[36] Tietysti tarkoitti tuuma avun hankkimista Helsingin uuden teatterin rakentamiseksi entisen tulipalon hävittämän sijaan.
[37] "Friisillä" tarkoitetaan Sjöstrandin suurta korkokuvaa "Väinämöisen laulu", joka nyt koristaa yliopiston eteistä. Helsingin naiset olivat arpajaisilla keränneet 8,000 mk sen tilaamiseksi taiteilijalta. Pietarilainen arkkitehti Benois ja berliniläinen teatterikoristus-tehtailija Gropius arvostelivat oikein, että se ei ollut paikallaan ruotsalaisessa teatterissa — vaikka he tietysti eivät katsoneet asiaa aatteelliselta kannalta.
[38] Cygnaeuksen kirjoituksessa "Jälleen teatterin tulevaisuudesta" (1867) tapaamme lauseen, joka ilmaisee hänen ajatuksensa Bergbomin draamasta. Luetellen 1860-luvun alkupuolella syntyneitä draamoja hän sanoo: "Liitäen kodin rannoilta Euroopan äärimmäiselle laidalle, Kaarlo Bergbomin fantasia runoili 'Pombalin ja jesuiitat' nuorekkaalla tarmolla, joka muistutti Schillerin ensimäistä draamallista kehityskautta."
[39] Tämä sopimus näyttää jostakin syystä rauenneen, sillä v. 1865 ei Suomettaressa ollut kuin yksi teatteriarvostelu (Don Carloksesta), joka mahdollisesti on Bergbomin kirjoittama.
[40] Paremmin esimerkkinä Bergbomin huumorista kuin kevytmielisyydestä mainitsemme, että hän kerran toveripiirissä, kun toiset pilalla sanoivat: "Sinä tulet varmaan kuolemaan nälkään, kun et sinä ansaitse mitään!" vastasi: "Oletteko koskaan kuulleet, että senaattorin poika Suomessa olisi kuollut nälkään?"
[41] Teatteria varten laadittu toimitus on kadonnut. Sitä ei ole Bergbomin jälkeenjääneiden paperien joukossa eikä myöskään Ruotsalaisen teatterin kirjastossa. Hra intendentti Wetzerin tiedonannon mukaan ovat jälkimäisessä paikassa säilyneet ainoastaan roolit erikseen kirjoitettuina.
[42] Tähän sopii nyt lisätä: Samana päivänä kun historiallisesti tunnettu ensimäinen suomalainen näytäntö tapahtui Turussa 1650 ja samana päivänä kun, neljä vuotta myöhemmin, Kiven "Lea" ensi kerran näyteltiin, ilta, josta on tapa lukea suomalaisen teatterin synty.
[43] Tiettävästi "Pombal" ei ole näytelty muualla kuin Helsingissä, mutta silti Cygnaeus kumminkin täytti lupauksensa. Florell mainitsee näet kirjeessään Parisista 24/8 edellisenä iltana tavanneensa Cygnaeuksen, "täysin näköisenään, niin loistavana, niin lämpimänä", ja hän oli kertonut: "Niin pian kun tulin Kööpenhaminaan, menin vanhan ystäväni professori Holst'in luokse ja kysyin häneltä: Osaatteko te tähän aikaan Tanskassa kirjoittaa kelvollisia draamallisia teoksia? ja lisäsin sitten että minä muuten voisin tarjota hänelle yhden semmoisen. Minä kerskasin aika lailla Bergbomin näytelmästä, mutta tein sen vakaumuksesta. Päätös oli se että kappale suurimmalla varmuudella luvattiin ottaa esitettäväksi." Tämän johdosta tuli Bergbomin niin pian kun mahdollista lähettää käsikirjoitus kuninkaallisen teatterin johtajalle H.P. Holstille Kööpenhaminaan. — Jättikö Bergbom kehoituksen noudattamatta vai oliko ehkä Cygnaeuksen käsitys Holstin myöntyväisyydestä liian optimistinen, siitä ei meillä ole tietoja.
[44] Freja Ryberg oli etevimpiä näyttelijättäriä Helsingin ensimäisessä
V. 1861 perustetussa, pysyvässä ruotsalaisessa teatteriseurassa. Neiti
Ryberg lähti täältä Parisiin ja meni siellä 1866 naimisiin Alphonse
Vinatyn kanssa.
[45] Yliopiston Filosofisen tiedekunnan hist.-kielitiet. osasto oli neljä päivää ennen valinnut samaan palkintolautakuntaan jäseniksi: B.O. Lillen, Z. Topeliuksen, J. Krohnin ja O. Toppeliuksen.