Syyskuun viimeisinä päivinä oli markkinat. Sentähden annettiin 27/9 ja 28/9 kolme näytäntöä (jälkimäisenä päivänä kaksi) ja niissä oli paljo maalaisia, jotka ensi kerran tutustuivat teatteriin. Minkä vaikutuksen he saivat, voi päättää seuraavasta Vilhon kertomuksesta:

"Noin 15 talonpoikaa Oulun lähitienoilta piti meille komeat päivälliset toisena markkinapäivänä. Useissa teatteripidoissa olen ollut, mutta en ole kohdannut hartaampia isäntiä enkä juhlallisempia pitoja viettänyt kuin silloin. Mikä kiitollisuus nykyisyydestä, mikä luottamus tulevaisuuteen kaikkien heidän sydämissään! Me erkanimme toisistamme kyynelsilmin."

Vilhon ehdotuksesta ja Bergbomin suostumuksella annettiin viimeinen näytäntö 29/9 Oulun suomalaisen koulun hyväksi. Samana päivänä ehtoolla oli suuret arpajaiset samaa tarkoitusta varten. Näytäntö, jossa Preciosa esitettiin, alkoi klo 12 päivällä ja tuotti koko 680 markkaa puhdasta rahaa — "suurin tulo siitä teatterista". Rahat menivät koululle, mutta toivottavasti tuotti näytäntö teatterille, niinkuin Vilho oletti, "suuremman summan suosiollisia sydämiä". — Keskitulo näytännöstä nousi 316 markkaan, siis 60 mk vähemmän kuin Kuopiossa edellisenä vuonna.

Vielä lisättäköön Vilhon kirjeistä, että hänellä oli aihetta täältäkin kertoa että eräät seurueen jäsenet tapansa mukaan olivat lyöttäytyneet paikkakunnan ruotsinmielisten parhaiksi ystäviksi. Heille luulotellaan, että he, jos näyttelisivät ruotsinkielellä, olisivat paljo suurempia taiteilijoita, ja näitä ajatuksia "kylvetään rouvien ja naisten mieleen" ja suomenkielen viljeleminen laiminlyödään. "Korviani viiltää, kun harjotuksissa ja näytännöissä kuulen heidän virheellistä kieltänsä." — "Joka hetki ajattelen keinoa, kuinka nämät epäkohdat saataisiin poistetuksi, kuinka saataisiin heidät ymmärtämään että heillä on suuri lähetystoimi suoritettavana!" — Samassa kirjeessä Vilho kertoo tutustuneensa erääseen hienoon ja sivistyneeseen, suomenmieliseen ja tarmokkaaseen naiseen, nti Flanderiin, jolla oli hyvä lauluääni, kauniit teatterikasvot ja vallan suuri halu tulla teatteriin. Isä, joka on lääninkamreeri, oli kuitenkin vastaan ja turhaan Vilho koetti taivuttaa häntä antamaan suostumustaan. Semmoinen jäsen lisää olisi aarre teatterille, Vilho arvelee, sitte vain hyvä rakastaja (Himbergin sijaan) ja suomalaisen näyttämön loistavasta tulevaisuudesta ei olisi epäilyksiä! — — Vaikkei Vilhon, niin innokkaasti julkilausuttu, toivomus täyttynytkään, liittyi tällä ajalla seurueeseen uusi jäsen, joka on luettava sen arvokkaimpiin. Tarkoitamme nti Emilie Stenbergiä, Turussa syntynyt, papin tytär, teatteriin tullessaan 35 v. Ikä ja alussa vaillinainen suomenkielen taito rajoittivat hänen kehitysmahdollisuuttaan, mutta äly ja sivistys tekivät kuitenkin, että hän aikaa voittaen erittäin karakteristisesti kuvasi vanhempia naishenkilöitä ja sitä paitse vakavalla olennollaan ylläpiti seurueen sisällisessä elämässä hyvää henkeä ja ryhtiä. — Nti Stenberg esiintyi jo Oulussa ensi kerran näyttämöllä — Guldborgina Sven Dyringin kodissa 10/9.

Oulusta teatteri muutti Poriin, jossa ensi näytäntö oli 10/10.

"Matka tänne", Vilho kirjoittaa, "oli kassalle hirveän tuntuva. Paitse hukkaan menneitä kalliita työ- ja näytäntöpäiviä, meni kustannuksiin vähä yli 1,000 markkaa. Kolme päivää odotettiin laivaa. Matkalla oltiin kokonainen viikko. Kun saavuimme Reposaareen, ei ollut miehellä muuta kuin 11 mk ja joku kuparilantti. Kohdistin siis toivoni tulevaisuuteen, s.o. lähinnä ensi näytäntöön täällä. Mitä vielä! Älä lähetä noita oopperalaisia riistämään ansiot rehellisiltä ihmisiltä heidän nokkansa edestä. Basilier-Forstén Oulussa, Duncker-Ingman Porissa! Tuhat markkaa vähemmän meille, olen arvellut."

Porissa viipyi seurue lokakuun loppuun, näytellen 9 kertaa ja saaden keskimäärin ainoastaan 296 mk illalta. Tuntui niinkuin olisivat porilaiset itsekseen ajatelleet: mitä se teatteri taas tekee täällä, saimmehan jo siitä kylläksemme keväällä! — Ainoa uutuus, joka esitettiin, oli 1-näytöksinen laulunäytelmä Sinua vaan! — Kun rva Aspegren palattuaan ulkomailta 22/10 ensi kerran esiintyi (Työväen elämästä), häntä tervehdittiin kättentaputuksilla. — Viimeinen näytäntö oli 27/10. Silloin oli huone ensi kerran ihan täysi. Ohjelmana oli Sven Dyringin koti; rva Aspegren, joka ennen oli näytellyt Guldborgia, oli nyt Ragnhildina. Nti Stenbergistä — jonka debyytti herätti mielenkiintoa Porissa, missä hän oli tunnettu — sanoo paikkakunnan lehti että hän Guldborgina osotti oikeaa käsitystä tehtävästään ja kieltämättömiä lahjoja, mutta puhui staccato eikä näyttäytynyt oikein perehtyneeksi kieleen. Regissana kiitetään nti Töttermania, joka myöskin oli ollut reipas ja naivinen Mariana ylempänä mainitussa uudessa laulukappaleessa. — Viime näytännön jälkeen oli Otava-ravintolassa jäähyväiskemut, joissa maisteri Tamsén piti puheen seurueelle.

Ainoastaan semmoiset lukijat, jotka ovat läheisesti tutustuneet teatteriin, ovat ehkä voineet oikein kuvitella Bergbom-sisarusten elämää näinä vuosina, kuinka heidän on täytynyt uhrata kaiken aikansa ja voimansa niille kahdelle näyttämölliselle yritykselle, joista heidän oli yhtä haavaa huolehtiminen. Mahdotonta on ollut antaa siitä seikkaperäisiä tietoja, syystä kun he enimmäkseen ovat toimineet yhdessä Helsingissä eikä siis mitään kirjeenvaihtoa ole syntynyt. Silloinkin kun Kaarlo on matkustanut, milloin Viipuriin, milloin Turkuun, milloin Tampereelle, milloin Kuopioon, tavatakseen puhe- tai oopperaosastoa ja ollakseen saapuvilla tärkeimmissä harjotuksissa tai näytännöissä, hän on viipynyt niin lyhyen ajan ettei hänen ole ollut tarpeen kirjoittaa. Sentähden me tositeossa monelta ajalta tiedämme enemmän alijohtajasta, Vilhosta, kuin varsinaisesta johtajasta. Nyt tarjoutuu meille kumminkin ensi kerran tilaisuus nostaa se verho, joka on kätkenyt sisarukset silmistämme. Kesällä 1875 näet Kaarlo noin kuusi viikkoa oleskeli Lappeenrannan kylpylaitoksessa ja siltä ajalta on sisarusten kirjeenvaihto säilynyt. Siinä me näemme heidät tosin ei "palavan sesongin-" vaan loma-aikana, mutta kuitenkin niin hartaasti ja yhtämittaa ajamassa teatterin asioita, että lukija hämmästyen käsittää, mitä Suomalaisen teatterin johtajatoimi tällä aikaa merkitsi ja mitä tarmoa ja innostusta se kysyi. Tahdomme sen vuoksi tehdä selkoa tästä kirjeenvaihdosta, joskin se on yksipuolinen siinä että useimmat kirjeet ovat Emilien kädestä.

Mikä Kaarloa oikeastaan vaivasi, sitä emme saa tietää, mutta arvattavasti hän vain oli peräti väsynyt ja hermostunut "huolista ja murheista", niinkuin Vilho kirjoitti Parisista neuvoen häntä levähtämään. Tiedämmehän että hän jo syksyllä oli arveluttavasti kiihtynyt ja luonnollista on, että vastoinkäymiset Turussa ja sitten yhä jatkuva vastatuuli keväällä Helsingissä eivät muuta voineet kuin enentää hänen hermostumistaan. Lisäksi voi vielä mainita hänen lankonsa Oskar af Heurlinin kuoleman Roomassa, joka ei ollut syvästi vaikuttamatta hänen tuntehikkaaseen mieleensä. — Kaarlo lähti Helsingistä luultavasti 1 p. heinäk. ja kaksi päivää myöhemmin Emilie jo kirjoittaa ensimäisen kirjeensä.

(3/7) Rakas Kaarloseni! En voi kieltää olevani kovin levoton sinun tähtesi, tänä kesänä kun sinun tulee oikein hoitaa itseäsi. Pelkään ettet voi olla niin varovainen kuin pitää ja välttämätöntä on kylpyparannuksilla ollessa. — Lähtiessäni annoit minulle niin paljo pikkuasioita, että pelkään unohtavani puolet. Sentähden täytyy minun kirjallisesti kerrata kaikki. Vilho [Visbyssä] on saanut Nummisuutarit, Hrimalylle[55] 500 mk [etumaksua Pragista tilatulle tenorille], [ylioppilas Nikolai] Christersonille (Kari) [käännettäväksi] Mein Leopold, [nti M.] Grapelle Svend Dyring [rva Raata varten] ja huomenna lähetän Vaasa-laivalla mytyn Törmäselle. Oliko muuta? Emmylle kirjoitan ja kysyn, minkä verran [suomalaista tekstiä] on kirjoitettu Faustiin, ja muistutan Achtéta saksalaisesta kappaleesta. — Samana päivänä kun lähdit, tuli kirje rva Aspegrenilta [Parisista], joka näyttää olevan tyytyväinen. — — Eilen sähkösanoma Kalliolta [Vaasasta]: "Tänään lähdetään. — Nettoa 800 vain, mutta herttainen yleisö." — Onhan hyvä että yleisö on 'herttainen', mutta parempi olisi, jos kassa paremmin täyttyisi. Huomenna kirjoitan Törmäselle ja pyydän häntä koettamaan säästää päiväkustannuksissa Oulussa. Myötäseuraavista kirjeistä on toinen Leinolta sinulle, toinen [nti] Alma Flomanilta minulle;[56] mitä sanot? — Ikävä kyllä unohdin tilata Alppimajan [Bruno] Niskalta [Pietarista], pitääkö minun tehdä se ja sitte lähettää se Tuokolle? Onko hänellä nykyään työtä? — Slöör kertoi Ruotsalaisen teatterin aikovan ensi vuonna [s.o. alkavana näytäntökautena] ottaa esitettäväksi Mustan Dominon ja Rykmentin tyttären [siis samat oopperat kuin Suomalainen teatteri!]. Hertzberg kuuluu olleen Parisissa pääasiallisesti tutkiakseen teattereita ja kehittyäkseen "regissööriksi" ja aikomuksensa lienee vakavasti antautua teatterin alalle. — Hyvästi, Kaarloseni. Hoida itseäs hyvin ja ennen kaikkea: kerro tarkoin [tri] Björksténille, mikä sinua vaivaa, äläkä tee itseäsi, niinkuin tavallista on, terveemmäksi kuin olet. Jumalan haltuun. Emilie.