Johtokunta oli täksi kesäksi suunnitellut retken Pohjanmaalle, jossa teatteria ei vielä oltu nähty. Aluksi seurue ei lainkaan ollut mielissään tästä, vaan olisi kernaammin hajaantunut lomalle. Saattoihan menestyksestäkin olla epäilystä, kun näyttämön kaksi pylvästä, Vilho ja rva Aspegren, oli poissa ja johto Kallion käsissä, jonka kykyyn ei mainittavasti luotettu ja jota ei toveripiirissä muutoinkaan suosittu. Kallio oli tosin kunnon mies, mutta muita vanhempi ja olennoltaan jäykänlainen sekä koulumestarillisine totuntatapoineen hieman ahdasjärkinen ja melkoisessa määrässä itsetietoinen tilapäisestä johtaja-arvostaan. Ennen pitkää tyytyväisyys kuitenkin palasi, seuruetta kun kaikkialla kohdeltiin mitä suurimmalla ystävällisyydellä.
Varsinainen päämäärä oli Oulu, mutta mennessä oli käytävä Kristiinankaupungissa ja Vaasassa. Syy miksi pieni, aitoruotsalainen Kristiina otettiin lukuun, oli se, että sikäläinen harras suomenmielinen kauppias W. Parmanen jo teatterin ollessa Porissa oli kysynyt Bergbomilta, eikö seurue voisi sieltä pistäytyä Kristiinaan. Kun sitte Pohjanmaalla käynti oli päätetty, Bergbom kirjoitti hra Parmaselle ja lupasi lähettää seurueen Kristiinaan antamaan kolme näytäntöä, jos taattaisiin 250 markan puhdas tulo kultakin illalta. Vastaus oli myöntävä ja sen johdosta teatterijoukko — 8 herraa ja 7 naista — matkustaen Tampereelta kyytihevosilla poikkesi Kristiinaan ja näytteli siellä 13, 15 ja 17 p. kesäk. "Yleisö näkyy varsin lempeästi suosivan teatteria", kirjoitti Törmänen, joka edelleen hoiti seurueen raha-asioita, ensi-illan jälkeen, "esiripun ensi kerran noustessa tervehdittiin sitä kaikuvilla kättentaputuksilla, joita sittemmin kuului useammat kerrat näytännön aikana. Huone oli hyvä." Annetuista kappaleista mainitaan ainoastaan Yhdistysjuhla, huomautuksella että se ei miellyttänyt katsojia. Valitettavasti se esitettiin viime iltana, jonka tähden erohetki oli viileä tunnelmaltaan. Kumminkin Törmänen lausuu: "Vallan mainiosti on meitä täällä kohdeltu. Erittäinkin kauppias Parmaselle on Suomalainen teatteri suuressa kiitollisuuden velassa. Hän niin sanoakseni, toimittaa kaikki meille käteen, suurimmasta pienimpään. — — Täällä ovat rahatoimetkin, Jumalan kiitos, varsin helpot, kun ei tarvitse mistään huolta pitää — ottaa vain vastaan taatun summan." —
Vaasa-laivalla seurue saapui Vaasaan, jossa sen kävi niin hyvin, että siellä olo yhdestä viikosta, joka oli paikkakuntaa varten laskettu, pidentyi kahdeksi. Toisen näytännön jälkeen kirjoitettiin Morgonbladetiin:
— — "Tähän saakka on annettu kaksi näytäntöä: pyhänä 20/6 ja tiistaina, edellisessä Viuluniekka, jälkimäisessä Kiven Margareta, Yökausi Lahdella ja Mustalainen. Kumpanakin iltana oli huone — jotenkin odottamatta — hyvin hyvä ja suosionosotukset lämpimiä. — Vaasa on kieleltään ruotsalaisimpia kaupunkeja maassamme. — Sentähden ei olisi ollut outoa, jos Suomalainen teatteri olisi saanut lähteä tiehensä haluamatta palata. Mutta onneksi on olemassa toisiakin tekijöitä, jotka vaikuttivat tulokseen."
"Epäillen menivät useimmat ensi näytäntöön, mutta ennen kun esirippu laski viimeisen kerran oli epäilys haihtunut. Jokainen huomasi, että Suomalainen teatteri ei olekaan ainoastaan nuorten intoilijain hautoma harhaluulo. Nähtiin että jo koko joukko työtä oli tehty aatteen toteuttamiseksi, ja heikkouskoistenkin täytyi havaita vilahdus siitä tärkeästä isänmaallisesta taidelaitoksesta, jonka mahdollisuuteen teatterin tarmokas perustaja oli luottanut ennen kun kukaan muu. Toinen katsoja toisensa perästä huomasi ymmärtävänsä enemmän suomea kuin oli aavistanutkaan ja nekin, joille sanat olivat vain helkkyviä ääniä, tunsivat että siinä kuitenkin oli jotakin omaa, joka koski salassa olleita jänteitä sydämen sisimmässä. — Sanalla sanoen: Suomalainen teatteri on voittanut yleisömme ystävyyden ja kunnioituksen — ja sentähden arvattavasti ensimäinen käynti ei ole viimeinen. — Juhannusaattona oli joukko kaupunkilaisia, naisia ja herroja, kutsunut seurueen jäsenet vaatimattomiin kekkereihin Hietalahden ravintolaan. Oikeusneuvosmies Svanljung tervehti vieraita miellyttävillä suomenkielisillä sanoilla. — Sitte seurasi iloinen kisailu ja tanssi vanhassa puistossa, valoisana kesäyönä." —
Näytäntöjä annettiin vielä 26, 27 ja 29 p. Kahden edellisen ohjelmat oli kokoonpantu pikkunäytelmistä, joista Kihlaus herätti semmoista suosiota ("niinkuin ei missään muualla"), että se seuraavana iltana näyteltiin toistamiseen. Viime iltana esitettiin Maria Tudor ja huolimatta näyttämölaitosten puutteellisuudesta ja 25 tai 30° lämmöstä salongissa yleisö kiihtyvällä osanotolla seurasi jännittävän näytelmän kulkua. Rva Lundahlin (Maria), nti Töttermanin (Jane) ja Lundahlin (Gilbert) esitys saavutti varsin suurta tunnustusta. Suosionosotukset lopussa olivat "myrskyisiä". — Kallion ja Törmäsen kirjeetkin todistavat, että teatterilla Vaasassa oli hartaita suosijoita. Vanha teatterin ystävä O. Toppelius ei laiminlyönyt ainoatakaan näytäntöä ja hänen ohellaan mainitaan Bergbomin tädin, rva L. Gummeruksen, laamanni Björkelundin, asessori Qvickströmin, oikeusneuvosmies Svanljungin, tuomarien Erlinin ja Bouchtin y.m. kutsuneen näyttelijöitä luokseen ja kohdelleen heitä aivan toisin kuin tapa oli menetellä kuleksivien teatterijoukkojen suhteen. — Kaikesta näkyy, että ruotsinmielisyys ei tässäkään kaupungissa 1870-luvulla ollut läheskään niin kehittynyt kuin myöhemmin. Monet kehotukset tulla toistenkin ja onnentoivotukset matkalle lausuttiin seurueelle, kun se Suomi-laivalla 2/7 lähti pohjoseen päin. Oulussakin sanotaan yleisön olleen täynnä ennakkoluuloja teatteria kohtaan ja ystävällisen vastaanoton merkkejä oli tuskin nähtävissä, mutta jo ensi iltana 7/7 Viuluniekka valloitti täyden huoneen. Joka kerta kun esirippu laski, kuului kättentaputuksia ja hyvähuutoja. Lundahl ja Kallio, rva Lundahl ja nti Tötterman huudettiin esiin useita kertoja; lopussa vaadittiin kaikkia esiintymään. — Näytännön jälkeen joukko ylioppilaita ja nuoria kauppiaita kutsui "ainoastaan herrat" tulijaiskekkereihin. Siellä kerrottiin erään ruotsikiihkoisen rouvan tulleen varta vasten näkemään "suomalaista raakuutta ja kömpelyyttä", mutta mennessään tunnustaneen näytelmän sujuneen niin hyvin, ettei hän ollut sentapaista aavistanutkaan.
Niinkuin muualla pidettiin Oulussakin enimmän koko illan kappaleista ja miltei kaikki sentapaiset näyteltiin kaksi kertaa. Muutoin toivottiin että ei näyteltäisi useammin kuin kahdesti viikossa (sunnuntaina ja yhtenä arkipäivänä), jotta ei teatterin ystäviltä "ryöstettäisi herttaisia valoisia iltoja ja öitä". Heinäkuulla olikin vain 9 näytäntöä, mutta elokuulla 14 ja syyskuulla 13 — yhteensä siis 36. Ohjelmistossa uusia olivat Kiven pikku idylli Yö ja päivä 23/7, Benedixin 1-näytöksinen huvinäytelmä Kassan avain 13/8, B. F. Salosen suomentama Erckmann-Chatrianin 3-näytöksinen näytelmä Puolan juutalainen 17/9 ja Kiven Nummisuutarit 24/9.
Elokuun 8 p. Vilho hyvissä voimissa tuli Ouluun ja ryhtyi toimeensa; kumminkin olivat raha-asiat kuukauden loppuun Törmäsellä, joka silloin vuorostaan pääsi ulkomaanmatkalle. Vilhon kirjeistä saamme jälleen yksityistietoja. Ensimäisen näytännön, jonka hän näki palattuansa seurueeseen, oli Preciosa 8/8 "nti Ahlberg" se on Ida Aalberg nimiroolissa. Hän oli "mielestäni sangen viehättävä", Vilho sanoo, "etenkin ensimäisessä näytöksessä, jossa oli ehtinyt paremmin kypsyä; epätasaiset liikuntonsa tulevat varmaan aikaa voittaen sulavammiksi". Näin kuuluu ensimäinen tapaamamme arvostelu näyttelijättärestä, jonka tulevaa suuruutta tietysti ei aavistettu. — "Yhdistysjuhla [10/8] sujui paremmin kuin koskaan ennen. Ihmiset nauroivat täyttä kurkkua. Väkeä oli kumminkin vähän. Oli pidot kahdessa eri paikassa ja se vaikuttaa paljon pikku kaupungissa. — Näyttipä minun tulonikin jonkunmoiselta yhdistysjuhlalta, sillä toverit olivat siitä sangen mielissään." — "Benedixin Kassan avain [13/8] meni melkoisesti. Tötterman oli siinä hyvänpuolinen; mutta näytelmän luonne vaatii enemmän psykologiaa kuin Himbergillä ja rva Lundahlilla on. — Aspegrenia ei ollenkaan kaivata, Böök ja Pesonen ovat hyvin täyttäneet hänen roolinsa." — "Viime aikoina ovat tulot olleet huononlaiset, mutta ystävämme lohduttavat meitä sillä, että syyskuulla tulemme näyttelemään täysille huoneille. — Raaheen ei päästä. Siellä on keskusteltu annettaisiinko raastuvan sali meidän käytettäväksemme vai ei, ja sveesit ovat voittaneet. Huonetta ei saada ja muuta soveliasta ei ole." — Elokuun 18 p. kaupunkilaiset pitivät kemut seurueelle. Kuvernööri Nyberg esitti vieraitten maljan kiittäen heitä heidän tuottamastaan taidenautinnosta. Bergbomille lähetettiin sähkötervehdys. — Nummisuutareita oli alettu harjottaa, mutta tietämätöntä oli vielä saataisiinko kaupunkilaisia avustamaan. Vilho epäilee Leinon sopivaisuutta Eskoksi. —
Suvi oli tänä vuonna tavattoman kaunis ja ymmärrettävää on, että kuumana sydänkesänä huoneet olivat huonoja. Heinäkuun viime päivänä sanotaan O. W. S:ssa:
"Suomalainen teatteri on tapannut riidassansa tukehduttavasti kuuman ilman kanssa. Katselijain rivit ovat harvenneet harvenemistaan. Eikä kumma! talonpojalla on ankara heinänteko ja niitä, joilla aikaa olisi, ajaa kuumuus tuulta etsimään." Elokuulla pysyivät ajat muuttumatta ja valitettavasti ei syyskuukaan kääntynyt suotuisaksi. Aina ilmaantui joku uusi syy yleisön harvalukuisuuteen. "Ida Basilier ja Ina Försten", Vilho kirjoittaa (19/9), "ovat olleet täällä tekemässä meille vahinkoa, sillä ihmiset tulvasivat konserttisaliin ja teatteri oli melkein tyhjä." — Kun sitten Puolan juutalainen oli tehnyt "mahtavan vaikutuksen", niin että "salongista lähetettiin terveisiä ja onnentoivotuksia", ja Vilho luuli näytelmän toisena kertana antavan täyden huoneen, kävi päin vastoin — ja syynä olivat kuuluutuskalaasit samana iltana. — Eikä Nummisuutaritkaan, jonka merkkiteoksen ensi ilta oli 24 p. syysk., saanut aivan täyttä huonetta, sillä edellisenä päivänä oli "suuret häät, joihin oli kutsuttu 600 henkeä ja muun muassa Suomalainen teatterikin(!)" Onhan luonnollista että häiden jälkeen oltiin väsyksissä, jos edes teatterissakäynti oululaisten mielestä silloin oli comme-il-faut. Omituinen sattumus oli, että Nummisuutarit ensi kerran esiintyessään näyttämöllä joutuivat näin sopimattomasti häitten keskelle aivan niinkuin kunnon Esko itse näytelmässä. Kumminkin "komedia herätti vilkasta suosiota", Vilho sähkötti Helsinkiin. — Vihdoin Vilho kenties arvasi oikean syyn siihen, että teatteri ei enää vetänyt. "Päävika on mielestäni se, ettei oululaisilla enää ole rahaa! Me olemme viipyneet täällä liiaksi kauvan." —