Ilossa ikä kulupi,
riemussa rehettelepi.
Ilta paimenen wetäpi,
koti karjan kollottapi.
Iltarusko selwä ilma,
aamurusko pilwipäiwä.
Iltawirkku, aamutorkku:
niitä ei tarwita talossa.
Imeheksi kirppu päässä, 1960
wahingoksi täi sukassa.
Immen itkut, lesken lenget,
waan ei partasuun urohon.
Iso heitti iljenelle, maammo maalle paljahalle, weljet wiewille wesille, sisaret sulille soille.
Iso hywä iskeä, koko hywä koskea.
Iso suu, wähä willoja.
Iso woittaa, paksu painaa,
pitkä puolensa pitäpi.