Alma Fohströmin debyytti toi vihdoin myötätuulen oopperalle. Ensi illan tulo nousi 1,984 markkaan — enemmän kuin koskaan lukuunottamatta keisarinäytäntöä v. 1876, ja useimmat seuraavat tuottivat koko joukon toista tuhatta markkaa. — Toisena Faust-iltana 11/1 oli laulajattaren esitys jo varmempi ja täysi huone yhtä innostunut kuin ensi kerralla. Ja kolmantena — mutta kolmas ei tullutkaan kohta. Onhan elämässä usein niin, että kun asiat kääntyvät hyvään päin saadaan enemmänkin kun on uskallettu odottaa. Niin nytkin. Rva Achtékin tuli lisäämään myötätuulen voimaa. Hän esiintyi Paminana Taikahuilussa 13/1 ja, kun Faust oli annettu kolmannen kerran 16/1, Normassa 18/1. Emme tarvitse sanoa, että nerokas taiteilija innostutti kuulijakuntaa, jonka mielestä hän esitti molemmat roolit entistä kypsyneemmin ja sillä aitodraamallisella hengellä, jonka lempeä luonto oli hänelle suonut — eikä samassa määrässä kellekään toiselle suomalaiselle laulajattarelle. Sitte seurasi 20/1 ja 23/1 neljäs ja viides Faust-näytäntö, joissa yleisön ihastus ei ollut laimeampi kuin edellisissä.

Tässä näytäntöjen välissä on mainittava pari teatteria koskevaa tapahtumaa. Lokakuun 21 p. pidetyssä yhtiökokouksessa oli väliaikainen johtokunta suostunut pysymään toimessaan siksi kun yhtiön säännöt olivat tulleet vahvistetuiksi, ja tämän tapahduttua oli 19/1 uusi kokous, jossa valittiin varsinaisen johtokunnan jäseniksi: K. Bergbom, Alex. Streng, A. Almberg, K. F. Wahlström ja V. Löfgren. Mainitun suostumuksen ehtona oli, että eräät yhtiön osakkaat sitoutuisivat yhdessä väliaikaisen (ja myöskin varsinaisen) johtokunnan jäsenten kanssa vastaamaan näytäntövuotena mahdollisesti syntyvästä tappiosta. Ne, jotka allekirjoittivat semmoisen sitoumuksen, olivat: A. Almberg, Jaakko Forsman, V. Löfgren, K. F. Wahlström, Alex. Streng, E. G. Palmén, Wald. Churberg, Yrjö Koskinen, K. F. Ignatius, Robert Rissanen, S. Aejmelaeus, J. Ekroos, B. F. Godenhjelm, A. W. Mélart, A. Ahlström, Afr. Kihlman, O. Donner, W. V. Forsman, Th. Rein, Z. J. Cleve, J. Krohn.

Tiistaina 22/1 oli ylioppilastalolla teatterin matka-apurahaston hyväksi suuret arpajaiset — edelläkävijä useille samanlaisille yrityksille, joilla varoja koottiin taidelaitostamme varten. Voittoja vastaanottivat rvat D. Wallenius, K. Ekelund, I. Ekroos, E. Löfgren ja A. Thuring sekä neidit J. Molander ja H. Palmén. Onni oli myötäinen — se nähdään ei ainoastaan sanomista vaan myöskin Emilie Bergbomin kirjeestä nti Elfvingille (1/2):

"Yhdessä tunnissa myytiin noin 7,000 arpaa à 1 mk. ja 2,000 olisi varmaan mennyt lisää, mutta emme uskaltaneet panna niin paljo. Noin 420 markasta johtokunta oli ostanut voittoja; useimmat maalaajamme [A. von Becker, Hj. Munsterhjelm, S. Falkman, Fanny Churberg, B. A. Godenhjelm, S. Keinänen] lahjoittivat jonkun taulun ja muutoin tuli kauniita voittoja tahoilta, joilta sitä olisi voinut vähimmän odottaa; oletan puhtaan voiton nousevan 6,800 mk. — Oopperan tulevaisuus on vielä epätietoinen; fennomaaniset yritykset ovat kumminkin yleensä varsin sitkeitä. Joulukuun alussa päätettiin että Morgonbladet välttämättömästi oli lakkautettava, mutta neljä päivää myöhemmin ilmoitettiin, että sitä jatketaan 'laajennetussa muodossa'. Toivokaamme ettei oopperan käy samoin. Minulla yksityisesti ei ole mitään sen kuolemaa vastaan — päin vastoin. Meillä on aivan liiaksi ja liian rasittavaa työtä — minulla ilman penninkään korvausta ja Kaarlolla ei suinkaan liian runsaasta palkkiosta, kun sitä vastoin hyvin keskinkertaiset jäsenet eivät tiedä kuinka suuria palkkoja heidän on vaatiminen. — Hupaista on että Alma Fohström on meillä; minä puolestani luen hänelle suureksi ansioksi, että hän niin erinomaisella lujuudella esiintyy meillä, huolimatta loistavista tarjouksista, joita hänelle on tehty toiselta taholta. Maaliskuun alussa hän lähtee, ja silloin Ida Basilier tulee sijaan. — Nyt olemme, Kaarlo ja minä, taas terveinä; olen ollut huononlainen kolme ja Kaarlo pari viikkoa." —

Viidennessä Faust-näytännössä oli vähemmän väkeä (848 mk.) — jota ei sovi ihmetellä kun ajattelee että ooppera jo oli annettu yli 30 kertaa —, sentähden oli uutta tarjottava. Juutalaistyttö, jota Helsingissä ei koskaan oltu kuultu, meni 25/1. Turussa oli esityksessä vielä huomattu epätasaisuuksia; nyt se suoritettiin niin ansiokkaasti, että uusi laakeri liitettiin lauluosaston entisiin. Nti Lagus tulkitsi Rachelin traagillista osaa sekä lauluun että näyttelemiseen nähden yhtä viehättävästi kuin sydäntäkouristavasti, "osottaen että hänestä saattoi tulla ensimäisen suuruuden tahti", ja yleisö ilmaisi myrskyisesti ihastuksensa. Mutta sen ohella saivat runsasta tunnustusta nti Ingman — Eudora ja erittäinkin Navrátil — Eleazar, jolla jälkimäisellä tässä oli kenties paras roolinsa. Navrátilille, jonka hyväksi näytäntö annettiin, ojennettiin laakeriseppele. Kardinaalina esiintyi ansiokkaasti Bergholm ja Leopold prinssinä Himberg miellyttäen laulullaan, mutta tapansa mukaan näytellen elottomasi! Kun muutkin esiintyjät ja köörit hyvin pitivät puoliaan, oli kokonaisuuden vaikutus tyydyttävintä laatua. Lopuksi Hrimalykin huudettiin esiin. Sama ooppera esitettiin 27/1 ja 30/1, mutta silloin oli rva Achté Rachelina. Traagillisena roolina tehtävä oli kuin luotu tälle laulajattarelle, ja hänen esityksensä muodostuikin niin taiteelliseksi ja vaikuttavaksi, että sentapaista harvoin nähdään. Jälkimäinen mainituista näytännöistä oli viimeinen missä rva Achté tällä kertaa esiintyi kokonaisessa roolissa, ja hyvin lukuisa yleisö ilmaisi esiinhuudoilla ja kukkalaitteilla täysin määrin ihastuksensa. — Helmikuun 1 p oli Bergholmin hyväksi erikoinen näytäntö, jossa esitettiin osia Faust-, Taikahuilu- ja Trubadurioopperoista ja siinä kuultiin samana iltana kaikki etevimmät laulajattaret: rva Achté sekä neidit Fohström, Lagus ja Ingman. Ensimainittu esiintyi viimeiseksi Leonorana.

Samaan aikaan kun Faust annettiin kuudennen kerran, 3/1, luettiin Morgonbladetissa B:n kirjoittama arvostelu nti Fohströmistä Margaretana, josta otamme pääkohdan. Huomautetaan että laulajatar, toisin kuin Ida Basilier, edustaa etelämaalaista, Gounodin musiikin mukaista käsitystä Gretchenistä, arvostelija lausuu:

"Jättäen sikseen perusjohteellisen eroavaisuuden roolin käsittämisessä on tunnustettava, että nti Fohström on luonut jotakin lähes mallikelpoista. — Se lämpö ja sydämellisyys, joka ensi iltana antoi hänen laululleen niin vastustamattoman sulouden, on joka kerralta yhä enemmän määrännyt hänen näyttelemistäänkin, tehden roolin tulkitsemisen niin eheämuotoiseksi, että se on myönnettävä oikeaksi taiteelliseksi voitoksi. Varsinkin juveliaarialla nti Fohström on voittanut yleisön vilkkaimman tunnustuksen, emmekä kiellä, että hieno vivahduttaminen ja äänen kristalliheleys, eritoten siinä kohden, on kaiken kiitoksen yläpuolella, mutta samalla uskallamme huomauttaa, että vielä perjantain ja sunnuntain näytännöissä eräs oikean käden liikunto Gretchenin katsoessa peiliin sekä suuri liikunto aarian lopussa muistuttivat plastiikkaopinnoista. — Sitä vastoin voimme hänen käsitykselleen viimeisissä näytöksissä antaa mitä ehdottomimmat kiitoslauseet. Tässä hänen näyttelemisensä oli sydäntäkouristavaa ja tarmokasta, astumatta esteettisen sopusuhtaisuuden yli; tositeossa siinä nähtiin lapsekas, innostunut tyttö, joka onnettomuudessaan esiintyi ihastuttavampana kuin itse korkeimman onnensa päivinä." — —

Tällä aikaa oli valmiiksi harjotettu uusi ooppera, Bellinin Unissakävijä, jossa nti Fohströmillä oli toinen debyyttiroolinsa. Se esitettiin ensi kerran 8/2, ja päämielenkiinto kohdistui luonnollisesti Aminan osaan, jossa suosittu laulajatar esiintyi. Morgonbladetin mukaan "rohkeimmat toivomukset täyttyivätkin alkuperäisen ja soman sekä tarpeen tullen todella sydäntäkouristavankin kuvauksen kautta, jolla hän osasi suorittaa tehtävänsä, ja erittäinkin erinomaisen laulun kautta, jota ei voinut kyllin kiittää ja jossa taiteilijattaren koloratuuri näyttäytyi mitä oivallisimmassa valossaan. Toisetkin, nti Ingman — Elisa sekä Navrátil — Alvino ja Kiljander — Rudolf, saivat ansaittua tunnustusta, mutta enimmät suosionosotukset tuli tietysti nti Fohströmin osalle." — Toisen näytännön jälkeen 10/2 lisätään:

"Nti Fohström ansaitsee mitä korkeimman kiitoksen Aminastaan, josta hän laulullaan ja esityksellään yleensä osaa luoda ylen liikuttavan ja sydämeen tunkevan kuvan. Hänen laulunsa on niin kaunis, niin innostuttava, että laulajattarelta, vaikka hän onkin vasta-alkava näyttämöllä, tuskin voi pyytää jotakin parempaa. Se joka epäilee että koloratuurilaululla voidaan ilmaista surua ja tuskaa, kuulkoon nti Fohströmin andantea loppuaariassa. Mestarillinen tapa, millä hän varsinkin tämän andanten vahvasti väritetyissä loppusävelissä tuo esiin Aminan valituksen, ei voi olla herättämättä ihmettelyä. Loistavan ihastuttavasti nti Fohström laulaa myöskin allegro-osan, joka tulkitsee Aminan vilpittömän ilon. Näytännön lopussa huudettiin laulajatar riemulla esiin neljä viisi kertaa. Nti Ingmanin laulussa Elisana on hienoutta ja suloa ja koloratuuritaitoa, Navrátil on lämmin ja viehättävä, vaikkei osa ole edullisimpia hänelle, ja Kiljander laulaa taitavasti, kuitenkaan täysin täyttämättä osaansa." —

Kaksi päivää myöhemmin oli lauluyhdistyksen konsertti, jossa Schumannin sävelteos Paratiisi ja Peri esitettiin neitien Fohströmin ja Laguksen sekä Navrátilin avulla; mutta silti oopperanäytännöt jatkuivat tasaisesti. Juutalaistyttö annettiin 13 ja 17 p. ja Unissakävijä 15, 16, 19, 21, ja 24 p., ja esiintyjät olivat koko ajan samat paitse että Vuorio 17/2 menestyksellisesti lauloi Leopold prinssin osan (Himbergin sijasta). Vähitellen kävi yleisö harvalukuisemmaksi, vaikka ihastus ei sentään vähentynyt, sillä kumpikin primadonna, Lagus Rachelina ja Fohström Aminana, kotiutui kotiutumistaan rooliinsa ja kunakin iltana kuulijakunta luuli kuulleensa entistä täydellisempää. — Viimeinen näytäntö helmikuulla (27 p.) annettiin nti Fohströmin hyväksi ja esitettiin silloin kohtauksia oopperoista: Unissakävijä, Stradella, Musta domino ja Dinorah, josta viimeisestä resetinsaaja mestarillisesti lauloi "varjoaarian". Huone oli täynnä ja laulajatar suurten suosionosotusten esineenä. Venäläinen osa yleisöä lahjotti taiteilijattarelle kultaisen rannerenkaan.