Anna wastaki Jumala, toisteki totinen luoja, pikarit pinossa wiertä, tuopit röykyssä rowita.
Anna'pas kesä tulepi, taas minua tarwitahan.
Annettihin aikoinani juoda juossehen hewosen, appaa ajetun ruunan, syödä waimon jauhanehen.
Annettu luwattu lahja,
ennensaatu toiwotettu.
Annettu wala on niin hywä,
kun tehty.
Annetusta annetahan,
waan ei tieltä löydetystä.
Anoin: ei annettu; otin: ei
toruttu.
Anojalle annetahan. 150
Ansaittu anottu ruoka,
syöty leikattu palanen.
Antaa hywä wähästänsä,
paha ei paljostansakahan.