46. Veden synty.
a.
Tiettävä on vetosen synty,
Kanssa kastehen sijentö:
Vesi on tullut taivosesta,
Pilvistä pisarehina,
Siitä vuoressa sikesi,
Kasvoi kallion lomassa.
Vesiviitta Vaitan poika,
Suoviitta Kalevan poika,
Veen kaivoi kalliosta,
10 Veen vuoresta valutti,
Kepillänsä kultaisella,
Sauvallansa vaskisella.
Vuoresta valuttuansa,
Kalliosta saatuansa,
Vesi heilui hettehenä,
Kulki pieninä puroina,
Siitä suureksi sukeni,
Sai jokena juoksemahan,
Virtana vipajamahan,
20 Koskena kohajamahan,
Tuonne suurehen merehen,
Alaisehen aukehesen.
Toisin:
15. Ensin h. h.
b.
Vesiviitta Väitön poika,
Sinervättären sikiö,
Viikon vuoressa makasi,
Kasvoi kauvan kalliossa,
Vettä synnytellessänsä,
Kastetta kyhätessänsä;
Vesi kirposi kivestä,
Kaatui kaste kalliosta,
Surmaksi oman sukunsa,
10 Pään isonsa ottamalla:
Märäten meni manalle,
Tuhman lailla tuonelahan,
Kuoli koiran kunnialla,
Penun arvolla aleni.
Toisin:
2. Suoviitta Kalevan poika, 13, 14. K. k. kunniatta, P. auvotta a.
c.