Oopperanäytännöt alkoivat Helsingissä 5/9, jolloin Bellinin Norma annettiin täydellisenä, joka keväällä oli ollut mahdotonta. Nyt oli Ericssonin ääni heleä kuin ennen, ja oopperan esitys oli erinomaisen tyydyttävä. Luonnollisesti kohdistui yleisön innostus kuitenkin rva Achtéhen, jonka rinnalla nti Sofie Strömer vielä esiintyi, vaikka hänenkin häänsä olivat lähellä. Köörit olivat heikommat kuin keväällä, syystä kun osa avustajia vielä oli maalla; sama oli orkesterin laita. Seuraavissa näytännöissä 9/9 ja 12/9 oli yleisön ihastus muuttumaton ja lämpimimmin se tavallisuuden mukaan ilmaistiin Casta diva aarian, toisen näytöksen tersetin ja kolmannen näytöksen finaalin jälkeen. Jossakin näistä kolmesta näytännöstä kävi eräs pietarilainen, joka St. Petersburger Zeitungissa julkilausui vaikutelmansa:
— — "Norma olisi koristanut suurtakin näyttämöä. Norma 65° pohj. leveyttä — esittäjätär rva Strömer-Achté on kotoisin Oulusta — ja samalla täynnä etelämaista hehkua ja intohimoa ja kykenevä käyttämään mitä draamallisimpia ilmaisukeinoja oli tietysti ylen kiehtova. Rva Achtélla on ihana mezzosopranoääni, sangen voimakas ja soinnultaan erinomaisen sympaattinen. Nähtävästi parhaimman koulun kehittämänä on laulu nuhteettoman puhdas äännännän sekä lämmin ja eloisa esityksen puolesta. Miellyttävän ulkonäön, ilmehikkään kasvojeneleilyn ja jalojen liikuntojen avulla hän osasi, liiottelematta, täydellisesti ilmisaattaa suuret mielenliikutukset. Suurilahjaisena taiteilijattarena ja itsenäisesti luovana kykynä, täynnä eloa ja tulta, hän niin kauvan kun hän isänmaallisen innostuksen kannattamana antautuu Suomalaiselle oopperalle varmaan pitää sen voimassa. Adalgisana häntä avusti ansiokkaalla tavalla nuorempi sisar, joka myöskin on kyvykäs laulajatar. Kööri lauloi, joskin sen jäsenet näyttivät vähän tottuneilta näyttämöllä liikkumaan, varmasti, puhtaasti ja oikein, harvalukuinen orkesteri teki niinikään parastaan, niin että hyvä, musikaalinen yhteisvaikutus syntyi."
Tämän jälkeen tuli kaksi Trubaduri-näytäntöä 17/9 ja 19/9. Ja yhä vaan tämä ooppera sai myrskyistä suosiota osakseen — "sillä, sanottakoon mitä tahansa, rva Achtén Leonora on vastaiseksi taiteilijattaren täydellisin luoma!" — Sitte seurasi Lucrezia Borgia, joka sekin nyt vasta voitiin antaa täydellisenä. Rva Achté ja Duncker lauloivat ja näyttelivät niin, että olisivat tyydyttäneet paljo suurempien ja mainioimpien näyttämöjen vaatimuksia. Orsinin osassa esiytyi nti Fanny Tallgren. Ooppera annettiin kolme kertaa peräkkäin (21, 23 ja 26 p.). Viimeisenä iltana oli huone täynnä, esitys niin eloisa ja hengeltään taiteellinen, että kuulijat vastustamattomasti joutuivat innostuksiinsa.
Näin näytännöt alkoivat ulkonaisesti hyvällä menestyksellä; mutta silti kaikki ei ollut hyvin. Viimemainittuna päivänä sai Emilie Bergbom nti Elfvingiltä lahjaksi teatteria varten kauniita tekokukkia. Vastauksesta otamme seuraavat rivit:
— — "Oletko itse tehnyt erinomaisen kauniit, siniset lemmenkukat? Ne saavat debyteerata Lydia Laguksen kanssa Rykmentin tyttäressä, kun hän vain tulee niin terveeksi, että hän voi laulaa. Hän on näet useita viikkoja ollut sairas, niin että meidän on täytynyt kokonaan lykätä Rykmentin tytär ja hänen debyyttinsä tuonnemmaksi, vaikka ooppera oli melkein valmis. Sentähden sai Ruotsalainen teatteri, joka tietysti on katsonut tarpeelliseksi ottaa saman kappaleen, aikaa näyttää sen ennen meitä, ja tapahtui se viime keskiviikkona — nti Byström pääosassa —, mutta onneksi kokonaan onnistumatta. Ylipäätään ovat ihmiset nykyään kerrassaan haluttomia teatteriin; sitä vastoin ne harrastavat sirkusta, ja sillä on joka ilta hyvät ja täydet huoneet. Meillä on ollut huononlaisesti väkeä, keskimäärin puoli huonetta taikka vähä enemmän, ainoastaan kaksi kertaa täysi. Yleisö vaatii jotain uutta ja Laguksen sairauden tähden emme voi tarjota sitä. Don Juania harjotetaan ja samoin Stradellaa, nyt kun Rykmentin tytär jätettiin. — Suuri teatteri näyttelee melkein tyhjille huoneille, niin että me kuitenkin olemme vähän onnellisemmassa asemassa. — Minusta sinä voisit marraskuun alussa tulla tänne pariksi viikoksi katsomaan rva Winterhjelmiä ja puheosastoa. — Kylpyparannuksilla olo on vaikuttanut hyvin Kaarloon, vaikka hän ikävä kyllä nyt on vilustunut ja saanut julman katarrin, joka luultavasti kestää koko talven." — —
Tästä näkyy että oli perää tuossa Emilien kesällä kuulemassa kertomuksessa, että Ruotsalainen teatteri ottaisi esittääkseen samoja oopperoita samaan aikaan kuin Suomalainen teatteri! Edelleen näemme että rva Winterhjelm oli suostunut tulemaan marraskuulla, jolloin puheosasto toimisi Helsingissä ja lauluosasto Turussa. — Tämän yhteydessä mainittakoon toisesta, vähän myöhemmästä (30/9) kirjeestä nti Elfvingille, että tämän teatterin ystävän alotteesta Turussa oli ruvettu puuhaamaan arpajaisia Suomalaisen näyttämön hyväksi. Samassa kerrotaan erään teatterin suosijan (Julius Krohnin) lahjoittaneen sille 1,000 markkaa, josta ei kuitenkaan saisi julkisesti mainita ennen kuin vuositileissä.
Tieto että uusi tenori tänä syksynä tulisi oopperaan herätti melkoista uteliaisuutta yleisössä. Hän saapui Helsinkiin 3/10. Samana iltana annettiin Trubaduri, jossa oopperassa kaukainen vieras muutama päivä myöhemmin esiintyi ensi kerran. Tämä Josef Navrátilin debyytti oli mitä mieltäkiinnittävin tapaus oopperamme elämässä, eikä siis kummaa, että huone oli täpötäynnä. Morgonbladet lausuu siitä:
"Debyytti oli vaikutukseltaan yllättävä. Hra Navrátil valloitti yleisön oikein ryntäämällä. Mitä voimakkaimmat kättentaputukset ja hyvä- sekä esiinhuudot ilmaisivat kuinka ihastuneita oltiin hänen ytimekkääseen, dramaattiseen lauluunsa. Hra Navrátililla on oivallinen, hyvässä koulussa kehitetty tenoriääni ja hänen esityksensä on tarmokas ja ilmehikäs. Semmoinen tenorilaulaja kuin Navrátil on erinomainen lisä Suomalaisen oopperan jäsenistöön ja on tuottava sille uutta loistoa. Selvästi näkyi että hra Navrátilin hehkuva esitys innostutti toisiakin esiintyjiä." —
Navrátil oli syntynyt Böhmissä 1840 ja siis Suomeen tullessaan parhaimmassa ijässään, 35-vuotias. Ollen niinkuin nimikin ilmaisee tsekkiläistä kansallisuutta, hän oli ennen oopperalaulajana toiminut ainoastaan kotimaassaan, Egerissä, Teplitzissä ja Pragissa; mutta hänen ohjelmistonsa oli silti sangen runsas. Hän oli näet laulanut kolmattakymmentä tenoriosaa tavallisimmissa italialaisissa, ranskalaisissa ja saksalaisissa oopperoissa (muun muassa Lohengrin ja Tannhäuser) ja oli siis niin täysin tottunut, että hän saattoi vaikuttaa tottumattomampaan ympäristöön. Vartaloltaan hän oli lyhytläntä ja tanakka eikä hän kasvoiltaankaan ollut kaunis, mutta hänessä oli runsain määrin etelämaista tulisuutta ja osaten suurella taidolla käyttää miellyttävää ja heleää, joskaan ei ylen voimakasta ääntään, hän helposti sai unohtamaan mitä ulko-olennolta puuttui viehättävää. — Kun Ericssonkin vielä oli oopperan palveluksessa, voitiin olla jotenkin varmat siitä että ainakin tenoripuoli oli turvattu.
Trubaduri esitettiin vielä 10/10 ja 12/10 ja Navrátilista sanottiin jo niiden iltojen jälkeen, että hänestä tulee yleisön suosikki, vaikka samalla tunnustettiin, että Emmy Achté toki nyt niinkuin ennen antoi kokonaisuudelle vastustamattoman tenhovoiman. Toinen rooli, jossa Navrátil esiintyi, oli Edgardo Luciassa 15/10 Ja 17/10. Siinäkin hän lauloi vaikuttavasti, erittäinkin viimeisessä kuvaelmassa, joka vasta nyt näyttäytyi oikeassa valossaan. Sekstetti suoritettiin loistavasti ja oli kohta toistettava.