[45] Tiedot on minulle toimittanut harras tutkija, kansakoulunopettaja K. V. Åkerblom Koivulahdella.
[46] Tämä nimi tuli käytäntöön vuosina 1864—65, jolloin Helsingfors Dagblad sitä ensin käytti kiistellessään Helsingfors Tidningarin kanssa, jota se sanoi jungfennomaanien äänenkannattajaksi.
[47] Hagmanin kirje on suomenkielinen ja päättyy kehotukseen: "Kirjoita pian minulle ja suomeksi". Tämän johdosta muistutan siitä, mitä ennen olen kertonut K. A. Castrénista, nimittäin että hän samana vuonna oli Kokkolan koulussa ja siellä kirjoitti aineensa suomeksi. Kälviäläisinä Hagman ja Castrén tunsivat toisensa ja arvattavasti myöskin virkistivät toistensa suomenmielisyyttä. — Samassa kirjeessä Hagman kehottaa Gummerusta tovereineen toteuttamaan edellisen lukukauden lopulla tehdyn ehdotuksen toimeenpanna "yhdistyminen tai likeyntyminen toisiin maamme lukioihin". Se todella tapahtuikin, niin että lukioiden (Vaasan, Kuopion, Hämeenlinnan y.m.) toverikunnat alkoivat vaihtaa kirjeitä keskenään. Muistan että kulloinkin joku parhaimpia kynäilijöitä sai tehtäväkseen laatia kirjeen kaikkien puolesta, ja ennenkuin se lähetettiin se luettiin julki konventissa. Niissä kerrottiin lukuvuoden merkkitapaukset ja toverikunnan yhteiset puuhat. Esitykseltään ne olivat jotenkin pateettisia, mutta henki oli vilpittömästi suomalainen, isänmaallinen. En epäile pitää tässä omituisessa kirjeenvaihdossa ilmenevää yhteenliittymishaluakin toverikuntien kesken merkkinä kansallistunnon elpymisestä. Saattaahan katsoa ennen kuulumatonta ilmiötä myöhemmän nuorisoliikkeen enteeksi.
[48] Näissä osotuksissa näyttäytyy mistä Hagman ja Lydecken olivat, niinkuin ylempänä sanotaan, keskenään tuumailleet. Niinkuin tunnettu on, oli kotiteollisuuden elvyttäminen ja sen tuotteiden myynti liikemiesten välityksen avulla yksi niitä hätäapukeinoja, joihin J. V. Snellman hartaasti kansalaisia kehotti.
[49] Kun K. K:ssa vastataan Hagmanin poleemiseen kirjoitukseen, viitataan kyllä erääseen hänen lauseeseensa, joka saattoi aiheuttaa väärinkäsitystä; mutta tosiasia on että jokaiselle tarkkaavaiselle lukijalle olisi hänen kantansa pitänyt olla täysin selvä.
[50] Lukuvuonna 1869—70 oli poikakoulussa 152 ja tyttökoulussa 131 sekä sunnuntaikoulussa 505 oppilasta. Sinä vuonna oli lisäksi Pietarporin puolella "apuosasto", jossa opetusta annettiin 29 oppilaalle.
[51] Muutamista tilapäärunoelmista päättäen, jotka olen lukenut, oli hän erittäin näppärä pukemaan ajatuksensa sujuvaan runomuotoon. Sepitelmät muistuttavat lähinnä Z. Topeliusta; mitään itsenäistä, alkuperäistä sävyä niissä tuskin huomaa.
[52] Missä tarkotuksessa tiedot olivat väärennetyt (tahdottiinko kenties osottaa, että oppilasluku oli kasvanut Hagmanin poistuttua?), sitä en voi sanoa, sillä lehden näytenumeroa en ole käsiini saanut.
[53] Vrt. Suomalaisen teatterin historia I. s. 195.
[54] Koska olen Forssellin jälkeenjääneiden paperien joukosta löytänyt Meurmanin alkuperäisen kirjoituksen, johon Forssell on tehnyt ainoastaan muutamia harvoja tyylillisiä muutoksia, otan sen tähän kokonaisenaan. Alkuperäisenä sitä näet ei ole koskaan painettu, mutta kyllä suomennettuna eräässä Oulun lehdessä.