Se saa walitun waimon, joka nai hyljätyn piian.

Se siinä on wäkeä, kun näköäki.

Se suussa, ku sydämessä, se kielessä, ku mielessä.

Se suussa, mikä nenässä.

Se tarkka talon emäntä 5190 itse rihmat kehrääpi, itse kankahat kutopi; kysy ei kynsiä kylästä, tointa toisesta talosta, pirran piitä naapurista.

Se tarkka talon emäntä wie ei willoja kylään, kuljettele kuontaloita, tappuroita tarjottele.

Se toista uunista etsii,
joka itse uunissa asuu.

Se tulee weitseksi wetää,
mikä wyölle aikahupi.

Se tuskan tunsi, joka tupen käänsi.

Se työn työksi tietää, joka tupen nurin kääntää.