Kun nyt käännymme lauluosaston puoleen, saamme pian nähdä että sen asiat tuskin olivat ilahuttavammalla kannalla. — Oopperan laulukyvyt esiintyivät tänä syksynä ensi kerran julkisesti 2/9, kun he ylioppilastalolla antoivat huokeahintaisen konsertin. Laulunumeroita esittivät neidit Lagus, Wikström ja Braxén sekä hrat Navrátil, Bergholm ja Pesonen, jota paitse viulunsoittajana esiintyi J. Sandström, joka neljä vuotta harjotettuaan opintoja Leipzigissä oli otettu teatterin palvelukseen soittamaan ensi viulua orkesterissa. Laulajaisissa oli noin 300 hengen kiitollinen yleisö.

Näytännöt alkoivat 7/9 Flotovin Marthalla, jota ei oltu annettu huhtikuun jälkeen 1876. Nimirooli oli uskottu Lydia Lagukselle, joka ei suinkaan pettänyt yleisön toivomuksia, vaan sai oivallisesta laulustaan ja näyttelemisestään lämpimiä suosionosotuksia. Nancyn osan suoritti tyydyttävästi nti Hilda Braxén,[113] joka ensi kerran esiintyi suuremmassa tehtävässä, ja Kiljander näytteli hupaisesti loordi Micklefordia. Muut esiintyjät olivat vanhoja rooleissaan. "Sopuväli" — U. S. sanoo — oli yleensä varsin hyvä. — Sama ooppera meni vielä kolme kertaa (9/9-16/9); viimeisenä iltana oli Arkadiassa paljo väkeä, joka jakoi hartaan suosionsa Lydia Laguksen ja Navrátilin välillä. Viides näytäntö peruutettiin viimeksi mainitun taiteilijan sairastumisen tähden.

Ensimäinen täksi näytäntökaudeksi valmistettu uusi ooppera, G. A. Lortzingin Tsaari työmiehenä esitettiin ensi kerran 23/9 ja tuotti täydelle huoneelle "erinomaisen hauskan illan". Soma, koomillinen sävelteos oli huolellisesti harjotettu ja esitys sujui eloisasti ja sopusuhtaisesta. Hullunkurisen pormestarin osan suoritti Hannes Hahl erityisellä menestyksellä. Vahva, mehevä ja hyvin kehittynyt bassoäänensä ja raitis koomillisuutensa herättivät samassa määrässä mieltymystä. Kiljander puolestaan harrasti hienompaa, historiallista sävyä, kuvatessaan Tsaaria, Pietari suurta. Edelleen kiitettiin Lydia Lagusta viehättäväksi Mariaksi. Että Navrátil, Bergholm ja Pesonen tapansa mukaan hyvin täyttivät roolinsa, tarvitsee tuskin sanoa. Eikä yleisö säästänyt mieltymyksenilmaisujaan; toisen näytöksen miessekstetin jälkeen olivat ne niin innokkaita, että numero oli uudistettava. — Ooppera annettiin sitte vielä neljä kertaa peräkkäin (25/9-2/10); lähinnä viimeisenä kertana esiintyi nti Braxén Mariana (nti Laguksen pahoinvoinnin tähden). — Tämän jälkeen tuli ainoastaan yksi ooppera-ilta 4/10, sillä seurue oli lähtevä Turkuun. Jäähyväisiksi esitettiin Martha. Sali oli täynnä ja yleisö innoissaan. Lydia Lagus sai kukkia ja lopussa hän ja Navrátil sekä muut esiintyjät ja orkesterin johtaja Hrimaly huudettiin esiin.

Sanomista, joista nämä tiedot on poimittu, ei näe miten asiat oikeastaan olivat. Ensi kerralla Tsaari työmiehenä tuotti 1,517 ja Martha viimeisellä 1,002 mk; mutta keskimäärin antoivat edellisen oopperan näytännöt noin 800 ja jälkimäisen 640 mk. Semmoisilla tuloilla lauluosasto ei tullut toimeen, ja kun puheosastokin yhä tarvitsi apua, oli alku kaikkea muuta kuin lupaava. Eikä Turun-matkaankaan suuria toiveita kiinnitetty. Siitä kirjoitti Emilie Bergbom jo 25/9 nti Elfvingille, joka ystävällisesti oli hankkinut Lydia Lagukselle asunnon omassa kodissaan:

"Kauhean levoton olen Turussa olon johdosta; on kai viimeinen kerta, kun Turun yleisön tarvitsee käydä suomalaisessa oopperassa, mutta paha olisi, jos tappio tulisi kovin suureksi. Matkakustannukset ovat korkeat ja päiväkustannukset kovin suuret. Siihen tulee että Turussa on merkitty niin vähän osakkeita, että korvaus on mitätön. — Voi, rakas Bettyseni, jos tietäisit kuinka julmasti menneitten vuosien tappiot painavat hartioitani; tavasta olen epätoivon partaalla. — Syvästi toivon että Trebelli ei tulisi tänne [kuuluisaa laulajatarta odotettiin Suomeen lokakuulla antamaan konsertteja]. Hän vie niin paljon rahaa, että ihmisillä sitten ei ole varaa muuhun. Sitä paitse tiedämme kokemuksesta, että Fichtelbergerin ja ruotsalaisilta joukoilta ei vaadita mitä vaaditaan Suomalaiselta teatterilta, vaan pitää tämän yhdistää niin toisen kuin toisenkin ansiopuolet, ilman niiden virheitä. Nyt tulevat kai ihmiset siihen päätelmään, että kun suomalaisen näyttämön taiteilijat eivät mitenkään ole verrattavat Trebelliin ja Behrensiin, niin ei maksa vaivaa käydä niitä kuulemassa!" —

Valitettavasti kirjoittaja oli hyvinkin oikeassa. — Kaarlo lähti Turkuun jo vähän ennen seuruetta ja kun tämä oli tullut, annettiin ensiksi, 7/10, oopperakonsertti. Se tuotti läsnäoleville "ihanan illan", mutta tulo oli vain 353 mk, joka oli kovin vähän kun täysi huone olisi antanut 1,215 mk. Turkulaiset eivät olleet uteliaita kuulemaan kotimaisia laulutaiteilijoita, vaikka useimmat olivat heille tuntemattomia. — Pari päivää sen jälkeen Emilie, joka juurikään oli saanut Vilhon rahanpyynnön puheseurueen Helsingin matkaa varten, kirjoittaa:

"Voi, rakas Kaarloni, kuinka on tämä päättyvä! — Meillä on vastatuuli ja meidän täytyy vielä olla valmiina kokemaan paljo. Ajattelen vain, mihin lähdemmekään ja mitä on tekeminen, kun kaikki hajoaa. Betty Elfvingiltä sain muutamia rivejä; hän sanoo että konsertissa [jolla lauluosasto oli alkanut toimensa Turussa] oli puoli huonetta, mutta että mieltymys oli suuri. Mitä kuuluu Idasta? Jollet ennätä etkä itse jaksa, niin pyydä Betty Elfvingiä kirjoittamaan. Hän sanoo sinun näyttäneen niin väsyneeltä ja alakuloiselta, että hän ei tahtonut vaivata sinua kysymyksillä. Betty raukka, kyllä hän on oleva kovin tuskissaan, jos meidän täytyy tehdä vararikko." —

Emilien käsitys asemasta oli perin synkkä, mutta olihan siihen syytä. Puhumatta tuskallisesta velkataakasta, joka oli laskettu hänen ja Kaarlon hartioille, näyttäytyi uudenkin yhtiön alkutoimi sangen arveluttavalta. Ennen mainitun kertomuksen mukaan nousi keväällä merkitty uusi kannatus 21,100 markkaan, joten (kun 1876 merkitty määrä 14,600 mk. otettiin lukuun) koko kannatus teki 35,700 markkaa. Tästä oli lokakuun alkupuolella saatu 9,700 mk. Edelleen oli valtioapua nostettu yksi neljännes, 6,000 mk, näytännöistä tullut 7,506:20 ja lahjana saatu 183:25 mk. Tulojen summa oli siis 23,389:45 mk. Puheosastolta ei oltu tilejä saatu, mutta sille oli lähetetty 5,039:12 mk. Kaikkiaan tekivät menot samalta ajalta 44,995:28 mk., ja oli siis vaillinki 21,605:83 markkaa. Että tappio näyttäytyi näin suureksi, johtui tietysti pääasiassa siitä että uusi kannatus ei ollut puoltakaan siitä summasta (50,000), joka oli katsottu tarpeelliseksi, sekä että palkat oli maksettu kesäkuun 1 p:stä, vaikka toimi alkoi vasta myöhemmin. Mutta vaikka niinkin, oli selvää, että koko vuoden tappio nousisi suureksi, jollei tuuli kääntyisi erityisen myötäiseksi.

Älkäämme sentähden ihmetelkö, että Bergbom-sisarukset olivat alakuloisia. Että ymmärtäväiset kansalaiset käsittivät, kuinka vaikeissa oloissa elettiin, huomaa Z. Topeliuksen sanoista Emilie Bergbomille (kirjeessä 5/11): "Tarvitaan rohkeutta näinä aikoina kantaakseen suomalaista näyttämöä hartioillaan — ja kärsivällisyyttä! Minä ihailen neiti Emilietä, sillä ei yksikään mies kestäisi sitä!" —

Ja Turussa, siellä oli yleisö erinomaisen hidas käymään teatterissa! Ensiksi Trebelli tuli kuin tulikin ja aikaansai siellä niinkuin Helsingissä "trebellikuumeen", joka tietenkin vahingoitti teatteria; mutta toiseksi on ilmeistä, että Turussa oli vallalla sama nurjamielisyys kansallista näyttämöä kohtaan, joka sai suuren osan Helsingin yleisöä laiminlyömään näytäntöjä Arkadiassa. Yksityisistä kirjeistä näiltä vuosilta saadaan riittävästi todistuksia. "Fichtelbergerin kehno esitys kaikista maailman oopperoista on täyttänyt salongin permannosta kattoon kahden kuukauden aikana, vaikka useimpien täytyi tunnustaa, että monesti korvien kidutus oli suurempi kuin nautinto." Sen ohella mainitaan että oli niitä ("Julinin puolue" y.m.), jotka mieluummin vetivät Ruotsista "mitä roskaa tahansa" kuin kuulivat suomenkieltä näyttämöltä. Varmaa on että johtokunnan Helsingissä täytyi hyvissä ajoin tiedustella teatteria ja kokemus käski olla luottamatta suullisiin lupauksiin. Edelleen oli sanomalehdistön avunanto niin ja näin. Åbo Postenissa Nervander oli uskonut oopperanäytäntöjen arvostelemisen eräälle soitannontuntijalle (I.[114]), joka kyllä yleensä tunnusti esityksiä ansiokkaiksi, mutta oli siksi ankara (varsinkin Navrátilia kohtaan), että Alikin (K. R. Malmström) Å. U:rissä moitti häntä. Tämän jälkimäisen lehden "kannatuksesta" mainitaan enemmän alempana.