Se varsin valehtelevi,
Tyyni tyhjeä latovi,
Joka tulta arvelevi,
Väinämöisen iskemäksi;
Tuli on tullut taivosesta,
Panu pilvissä rakettu,
Se on poika aurinkoisen,
Armas auringon sikiö,
Tehty taivosten navoilla,
10 Otavaisten olkapäillä.
Siell' on tulta tuikuteltu,
Varvenneltu valkeaista,
Luona päivän, kuun malossa,
Kehän kultaisen kes'essä,
Suun alla sulan Jumalan,
Alla parran autuahan.
Sielt' on tullunna tulonen
Puhki pilvien punaisten
Yläisistä taivosista
20 Alaisihin maaemihin;
Taivot reikihin repesi,
Ilmat kaikki ikkunoihin,
Tulta maahan tuotaessa,
Valkeaista vaaittaissa.
Toisin:
2. T. t. panevi (puhuvi, sanovi),
5, 6. Tulen synty on t.
Panun pilven palstehista,
Tuli on tullut Luojan suusta,
Parrasta pyhän Jumalan,
7, 8. S. o. p. aurinkoinen, A. a. näköinen,
14. K. k. kuvussa (sisässä),
Sinisen kehän sisässä,
18. P. p. puonnut
21, 22. Taivas r. r., Ilma k. ikkunoiksi,
45. Vasken synty.
a.
Itse seppo Ilmarinen,
Tuo on taitava takoja,
Kävi tietä tiukamaista,
Maata maksan karvallista,
Tuli kirjava kivonen,
Vahatukko vastahansa,
Sen seppo tulehen tunki,
Alle ahjonsa asetti,
Lietsoi päivän, lietsoi toisen,
10 Lietsoi kohta kolmannenki.
Siitä seppo Ilmarinen
Kallistihe katsomahan
Ahjonsa alisen puolen,
Päälispuolen lietsimensä,
Jo kivi vetenä velloi,
Vaha vaskena valuvi.
Seppo tempasi tulesta,
Vasken alta ahjoksensa,
Alkoi vaskea valella,
20 Kattiloita kaikutella.
b.
Hilahatar Hiitten neito,
Hiien eukko, Hiien tamma,
Nuo kusivat kalliolle,
Kusi kuivi kalliolla,
Siitä vaskeksi sikesi,
Kasariksi kasvaeli,
Valui vuoresta vetenä,
Kuparina kuumoksesta.
Toisin:
1. H. Hiien n.
7, 8. Vennä on vuoresta valettu,
Kasarina kalliosta,