Toisin:
2. T. terhon (terhun) päivällinen,
3. M. veistit veikkoasi,
4. Leikkasit (laihutit) emosi lapsen;
Vahingoitit vanhempasi;
7. Et käennyt (sanonut) koskevasi
Iho'on imento raukan,
Kun on puuta purraksesi,
Koivua kokeaksesi…
Tiesitkö (toivoitko) puuta purrehesi
Eikö ollut p. purraksesi…
14-16. Et kokenut koivun juurta,
Etkä haapoa hakannut,
Et näpistänyt närettä,
19. Leikkasit i. i.
19, 20. Turmelit emosen tuoman,
Vaimon kantaman kaotit,
c.
Oh sinua, rauta raiska,
Rauta raiska, ruoste rukka,
Joko nyt suureksi sukesit,
Ylenit ylen ehoksi,
Syrjimähän syntyäsi,
Luontoasi loukkomahan?
Et sä silloin suuri ollut,
Etkä suuri etkä pieni,
Kun sa maitona makasit,
10 Rieskasena riuvottelit,
Nuoren neitosen nisissä,
Kasvoit immen kainalossa,
Pitkän pilven rannan päällä,
Alla taivahan tasaisen.
Etkä silloin suuri ollut,
Et ollut suuri etkä pieni,
Kun sa liejuna lepäsit,
Seisoit selvänä vetenä,
Suurimmalla suon selällä,
20 Tuiman tunturin laella;
Susi sotki sorkillansa,
Karhu kämmenyisillänsä.
Etkä silloin suuri ollut,
Et ollut suuri etkä pieni,
Kun sa suosta sotkettihin,
Maan muasta muokattihin,
Saatihin saven seasta,
Kassikassa kannettihin,
Tuotihin sepon pajahan,
30 Alle ahjon Ilmarisen.
Etkä silloin suuri ollut,
Et ollut suuri etkä pieni,
Kun sa ahjossa ajelit,
Kesävoina votkottelit,
Venyit vehnäisnä tahasna,
Rukihisna ruikalenna,
Tuimissa tulisijoissa,
Sepon Ilmarin pajassa.
Etkä silloin suuri ollut,
40 Et ollut suuri etkä pieni,
Kun tulit läpi tulista
Alta ahjon Ilmarisen,
Kukuit kullaisna käkenä
Suussa suurien paletten,
Vannoit vaikean valasi,
Ett' et veistä veljeäsi,
Herjaele heimoasi,
Sukuasi suin pitele.
Petit jo vaivainen valasi,
50 Söit kuin koira kunniasi,
Kun sa veistit veljeäsi,
Lastusit emosi lasta.
Toisin:
10. Sekä virtasit vetenä,
Helhetit kesäherana,
18. S. vennä selkeänä,
21, 22. Kun sun susi suosta nosti,
Karhu kaivoi kankahasta.
25, 26. K. s. s. sullottihin,
Kankahasta kaivettihin,
M. murasta m.
Käsin m. m.
27. Koprin mustasta murasta,
34. K. kellottelit,
36. Raikuit rasvan karvallisna,
44. Tuskissa tulen punaisen,
49. Rikoit v. v.
51. Koskas v. v.
d.
Hos sinua, rauta raukka,
Mura mustan päivällinen,
Kun nyt kasvoit kauheaksi,
Väkeväksi vääntelihet!
Kun ma muistan muinaistasi,
Ajattelen alkuasi:
Et sä silloin suuri ollut,
Et kovin koreakana,
Kun sa rensuit rieskasena,
10 Alla rinnan riuvottelit,
Nuoren neitosen nisuissa,
Pitkän pilven partahalla.
Etkä silloin suuri ollut,
Et ollut suuri etkä varma,
Kun sa heiluit hettehenä
Ja läikyit lähevetenä,
Tahi kun jokena juoksit
Kylän peltojen perätse,
Huuhtoi huorat hurstiansa,
20 Ripakot rapakkojansa,
Muutuit tuosta maamuraksi,
Ruostemullaksi rupesit,
Hirvet hieroi suon selällä,
Peurat pieksi kankahalla.
Etkä silloin suuri ollut,
Etkä äijältä äkäinen,
Kun sun sormin suosta nostin,
Käsin kuohusta kohotin,
Koprin kaivoin kankahasta,
30 Kynsin mustasta murasta,
Siitä kannoin kassissani,
Asetin sun alle ahjon.
Etkä silloin suuri ollut,
Et kovin kipusaskana,
Kun kävit sepon pajassa
Tereäsi teettämässä,
Kun sa kuonana kohisit,
Voisulana sukkelehit,
Ahjossa, alaisimella,
40 Vasarilla, valkkamilla,
Kun vannoit valat ikuiset
Tulen tuomarin e'essä,
Sepon seisonta-sijalla,
Takehinta-tanterella,
Ett' et herjo heimoasi,
Sukuasi suin pitele.
Toisin:
4. Äreäksi ärtelihet!
14. Etkä varsin varmakana,
15, 16. K. s. h. hettehessä, J. l. läheveessä,
16. Läikyit lämminnä lähennä (vetenä)
18. K. aitojen alatse,
19, 20. H. h. huntujansa,
Räiskytit räpähiänsä,
27, 28. K. s. s. s. sulloin,
K. maasta käännyttelin,
37, 38. Kun sä hyyhmänä hyrähit,
Sekä liemenä lirahit,
38. Sekä heiluit voiherana,