Sen jälkeen Richard Faltin ojensi laulajattarelle suuren kukkavihkon säveltaiteilijain puolesta sekä T. Hahl, A. Hagman ja E. G. Palmén suuren, kauniin, Hjalmar Munsterhjelmin maalaaman suomalaisen maisemataulun, joka kunnialahja oli ostettu oopperan ystävien kesken kerätyillä rahoilla uuden kodin koristukseksi. — Kun yleisö oli poistunut, oopperan jäsenet ja läheiset vielä kokoontuivat näyttämölle maljojen ääreen. Siinä Palmén esitti "meidän Idan" ja Hagman Norjan, hänen uuden kotimaansa, maljan.

* * * * *

Näyttämöllinen vuosi oli siis jälleen kulunut umpeen — eikä oopperasesonki suinkaan ollut vähimmän loistavia, vaikka se ja koko suomalainen teatteriyritys vuotta ennen, tulevaisuutena ollen, oli näyttänyt niin toivottomalta. Ettei vuosi mitenkään olisi voinut tulla taloudellisestikin loistavaksi, riippui ajan laadusta ylipäätään. Ajat olivat näet huonot, jopa "kovat", Venäjän ja Englannin välisen sodan uhka ja pelko oli yleinen ja niin suuri, että se tuntuvasti vaikutti yleisön elämäntapoihin, varsinkin kun taloudellinen ahdinkokin kaikkialla oli huomattavissa.

Vuoden tilinpäätöksestä annettakoon seuraavat tiedot:

Tulojen puolella on merkittynä: valtioapu 24,000, oopperanäytännöistä 79,413:71, konserteista 889:46 ja puhenäytännöistä 50,305:53, se on yhteensä 154,608:70 markkaa; menojen puolella taasen oopperaosaston palkat ja palkkiot 103,459:39, puheosaston 35,651:98, oopperan kustannukset 56,275:98, puheosaston kustannukset 32,177:35, se on yhteensä 227,564:70 markkaa. Erotus menojen ja tulojen välillä teki siis 72,956, ja kun siitä lasketaan kannatus (35,700), josta tuskin kaikki saatiin sisään, voimme laskea tappion olleen läheltä 40,000 markkaa.

Aikoja ennen kun tilinpäätös tuli tunnetuksi, oli luonnollisesti sisäänjätetty anomus valtioavusta, sillä 14 p. heinäk. 1874 ja 13 p. kesäk. 1877 myönnettyjen apurahojen aika oli umpeen kuluva 1878 vuoden mukana. Tällä kertaa pyydettiin kahdeksi seuraavaksi vuodeksi 35,000 markkaa vuodelta, se on yhtä paljo kuin Ruotsalainen teatteri oli viime vuosina saanut [12,000 orkesteria ja 12,000 näyttämöä varten sekä 3,000 keisarillisesta aitiosta ja 8,000 mk kenraalikuvernöörin määräyksen mukaan käytettäväksi]. Vastaus anomukseen on päivätty 10 p. heinäk. 1878 ja sisältää, että valtioapua myönnettiin kummallekin teatterille 24,000 markkaa vuodessa, jonka lisäksi tuli 8,000 markkaa kenraalikuvernöörin määräyksen mukaan käytettäväksi tasan molempien näyttämöjen hyväksi. Tämä osottaa hallituksen vihdoinkin tulleen sille kannalle, että se tahtoi jakaa samalla mitalla kummankin kieliselle teatterille ja lienee se pidettävä rauenneen fusioonipuuhan tuloksena.

Emilie Bergbomin kirjeestä tiedämme, että oopperaosaston kannattajat 29/4 pitivät kokouksen neuvotellakseen oopperan tulevaisuudesta. Siinä päätettiin supistaa lyyrillistä näyttämöä niin, ettei enää koko näytäntökautena annettaisi oopperanäytäntöjä vaan ainoastaan, asianhaarain mukaan, lyhyempiä tai pitempiä jaksoja. Tähän vaikutti jo mainittu sodan pelko ja toiseksi se että useat seurueen jäsenet olivat ilmoittaneet aikomuksensa jonkun osan vuotta jatkaa opintojaan ulkomailla — niin Bruno Holm ja Passinen sekä neidit Ingman ja Lagus. Sitä paitse Kaarlokin, niinkuin Emilie kirjeessään mainitsi, kaipasi vapautta tehdäkseen ulkomaamatkan. — Kun kokouksen päätös tuli tunnetuksi, herätti se oopperan vastustajissa toivon, että siitä kiusankappaleesta kokonaan päästäisiin, ja ruotsinmielisissä lehdissä kerrottiin huonosti salatulla tyytyväisyydellä, että Helsingin yleisön vastedes täytyisi tulla toimeen yhdellä oopperalla (se on ruotsalaisella), koska toinen (suomalainen) lakkautetaan! Saamme nähdä että tieto oli vähän ennenaikainen.

Muutoin ei tänä vuonna ollut mitään melua, jota kävisi vertaaminen edellisen vuoden fusioonipuuhaan, mutta tietysti sovinto sittekin oli kaukana. Useat hallituksen jäsenet olivat sangen suosiollisia Suomalaiselle oopperalle ja puhuivat vieläkin yksityisesti fusioonista, mutta toiset, niinkuin esim. Nordenstam (jota kyllä usein nähtiin Arkadiassa) pitivät asiaa mahdottomana: "se olisi kuin sekottaa öljyä ja etikkaa yhteen!" Sitä vastoin, niinkuin juuri kerrottiin, valtioavun jaossa korjaus tapahtui. Jopa olivat jotkut taipuvaisia kääntämään suhteet päinvastoin kuin ennen. Niin Thilén arveli, että ruotsalaisille ei pitäisi antaa mitään, ja Haartmankin sanoi, että Suomalainen teatteri voisi saada molemmat valtioavut, jos se ottaisi ylläpitääkseen ruotsalaistakin puheosastoa.[122] Tästä huolimatta Ruotsalainen teatteri ja yleisö pysyi kuin pysyikin entisellään. Uudessa teatterissa jatkettiin oopperain antamista, ja oli sitä varten otettu etevä laulajatar Roeske-Lund primadonnaksi (sillä rva Engdahl oli opintomatkalla), mutta myöskin Offenbachia pidettiin kunniassa. Kun suomalaisella näyttämöllä annettiin Don Juan, esitettiin ruotsalaisella Offenbachin Salametsästäjät. H. D:llä ei ollut moitteen sanaa, vaan puhui operetin "yhtä hullunkurisesta kuin hupaisesta luonteesta" ja sanoi, että musiikki ei kaipaa iloisia, keveitä offenbachilaisia sävelmiä; "sitä vastoin vaivasi esitystä tuntuva käheys", mutta suosionosotukset olivat vilkkaita ja näyttelijät huudettiin esiin. F.A.T. taasen arvosteli, että kappale oli "jotakin erinomaisen jokapäiväistä ja halpaa ja ikävää" — kolmessa iankaikkisessa näytöksessä tarjotaan mielipuolisuuden rajalla olevaa järjettömyyttä, jossa teksti kilpailee musiikin kanssa mitättömyydessä ja törkeässä pilassa — teatteri turmelee kaiken jalomman taideaistin, on lehden loppupäätelmä. Morgonbladetissa asetettiin nämät arvostelut rinnakkain.

Puhenäytännöissä (131) esitettiin 47 kappaletta:

13 kertaa Daniel Hjort;
12 " Kylänheittiö;
10 " Nummisuutarit, Lemun rannalla, Herkules;
9 " Mustalainen, Kukka kultain kuusistossa;
7 " Lea, Kosijat, Kevään oikkuja, Preciosa;
6 " Kihlaus, Enon rahat;
5 " Karkurit, Silmänkääntäjä, Ohdakkeet ja laakeri, Natalia
ja Nadeschda, Hellät sukulaiset, Sirkka;
4 " Setä, Don Ranudo de Colibrados, Onhan pappa sen sallinut,
Puolan juutalainen;
3 " Kalatyttö, Lääkäri vastoin tahtoansa, Ulos ikkunasta,
Katarina Howard, Konkurssi, Aksel ja Walborg, Roistoväki,
Angelo;
2 " Viuluniekka, Marianne, Yhdistysjuhla, Työväen elämästä,
Haapaniemen hanhenpoika, Remusen kotiripitykset, Kassan
avain, Yökausi Lahdella, Marin rukkaset;
1 " Raatimiehen tytär, Kavaluus ja rakkaus, Maria Tudor,
Maantien varrella, Narcisse Rameau, Suuria vieraita,
Riita-asia.