Huolimatta teatterin vastoinkäymisistä ratkaistiin juuri tähän aikaan taidelaitoksen tulevaisuudelle erittäin tärkeä kysymys. Tänä keväänä kului näet umpeen se 5-vuotiskausi, joksi venäläiset olivat vuokranneet Arkadiateatterin, ja sen johdosta syntyi ajatus ostaa se suomalaista näyttämöä varten. Helmikuulla Emilie Bergbom kirjoitti asiasta eversti (sittemmin kenraali) J. Lindforsille, joka omisti melkoisen osan yhtiön osakkeita, ja tämä vastasi Ribinskistä 3/3, että hän puolestaan oli halukas myymään teatterin ja kehotti tekemään kirjallisen tarjouksen yhtiön johtokunnalle, joka oli kutsuva kokoon ylimääräisen yhtiökokouksen. Tämän mukaan toimittiin. Suomalaisen teatterin lähimmissä piireissä perustettiin osakeyhtiö, jonka puolesta K. Bergbom, senaatinkanslisti E. Boehm, kamreeri A. V. Helander ja V. Löfgren tekivät ostotarjouksen, ja 23 p. huhtik. teatterirakennuksen omistajat päättivät myydä sen näille herroille 90,000 markasta ja oli kauppasopimuksen mukaan Arkadiateatteri kaikkineen päivineen 1 p. toukok. jätettävä uusien omistajien haltuun. Ja niin tapahtuikin. Kesäkuulla senaatti vahvisti uuden "Suomalaisen Teatterihuoneen osakeyhtiön" säännöt, jonka "tarkoituksena oli hankkia Suomalaiselle teatterille sovelias näytäntöhuone Helsingissä". Näin oli siis kansallinen näyttämö päässyt oman katon alle, saanut kodin, joka tosin ei tyydyttänyt korkeita vaatimuksia, mutta jossa se ei enää ollut riippuvainen kokonaan vieraista taikka sen harrastuksille välinpitämättömistä henkilöistä. — Että tämä asia ei selvinnyt juuri niin helposti kuin lyhyestä kertomuksesta saattaisi luulla, se lienee ymmärrettävissä. Olivathan uudenkin yhtiön perustajat yhä tuota samaa pientä fennomaaniryhmää Helsingissä, jonka täytyi kaikkeen riittää ja pystyä. Kumminkaan emme katso aineeseemme kuuluvan seikkaperäisemmin kertoa siitä. Mainitsemme ainoastaan, että 31 p. heinäk. pidettiin perustava yhtiökokous, jossa varsinaiset perustajat jättivät yhtiön haltuun ostamansa Arkadiateatterin. Yhtiön johtokunnan jäseniksi valittiin: A. Kihlman, O. Donner, A. V. Helander, E. Boehm ja K. F. Wahlström sekä varajäseniksi A. Boehm, K. Slöör ja A. Almberg. Näistä tuli (nykyään lääninkamreeri ja valtioneuvos) Helander toimitusjohtajaksi ja on hän lähes 30 vuotta hoitanut tointa. Vielä saman kesän kuluessa toimeenpantiin erinäisiä välttämättömiä korjauksia ränstyneessä teatterissa.

Joku kysynee, miksi pantiin rahoja vanhan rakennuksen ostamiseen ja korjaamiseen, eikö olisi ollut parempi ryhtyä uuden rakentamiseen? Kieltämättä olisi se ollut parempi, mutta siihen eivät varat riittäneet. Toiselta puolen ei tähän aikaan vielä kokonaan ollut haihtunut toivo, että suomalainen näyttämö ennemmin tai myöhemmin saisi jalansijaa Uudessa teatterissa, joka ei lainkaan alusta alkaen ollut aiottu yksistään ruotsalaiselle. Ainoa paikka, jossa olemme nähneet julkilausuttuna, että Suomalaisen teatterin tulisi hankkia itselleen oma talo, on eräs Martin Wegeliuksen kirje Kaarlo Bergbomille. Siinä kirjoittaja nähtävästi Arkadian ostopuuhan johdosta ilmoittaa kuulleensa, että rakennusta luultavasti ei kauvankaan saataisi käyttää ja että se kaikissa tapauksissa vaatisi perusteellisia korjauksia:

"Ole siis valmis kuulemaan mitä pahinta. Oikeammin sanoen valmistaudu parhaimpaan! Hanki Suomalaiselle oopperalle nykyistä pysyvämpi tyyssija. Niin tehden on sinulla oleva kaikkien musikaalisten ihmisten myötätunto puolellasi. Sillä syksyn näytäntöjen jälkeen lienee se ajatus yleinen, että jos musiikki meillä koskaan on saava kodin, niin saa se sen Suomalaisessa oopperassa. Minäkin vanhana 'verisenä' svekomaanina olisin valmis sen asian tähden uhraamaan — ei rahoja, sillä niitä minulla ei ole — mutta parhaimman aikani ja parhaimmat voimani."

IV.

Neljäs näytäntökausi, 1875-76.

Ennen kun seuraamme teatteria kesäiselle kiertomatkalle, on mainittava kahden näyttelijän ulkomaanmatkat — ensimäiset laatuaan. Oli näet katsottu ajan tulleeksi ruveta hankkimaan seurueen etevimmille jäsenille tilaisuutta nähdä suurten sivistysmaiden näyttämötaidetta. Ensimäinen, joka teki tämmöisen opintomatkan, joskin samalla hoitaakseen terveyttään ja virkistyäkseen liiallisesta rasituksesta, oli Vilho, jolle niinkuin ennen on kerrottu myönnettiin vapaus kun puheosasto Turusta lähti Poriin.

Matkustettuaan Pietarin, Berlinin, Dresdenin ja Frankfurtin kautta ja viivyttyään jonkun ajan kussakin näistä kaupungeista Vilho toukokuun alussa saapui Parisiin. "Samassa kun Parisin näin, katosivat ennen näkemäni paikat muististani. Tuntui kuin olisin tähän saakka asunut hiljaisen, tyynen järven rannalla ja nyt muuttanut kohisevan kosken partaalle. Paljon olen nähnyt, paljon havainnut. Jumal' armahda meidän köyhyyttämme. Teatteriin nähden meillä on melkein Molièren ajat käsissä." Luetellen näkemiänsä hän muun muassa mainitsee Michel Perrinin Gymnase-teatterissa, Mr Bouffé nimiroolissa (jonka Vilho itse oli näytellyt). — "Usko pois! juhlallisia hetkiä olen viettänyt etenkin Théâtre-français'issa Coquelinin näytellessä. Toiss'iltana näin hänen Gringoirena; eilen näin Mariannen Théâtre lyrique'ssä. Minusta oli kaikki, varsinkin Marianne (M:me Laurent), hyvät paitse Rémy (René Luguet), joka oli liian hampuusimainen." — Tästä huomaamme, että nuoren teatterimme ohjelmistoon oli otettu kappaleita, joita parastaikaa näyteltiin Parisin näyttämöillä.

Hoikka kukkaro ja liiallinen valvominen (kun näytännöt Parisissa päättyvät vasta keskiyön jälkeen) ajoi Vilhon paluumatkalle, viipyäkseen jonkun aikaa Kööpenhaminassa ja sitten asettuakseen Visbyhyn kylpemään. Voinnistaan hän kirjoittaa:

"Terveyteni on sangen hyvä. Olen yskinyt sangen vähän. Sen jälkeen kun Helsingistä läksin, ei ole tullut verta rinnastani kuin kerran Berlinissä. Kauniit kesäpäivät täällä ovat tehneet hyvää. Päivä päivältä tunnen itseni terveemmäksi. — Kyllä sinunkin pitäisi levähtää hiukan. Ei mikään ole terveydelle vaarallisempi kuin huolet ja murheet. Elä terveenä! Jos väsyttää, levähdä hieman." —

Toinen teatterin jäsen, rva Aspegren, pääsi ulkomaanmatkalle kesäkuulla. Kirjeessä (25/6) Emilie Bergbomille hän ilmoittaa onnellisesti tulleensa Parisiin, johon jäi koko kesäksi. Alkuajan hän asui laulajattaren nti Naëmi Ingmanin kanssa, jota ilman hänen olisi ollut vaikea tulla toimeen. Pian hän kuitenkin niin perehtyi ranskankieleen, ettei hän apua tarvinnut, mutta tietysti hän olisi enemmän hyötynyt teattereista, jos hän olisi täysin osannut kieltä. Otettuaan tavaksi lukea näytelmä ennen kun meni sitä katsomaan, hän kumminkin kykeni tarkoin seuraamaan esitystä, eritoten liikuntoihin nähden ja yhteisnäyttelemiseen katsoen. M:me Croizetteä hän piti oikeana mallikuvanaan. Tämän ohella hän harjotteli laulua, ensin nti Ingmanin ja myöhemmin erään nti Greenin johdolla. Syyskuun keskivaiheilla rva Aspegren muutti Kööpenhaminaan, koska Parisissa oleskelu kävi liian kalliiksi. Mitä matkan vaikutukseen tulee, hän kirjoitti tuntevansa, että hän taiteessaan seisoi vakavammin jaloillaan. — Vilho palasi teatteriin elokuulla (Oulussa); rva Aspegren lokakuulla (Porissa).