Näistä on kotimaisia 12, joista 3 (Kevään oikkuja, Setä, Raatimiehen
tytär) uusia alkuteoksia. Paitse näitä oli ohjelmistolle uusia:
Karkurit, Katarina Howard, Angelo, Konkurssi, Maantien varrella,
Kylänheittiö ja Ulos ikkunasta, joten uusien luku oli kaikkiaan 10.
VII. Seitsemäs näytäntökausi, 1878-79.
Päätös että alkavana näytäntökautena oopperanäytäntöjä toimeenpantaisiin ainoastaan olosuhteitten mukaan vaikutti itsestään hajottavasti lauluosastoon. Epävarmuuden tähden siitä erosi melkoinen joukko enemmän tai vähemmän tärkeitä voimia. Niin tekivät paitse Navrátilia Bergholm, Kiljander ja Lindström, luettelematta muita ennenkin mainitsematta jääneitä, ja niin tekivät orkesterinkin jäsenet, veljekset Hrimaly, veljekset Wanscheit, Swoboda y.m. Kun tämän ohella tiedämme, että neidit Lagus ja Ingman ja Bruno Holm olivat aikeissa lähteä ulkomaille sekä että kaikki ensimäiset primadonnat olivat omilla teillään ilman että he olivat mitenkään sidottuina suomalaiseen näyttämöön — Ida Basilier oli hää- ja oman kodin perustamispuuhissa, Emmy Achté oli kevätpuolella antanut laulajaisia Ruotsissa ja Norjassa, suurella menestyksellä Göteborgissa esiintynyt Leonorana Trubadurissa ja, sanomien mukaan, lupautunut vuoden lopulla vierailemaan Unkarissa, ja Alma Fohström vihdoin oli, päätettyään loistavan vierailunsa Berlinissä, liittynyt impressario Herrmanin tähtisikermään ottaakseen osaa konsertteihin Tanskassa ja Ruotsissa — kun tiedämme tämän, luulisi todella oopperan viimeisen hetken lyöneen. Mutta niin ei kummankaan ollut laita. Vielä kerran ja pikemmin kuin luultiinkaan oli Bergbom kokoava hajaantuneet joukot ja vielä kerran johtava ne voittoon.
Kesäkuun keskivaiheilla Bergbom matkusti ulkomaille ensi kerran käydäkseen Parisissa. Seuratessamme häntä tällä matkalla saamme nähdä, kuinka hän kaukana kotimaastakin oli teatterihuolien piirittämä. — Ensimäinen kirje on Lyybekistä 19/6. Siinä hän kertoo päivääkään Tukholmassa viipymättä matkustaneensa Ruotsin kautta Kööpenhaminaan. Siellä oli ainoa tehtävänsä tavata nti Fohströmiä, joka juuri, terveydellisistä syistä, oli eronnut Herrmanin kiertomatkasta. Kysymykseen milloin hän tulisi vierailemaan näyttämöllämme, laulajatar ei ollut antanut varmaa vastausta. Hän oli niin väsynyt kevätkauden ponnistuksista, että ennen kaikkea tarvitsi lepoa. "Sairaana en tule Helsinkiin", hän oli sanonut, "mutta jos saan voimani takaisin, tulen mielelläni." Nti Augusta Fohström, joka aina seurasi sisartaan tämän matkoilla, oli arvellut, että syksyn alkupuolta ei ollut ajattelemistakaan, mutta mahdollisesti marras- ja joulukuuta taikka tammi- ja helmikuuta. Alma nti oli todella näyttänyt niin rasittuneelta, että Bergbom ei ollut raskinut vaatia varmempaa vastausta, ja asia jäi siis lopullisesti ratkaisematta. Kahdeksalla sivulla kirjoittaja sitte esittää vaihtopuolisia ehdotuksia oopperasesongin suunnitelmaksi, riippuen siitä tulisiko nti Fohström ennen vai myöhemmin ja olettamalla että avustusta saataisiin rva Achtélta tai nti Lagukselta. Uutena oopperana hän ajattelee Romeota ja Juliaa, jos Navrátil saadaan. Koska tämä kuitenkin oli epätietoista, aikoi hän tiedustella uutta tenoria Saksasta. Puheosastolle hän määräsi suomennettavaksi Bayardin Le gamin de Paris ja Molièren L'avare.
Bergbom tuli Parisiin maailmannäyttelyn aikana ja oli hänen sentähden vaikea saada asuntoa kohtuullisesta hinnasta. Hotellissa häntä nyljettiin kauheasti eikä käynyt paljoa paremmin siinä yksityisessä asunnossa, jonka hän, teatterien tähden, ensiksi otti lähellä bulevardeja; sitten hän muutti kolmanteen etäisempään paikkaan, lohduttaen itseään sillä että oli hyvä jalkamies. Suurkaupungin vaikutuksesta hän kirjoittaa:[123]
"En tiedä olenko veltostunut, mutta täkäläinen liike, elämä, loisto, jotka tavallisesti häikäisevät vierasta, eivät ole suuresti vaikuttaneet minuun. Enemmän kuin loistokkaat bulevardit palatseineen kiinnittävät minua toiset paikat, jotka historia on tehnyt merkillisiksi. Tuntuu omituiselta että joka askele palauttaa muistiin semmoisia suuruuden taikka rikoksen tekoja, jotka täyttävät aikakirjoja. Historia tulee täällä eläväksi. Toivoakseni on ikipäiviksi mennyt se aika, jolloin Börnen sanat olivat tosia: Parisi on Europan kello, muualla kuulee kellon soivan, täällä näkee kuinka aika rientää eteenpäin. Mutta jollei nämä sanat sovikaan nykyaikaan, ovat ne kuitenkin olleet sattuvia entiseen nähden."
"Ensi sijassa ovat tietysti teatterit vetäneet huomiotani puoleensa. Valitettavasti se maksaa paljo, sillä huokeita paikkoja minun on mahdoton käyttää nykyisessä troopillisessa kuumuudessa. Olen melkein joka ilta ollut teatterissa ja onnekseni nähnyt hyviä kappaleita hyvin näyteltyinä. Niin mitä draamaan tulee; ooppera on heikko, paljoa heikompi kuin Berlinissä, Wienissä taikka Pietarissa. Enimmän nautintoa tuottaa minulle luonnollisesti Théâtre Français, joka täysin ansaitsee maailmanmaineensa. Mutta aikomukseni on Morgonbladetiin lähettää muotokuvia nykyisestä draamallisesta Parisista ja tahdon sentähden vähän odottaa siksi kunnes uudistetuilla käynneillä olen vakaannuttanut mielipiteeni".[124]
— "Kirjoitat että Holm oli epävarma. Sitä parempi ettei meidän tarvitse kiirehtiä, vaan voimme levollisesti alottaa näytäntövuotemme ja syksyllä järjestää asiat. Oletan näet varmaan, että Fohström ei tule ennen kun jouluksi taikka tammikuun alussa. Olkoon miten tahansa, me voimme antaa Lindan kuinka keskinkertaisella henkilökunnalla hyvänsä. Hannes Hahl ei ole ollut täällä, sillä varmaan olisi hän käynyt luonani. Olen näet jättänyt osotteeni Café de la Régence'en ja siellä hän kyllä käy niinkuin kaikki rakkaat meikäläisemme iloitakseen Helsingfors Dagbladista. Minä en ole voinut ottaa arvoisaa lehteä käteenikään. Sanot Holmin tulevan kotia heinäkuun lopussa. Voithan siis palatessasi Kuopiosta käydä hänen luonaan Lappeenrannassa ja tehdä asian selväksi. Onko sinulla tietoja Navrátilista? Hänen tarpeellisuutensa riippuu Holmista. Mutta kaiketikin hän on vierasta parempi, joskin kalliimpi. Fohström ylisti häntä suuresti verratessaan häntä Elvinoonsa ja Edgardoonsa Berlinissä, ja tällä oli kuitenkin ollut hyvä palkka. Edullisempi on hyvä ooppera lyhyeksi ajaksi kuin huono pitemmäksi. — — Tultuasi Kuopioon on paras kohta ryhtyä Hans Langeen ja harjottaa sitä Rosvojen rinnalla. Rosvot taasen harjotetaan niin että kaikki Karl Moorin kohtaukset otetaan ensin, niin kauvan kun Vilho on poissa. Niiden tulee olla täysin valmiina, kun hän tulee. Silloin ei tarvita muuta kuin viikko kaiken valmistamiseksi, sillä Vilho osaa kyllä Frans Moorin. Hans Lange riippuu kokonaan Kalliosta. Kun hänellä on yksi näytös valmiina, pitää sen olla muillakin. — Ei pidä rasittaa Kalliota, vaan pyydä häntä levollisesti työskentelemään roolinsa oppimisessa. Jos hän valmistuu kahdessa kuukaudessa, voimme kiittää onneamme. Ylipäätään olisi hyvä, jos kohta tultuasi Kuopioon katsoisit läpi draamalliset kappaleet Kallion ja Glantzin sekä lyyrilliset Kahran, Kauhasen ja Vikströmin kanssa, niin että harjotukset sujuvat häiriöttä, ilman että joku rooli on unohtunut taikka joku laulunpätkä puuttuu. Uudessa Kallaveden rannalla on tanssinumero. Koeta saada joku Kuopiosta, niin että se tulee mahdollisen luonnonmukaiseksi. Hyvästi, rakas sisar. Oma Kaarlosi."
Emilien kirjeet tältä ajalta näyttävät kadonneen. Sentähden meiltä puuttuu sekin kirje, jonka Emilie epäilemättä kirjoitti veljelleen saatuansa tehtailija A. Ahlströmin 4 p heinäk. päiväämän kirjeen, jossa tämä "ottaen huomioon ne suuret uhraukset", jotka nti Bergbom ja hänen veljensä olivat kärsineet Suomalaisen teatterin tähden, ilmoitti luopuvansa suuresta velkavaatimuksestaan. Syksyllä 1876 oli näet teatteri Ahlströmiltä velkakirjaa vastaan saanut lainaksi 10,000 markkaa, ja nyt hän lähetti velkakirjan tyhjäksitehtynä takaisin. Tämä lahja tuli, niinkuin edellisestä tiedämme, lähinnä Bergbom-sisarusten hyväksi, se kun melkoisesti vähensi sitä velkasummaa, josta he olivat edesvastuussa. Tietysti oli kirje, jossa Emilie kertoi asiasta, täynnä tyytyväisyyttä;[125] mutta kohta sen jälkeen näyttää hänellä olleen paljo ikävää kerrottavana. Sen todistaa Kaarlon vastauskirje (arvattavasti heinäkuun lopulta):
— — "Soimaan itseäni katkerasti itsekkäisyydestäni, että olen saattanut jättää sinut yksin niin vaikeaan asemaan, jossa kärsit rahanpuutetta ja muita vastoinkäymisiä. — Palaan kotia niinpian kun tunnet tarvitsevasi minua. Kun palaat Kuopiosta, saat kai (kauppias) Fohströmiltä varmaan kuulla, milloin Alma tulee. Ilmoita siitä sähkösanomalla, että voin asettaa matkani sen mukaan. Se mitä kirjoitat Holmista, Navrátilista, Himbergistä y.m. tekee että jälleen olen alkanut epäillä oopperaa tulevana vuonna. Voi jos kerrankin pääsisimme siitä, pääsisimme täydellisesti, työ puheosaston hyväksi kävisi silloin aivan toisin! — — Puhu kauniisti Kallion kanssa Hans Langesta. Sano että minä odotan hänen tekevän siitä jotakin, joka näyttää hänellä olevan kykyä traagilliseenkin. Kun hän vain ymmärtäisi yhdistää yksinkertaisen, lämpimän ja humoristisen, sillä nämä kolme ainesta ovat välttämättömiä. Ulkomuoto hänellä kyllä on roolia varten. Ennen kaikkea ei mitään saarnaamista."