Tositeossa Kylänheittiön Boriska oli tulevan suuren näyttelijättären ensimäinen varsinainen näyttämöllinen menestys, se, jota sittemmin on ollut tapa mainita hänen taiteellisen voittokulkunsa lähtökohdaksi. Itsekin hän on, taiteensa huipulle saavuttuaan, lausunut, että hänen edellisistä rooleistaan ei kannata puhua. Ohimennen merkittäköön, että H. D., joka ei suinkaan ollut suonut suurta huomiota saatikka suosiota Suomalaiselle teatterille, tällä kertaa puhkesi tunnustukseen: "Ida Aalbergilla on yhdellä kertaa sekä harvinaisen kaunis vartalo ja miellyttävä ulkonäkö että syvä tunteellisuus, jonka ohella ääni ja lausuminen hämmästyttää puhtaudellaan ja sulollaan."
Sen jälkeen annettiin vain kaksi näytäntöä, nimittäin 13/12 W. Soinin kirjoittama alkuteos Kevään oikkuja, Onhan pappa sen sallinut ja Kihlaus sekä 16/12 K. S. Suomalaisen alkuteos Setä, Kevään oikkuja ja Herkules. Molemmat uudet 1-näytöksiset huvinäytelmät eivät olleet miellyttämättä yleisöä, ne kun olivat sujuvalla kynällä laadittuja kuvauksia, edellinen suoremmin elämästä otettu, jälkimäinen hullunkurisempi. Setä kappaleessa kunnostivat itseään rva Aspegren, Vilho ja Kallio, Kevään oikuissa neidit Avellan ja Hacklin.
Tälläkin kertaa oli puheosasto herättänyt tyytymystä niissä, jotka myötätunnolla seurasivat sen kehitystä. Emilie Bergbom kirjoitti siitä 28/11 nti Elfvingille:
"Me valmistamme täällä nyt mieltäkiinnittävää unkarilaista kansannäytelmää, Kylänheittiötä, ja saat uskoa että on vaikea ylen pienillä varoilla toimittaa näyttämölle kahta suurta kappaletta [Juutalaistyttö toinen]. Ainoa lohdutukseni on, että en kauvan enää tarvitse kärsiä oopperan takia. Aika hupaista on ollut pitää puheosasto täällä tänä aikana ja oikein raskaalta tuntuu että sen täytyy matkustaa kahden viikon päästä."
Väkeä oli teatterissa kuitenkin käynyt huononpuoleisesti, vaikka kyllä "enemmän kuin ennen". Korkein tulo oli 650, alin 180; keskimääräinen 300 mk — siis vähempi kuin parhaimmissa maaseutukaupungeissa. — Kun teatterin ystävät olivat viettäneet rattoisan illan seurueen kanssa, lähti se Tampereelle.
* * * * *
Jouluksi ooppera palasi Helsinkiin ja alkoi toimensa toisena joulupäivänä Marthalla. Sitten esitettiin Taikahuilu kolme kertaa peräkkäin, 28/12 ja 30/12 sekä uudenvuodenpäivänä, ja Ernani yhden kerran, 4/1. Näistä näytännöistä ei ole erikoista sanottavaa. Kuulijakunta oli verraten harvalukuinen — teatterin uskollinen ystäväpiiri, joka ilolla toivotti rakkaan oopperansa tervetulleeksi takaisin.[117] Papagenona esiintyi rva Aura Thuring, jota pitkän ajan päästä jälleen mielihyvällä nähtiin ja kuultiin näyttämöllä. Viime mainitun näytännön jälkeen tuli "oopperakonsertti" yliopiston juhlasalissa, joka sekin on luettava niihin alkajaisiin, joiden aikana talvi- ja kevätkauden päätapahtumaa, Alma Fohströmin ensi kerran esiintymistä näyttämöllä, valmistettiin.
Tämä laulajatar oli 11/12 palannut Italian matkaltaan ja nähtävästi täysin toipuneena, koska hän jo 15/12 antoi laulajaiset yliopiston juhlasalissa. Huone oli ihan täysi ja yleisö aivan ihastunut. Samoin menestyi hengellinen konsertti Nikolainkirkossa 27/12. Nyt ryhdyttiin harjotuksiin näyttämöllä esiintymistä varten, ja oli nuori "diva", joka tähän saakka oli laulanut ainoastaan konserteissa, ensi kerran astuva yleisön eteen Margaretana. Se tapahtui keskiviikkona 9/1 ja ilta tuli yhdeksi loistavimpia mitä vanhassa Arkadiassa ennen tai myöhemmin on nähty. Jo edellisenä päivänä loppuivat piletit, mutta tavalla tai toisella moni vielä jälestäpäinkin hankki itselleen pääsyn teatteriin, niin että poliisimestari vaivoin saatiin olemaan harventamatta katsojain rivejä. Itse näytännöstä sanoo Morgonbladet:
"Oli riemupäivä debytantille ja yleisölle; edellinen voi olla täysin tyytyväinen menestykseensä ja jälkimäisellä oli ilo jälleen tervehtiä etevää kykyä suomalaiselle näyttämölle. Jo ensi kerran astuessaan sisään nti Fohström vastaanotettiin lämpimillä kättentaputuksilla, juveliaaria herätti suosionosotus-myrskyn ja kolmannen näytöksen lopussa nuori laulajatar huudettiin esiin useita kertoja ja hänelle ojennettiin komea kukkakimppu; näytännön lopussa seurasi vielä esiinhuutoja ja kymmenkunta kukkavihkoa. Kunnianosotus oli siis täydellinen laatuaan, mutta kyllä nti Fohström lauloikin verrattomasti: aistillinen sulosointu, hieno musikaalinen vivahduttaminen, sydämellisyys ja lämpö, kaikki yhteensä teki hänen laulustaan erinomaisen taideluoman. Nti Fohström, joka lauloi osansa italiankielellä, oli käsittänyt tehtävänsä vakavasti, sen näki ja kuuli kaikesta; hän oli mitä seikkaperäisimmin tutkinut roolinsa, niinkuin se tekee joka tietää päämääränsä ja mitä taide vaatii. Kun nti Fohström tulee yhtä vapaaksi näyttelemisessään kuin hän jo on laulussaan, kun liikunnot ja kasvojeneleet, joita laulajatar kaikella huolella oli opetellut, aikaa voittaen enemmän syntyvät innostuksesta ja itse olosuhteista, silloin — eikä siihen pitkää aikaa tarvittane — on nti Fohström täydellinen näyttämöllinen taiteilija." — —
Paitse nti Fohströmiä palkittiin hänen rinnallaan loistavasta näytännöstä vilkkailla suosionosotuksilla Navrátil — Faust, Lydia Lagus — Siebel ja Holm — Valentin. Erittäin huomattiin viimemainittu, joka ensi kerran ja varsin kauniisti lauloi osansa. — Niinkuin tavallista teatterin merkki-iltoina, kävivät ylioppilaat myöhemmin serenaadilla tervehtimässä päivän sankaritarta.