaipan vaskilaian (-kirjan),
Alla uutimen utuisen.
76. Sarkakauhtanan kaheksan.
88. P. kannan k.
111, 112. N. poikiansa, Lasketteli l.
112. Siunasi sikiämensä,
113, 114. K. k. tekemiänsä, I. i. saamiansa:
120. K. loi rupirikoksi,
122. K. l. luunkoloksi,
123, 124. M. äikäsi ä. (ähkyksi äkäsi),
Kunk' asetti ailahaksi
(Amputauiksi asetti),
125. M. rumpaisi r.
127. Yks' oli nimetön poika,
Yhen ei nimeä saanut,
b.
Tyttö Tuonelan sokea,
Ulappalan umpisilmä,
Alku kaikille pahoille,
Tuhansille turmioille,
Perin istuvi itähän,
Etelähän päin elävi,
Jaloin läntehen lähetti,
Lonkamuksin luotehesen.
Nousi tuuli tuulemahan,
10 Ilman ranta riehkumahan;
Tuuli tuuli lantehesen,
Ahava alasimehen,
Läpi tuuli länsituuli,
Läpi luoe longahutti,
Läpi pohjainen porotti,
Läpi luun, läpi jäsenen,
Tuuli tuuli tiineheksi,
Ahava kohun kovaksi.
Tuop' on musta Tuonen tyttö
20 Siitä turpui, siitä täytyi,
Siitä paksuksi panihe,
Leveäksi lieristihe;
Niin kohun kovoa kantoi,
Vatsan täyen vaikeata,
Kantavi keseä kaksi,
Kantoi kaksi, kantoi kolme,
Kantoi seitsemän keseä,
Kaikite kaheksan vuotta,
Ynnähän yheksän vuotta,
30 Yheksätä yötä vailla.
Niin vuonna yheksäntenä
Vaimon vaivaksi tulevi,
Lyöähän kavon kipua,
Immin tulta tuikatahan.
Laskihen lepeämähän
Rautaiselle kalliolle,
Vuorelle teräksiselle,
Keskelle Kipumäkeä,
Kipuvuoren kukkuloa,
40 Ei siinä levätä voinut;
Siirrälti sijan aloa,
Vajenteli vatsoansa
Kulmalla hopeavuoren,
Kultavaaran kukkuralla,
Eipä synny syntymäiset,
Vaivat vatsan ei vajene.
Vajenteli vatsoansa,
Puolenteli kohtuansa,
Kahen kallion välissä,
50 Louhen kolmen lonkerossa,
Sisässä tulisen muurin,
Savisessa kiukoassa,
Tammisessa tynnyrissä,
Rautavannetten sisässä,
Korvalla tulisen kosken,
Pyhän virran pyörtehessä,
Ei vajene vatsa niissä,
Kehnon kohtu ei kevene.
Syrjin syöstihe merehen,
60 Vesihiien hinkalohon,
Salakammon karsinahan,
Lummekoirien kotihin;
Juoksi polvesta merehen,
Sukkarihmasta sulahan,
Vyölapasta lainehesen,
Tuossa huuti huijahutti
Ihvenille, ahvenille,
Kaikille ve'en kaloille:
"Tuovos kiiskinen kinasi,
70 Matikainen nuljaskasi,
Tässä Hiien heltehessä,
Pahan vallan valkeassa!"
Äsken tuossa synty syntyi,
Sikisi pahan sikiöt.
Saip' on poikoa yheksän
Yhen kosken kuuluvilla,
Yhen salmen saapuvilla,
Yhellä vesikivellä,
Yhestä vatsan väestä,
80 Kohun täyestä kovasta.
Etsi noille ristijätä,
Ristijätä, kastajata;
Vei ne pappien parihin,
Kantoi luoksi lukkarien,
Ei papit nimeä anna,
Eikä lukkarit luvanna;
Papit vastasi vakaasti,
Lukkarit lujasti lausui:
"Ei oo meitä siksi suotu,
90 Ei oo suotu eikä luotu,
Rikkolaisten ristijäksi,
Kamaloien kastajaksi."
Kun ei saanut ristijätä,
Pappia nimen panohon,
Itse loihe ristijäksi,
Kaahittihe kastajaksi.
Niinp' on risti saamiansa,
Tenhotti tekemiänsä,
Nimitteli luomiansa,
100 Nimitteli, ärrytteli,
Yhen suikkasi sueksi,
Toisen käänsi käärmeheksi,
Koiksi kolmannen panevi,
Neljännen metsän nenäksi,
Muut on muiksi turmioiksi,
Minkä sanoi sampahiksi,
Kunka lykkäsi lytyksi,
Minkä hammasten maoksi,
Kunka syöjäksi syämen,
110 Kunka vaimon vastukseksi.
Toisin: