Ikäwät on illat pitkät,
päiwät kahta katkerammat.
Ilkiä Iharin koski saatti Sarsan waiwaiseksi, pani piiat kyntämähän, waiwaiset wakoamahan, wäkipuolet wääntämähän.
Ilkiä isäni, epatto emoni,
minä miesi täydelläni.
Illalla isäni kuoli,
aamulla talo häwisi.
Illalla olin iloinen, 1940
aamulla alakuloinen.
Illan wirkku, aamun torkku:
se tapa talon häwitti.
Illasta ilmaa kiitä, aamulla unisioa, akkoasi yön takoa.
Illasta ilmaa kiitä, wuonna toisna morsianta, kolmanna kotiwäwyä, partasuuna poikoasi.
Illoin ilmat kiitettäwät,
huomenin hywät emännät.
Ilman wiisas wietteleksen,
maan kumma kuwaeleksen.