Tuohessa yreksi tulta, tekoajaksi terwaksessa.
Tuohon istuu, tuossa on lämmin, tuohon muori muonan tuopi, waari waattehen wetäpi.
Tuomari olutta juopi, lakikirja lainehtipi, oikeus uiksentelepi.
Tuomi wahwa wanteheksi, waahder warsan wempeleeksi, pihlaja rekipajuksi, kannun laudaksi kataja.
Tuopi toiwo weden takoa, 5980
ei tuo tuonelan tuwilta.
Tuo'pa tuuli terweyttä,
pilwi pitkää ikää.
Tuosta tunnen huolellisen, arwa'an alaisen mielen: alahana wyön pitäpi, alempata huokoapi.
Tuosta tunnen laiskan miehen: wiikon istu wirsut kädessä, kauan housut kainalossa, milloin rätti räpsähtää, kiillon paula pauskahtaa.
Tuosta tunnen laiskan miehen: yhä töitähän lukepi, arsinalla arwelepi.
Tuosta tunnen laiskan waimon: kantoi willansa kylähän, kuljetteli kuontalonsa, tappuransa tarjoeli.