Muilla on pitkät piipunwarret,
kopat kouran täyteiset;
minä tynkyllä typytän,
nahkawarrella naputan.
Muilla on tässä mustat kengät,
saappahat soman näköiset;
minä wirsussa witistän,
tuohikengässä kiristän.
Muilla onni työn tekepi, haltia rahan hakepi; minun onneni makaapi, haltiani hairoapi.
Muille nauraa pitäpi, ei emoisen tyttölöille, ei waimon watsan wäelle.
Muinaiset ajat paremmat, päiwät kahta kaunihimmat, päiwän laskut laupiaammat, koriammat huomenkoitot.
Muinan meille yö tulepi, muinan päiwä walkenepi.
Muista kummat kuulukohon, hätäkellot häilyköhön; ei emoisen tyttölöistä, ei waimon watsan wäestä.
Muistan lasna olleheni, 3980 muistan lasna, muistan naisna, en neinnä sinä ikänä.
Muistan murrin syntyneen,
karwakoiran kaswaneen.
Muita naipa naittelepi,
itse naida pyytelepi.