Muut kuulee kirkon kellon,
minä kurja karjan kellon.
Muut miekkoiset mieroa käywät,
minä raukka riihtä puin.
Muut ne ei minua tunne, kun ne kaksi kappaletta: alimainen aidan witsas, perimäinen pellon seiwäs.
Muut ne ei minua tunne,
mie waan muita tunnustelen.
Muut ne kaikki katosala,
minä raukka räystäsala.
Muut ne kulkewat kotihin, minä wieno wierahasen, koito kylmähän kotihin.
Muut ne wellowat werassa, sametissa saatteleksen; minä en saa saraistakaan, tammaa en tappuraistakaan, pidä en piikkoista hametta.
Muut nukkui, minä makasin: 4030
kissat lakki lapsen maidon.
Muut näkewät papin parran,
minä kurja kuusen latwan.
Muut raukat rahalla juowat,
minulle ilman annetaan.