[46] Ruotsalainen maalaaja Werner mainitaan usein Florellin kirjeissä Parisista. Florell ja hän olivat hyviä ystäviä, ja tässä taiteilijassa oli Florellin mielestä paljo, joka muistutti Bergbomista. Werner oli Belgiassa kääntynyt katoliseen uskoon, ja kun Florell oli hänelle lukenut "Pombalin ja jesuiitat", oli hän ollut hyvin mielissään puolueettomuudesta, millä Bergbom oli kuvannut jesuiittoja, ja julkilausunut sen toivon, että tämä uudessa tragediassa käsittelisi Don Carlos aihetta — tehden sen historiallisemmin ja osottamalla suurempaa oikeutta Fiilip kuningasta kohtaan kuin Schiller.
[47] Kauppias J.A. Grönberg oli naimisissa Bergbomin tädin, Augusta Roschierin, kanssa.
[48] Lehtori B.F. Godenhjelm on hyväntahtoisesti näyttänyt tekijälle erään kirjeen runoilijalta, josta nähdään että "Lea" oli jo valmis keväällä 1868. Silloin Kivi lähetti sen ja kaksi muuta pienempää kappaletta Godenhjelmille pyytäen, että tämä oikaisisi kieltä näissä teoksissa, kirjoituttaisi ne puhtaaksi ja lähettäisi ne Suomalaisen Kirjallisuuden Seuralle Viipuriin, jonka kustannuksella "Lea" myöskin ilmestyi seuraavana vuonna. Bergbom näyttää saaneen käsikirjoituksen vasta myöhään vuoden lopulla taikka uudenvuoden alussa. Tekijä muistaa varsin hyvin, että kappale hänen luonaan luettiin käsikirjoituksesta (eikä painetusta vihosta). Godenhjelm sanoo "Lean" olleen niin huolellisesti kirjoitetun, että hänellä ei ollut mitään korjattavaa.
[49] O.s. Roschier, K. Bergbomin täti.
[50] Ahnger kuoli 4/7 1890. Kaarlo Bergbom, joka silloin oli Tukholmassa, kirjoitti sen johdosta sisarelleen: "Ahngerin kuolemansanoma koski minuun kipeästi. Ettemme koskaan elämässä tule sanoneeksi ihmisille, kuinka pidämme heistä, ennen kuin äkkiä huomaamme että se on liian myöhäistä! Mikä suora, vilpitön, lämmin sydän! Ja kuinka hän oli ystävällinen, kun hänen apuansa tarvittiin! Muistathan Lean päiviä?"
[51] N. Kiseleffin kirje Emilie Bergbomille, päivätty 30 p. maalisk. — Näytäntö annettiin Emilie Bergbomin nimessä. Suoraksi loukkaukseksi häntä kohtaan käsitettiin sitä, että ruotsalaisen teatterin toimitusjohtaja itse ennen näytännön alkua otti piletinmyyjältä vuokrarahat haltuunsa. Toiselta puolen sanottiin sen tapahtuneen vanhan tavan mukaan — varovaisuudesta eikä epäluulosta.
[52] Väärinkäsityksen välttämiseksi huomautettakoon, että ruotsalaisen teatterin vuokrasummasta lähes puolet eli noin 400 markkaa on laskettava päiväkustannuksiin. Kun venäläinen seura tyytyi 100 markkaan, on se epäilemättä niin ymmärrettävä, että vuokraaja vastasi päiväkustannuksista, jotka Arkadiassa laskettiin noin 250 mk:ksi.
[53] Näytännössä esiintyivät seuraavat henkilöt: "Pilven veikossa": Pilven veikko — ylioppilas Kaarlo Kaslin; torpan tyttö — neiti Therese Decker; isä — maisteri F.H. Alopaeus; kansana: rouva Matilda von Fieandt, neidit Ellen Nervander, Minette ja Lilli Munck, Augusta Bergbom ja Alma Mechelin sekä varalääninsihteeri Berndt Ahnger ja ylioppilaat Emil Nervander, Johannes Vegelius, Eliel Aspelin ja Berndt Ingman.
"Saaristossa": prinssi Fredrik Adolf — neiti Anni Cajanus; amiraali Anckarström — ylioppilas Igor Östling; luutnantti Otto Sparre — ylioppilas F. Snellman; kreivinna Dannesköld — neiti Alma Mechelin; neiti Eeva — neiti Augusta Bergbom: Repekka — rouva Matilda von Fieandt; Stiina — neiti Selma Ekbom; Lassi — ylioppilas Carl Bäck; Grip — ylioppilas Carl Ahrenberg (myöhemmin ylioppilas Sanfrid Aejmelaeus); Kabys — varalääninsihteeri Berndt Ahnger; kreivinnan seuraneiti — rouva Matilda Krohn.
"Martha": Lady Harriet Durham Marthana — neiti Emilie Mechelin; Nancy
— neiti Ilta Lagus; Lord Tristan Mickleford — ylioppilas Rudolf
Duncker; Lyonel — ylioppilas Taavi Hahl; Plumkett — ylioppilas Elis
Duncker.