Itara wähän emäntä,
tyyris pikkuisen pitäjä.
Itara wähän pitäpi,
auli kaikki antelepi.
Itkien emolta saapi,
maanitellen maailmalta.
Itku ei estä kuolemasta, 1990
parku päiwistä pahoista.
Itku köyhän ikkunalla, walitus weräjän suussa, portilla paha porina, uunin päällä ulwominen.
Itku pitkästä ilosta,
parku paljon nauramasta.
Itku silmähän tulepi,
pahan miehen wuotehella.
Itse haukuin wierahani,
itse nuolen kattilani.
Itse hywä lapsi witsan tuopi,
pahasta ei ole puidenkaan.
Itse kiitän itseäni,
itse mie tapani tunnen.