"Elämäni käy tasaista menoaan. Aamupäivät museoissa, illat teattereissa. Louvre ja Théâtre Français ovat ne kaksi napaa, joiden ympäri olemukseni kierii. Olen nähnyt paljon hyvää Théâtre français'issa ja enimmän osan oivallisesti esitettynä. Vahinko vain että, Les deux orphelines Ambiguteatterissa ja kenties Les Fourchambault Français'issa poisluettuina, en ole nähnyt mitään meille sopivaa. Se ilma, jota hengittää nykyaikaisissa ranskalaisissa draamoissa, jopa hyvissäkin, on niin vieras meille, etten tiedä onko edes oikein totuttaa yleisöämme ja näyttelijöitämme siihen. Ei niin että tahtoisin tuomita epäsiveelliseksi kaikki, joka koskee arveluttavia suhteita, päinvastoin, saattaahan tavallaan sanoa, että jokainen traagillinen ristiriita johtuu siitä, että yksilö asettaa oman itsensä yleistä vastaan, siis siveellisen loukkaamisesta, mutta se saivarteleva väittelytaito, millä uudenaikaisessa ranskalaisessa draamakirjallisuudessa siveelliset käsitteet tehdään tarkastelun esineeksi, se syövyttävän erittelyn riemu, joka niissä ilmestyy, hämmentää siveellisen arvostelun ja lannistaa välittömän esteettisen nautinnon. Ja omituista on että samalla kun modernit ranskalaiset draamankirjoittajat ovat vapaita edellytyksistä, ovat he mitä jokapäiväisimpien muotojen orjia. Enimmän yleisinhimillinen on Emile Augier, enimmän yksityisesti parisilainen Alexandre Dumas. Voin sanoa vasta täällä käsittäneeni hänet dramaatikkona, erittäinkin erään viime viikolla näkemäni loistavan Le demimonde näytännön jälkeen Théâtre français'issa. Valitettavasti en ole nähnyt ainoatakaan Victorien Sardoun teosta."

"Suomalaisista olen tavannut: [kauppias] Rissasen, jonka luultavasti näet Kuopiossa ja joka täällä täysin kourin antoi rahojen juosta — hän pyysi minut mukaansa oopperaan (22 francs piletistä kolmannella rivillä), ensimäinen ja viimeinen kerta kun olen siellä ollut; — — — [Otto] Walleniuksen, jonka kanssa olen usein ollut yhdessä; Fanny Churbergin, jonka osotteen sain juuri kun hän oli lähtemäisillään — hän asui yhdessä Ida Silfverbergin kanssa, joka näyttää tulleen kokonaan parisilaiseksi. — — Suomalaisella osastolla maailmannäyttelyssä on kerrassaan ruotsalainen leima. Uskotkos esim. että sen vahtimestariksi on otettu ruotsalainen, se on ruotsalainen Ruotsista, joka tietenkin aivan oikein nolasi Rissasen, kun tämä kysyi jotakin suomeksi." —

Seuraava kirje on 1 p:ltä elok., vastaus Emilien ensi kirjeeseen Kuopiosta, (jossa harjotukset olivat alkaneet 18/7, ja jossa hänen piti olla siksi kunnes Vilho elokuun alussa palaisi kesälomaltaan). Kaarlo oli hyvin tyytyväinen sen johdosta, "sillä sävy oli aivan toinen kuin edellisissä alakuloisissa kirjeissä". Siinä oli muun muassa hyviä uutisia Ida Aalbergista, joka kesäkuun alussa oli lähtenyt ensimäiselle opintomatkalleen mainion näyttelijättären Marie Niemann-Seebachin luokse Dresdeniin. Sisarensa kautta Bergbom sai rva Seebachin hänelle kirjoittaman kirjeen, jossa tämä sanoo nti Aalbergilla olevan "harvinaisen nopean käsityskyvyn, välittömän taiteilijalahjan, pyhän vakavuuden ja ihanan, lämpimän innostuksen taiteeseen".[126] Sitä paitse nti Aalberg itse — luultavasti ensimäisessä saksankielisessä kirjeessään — oli Emilie Bergbomille kertonut olostaan Dresdenissä. Heinäkuun 1 p:stä säännöllinen opetus oli alkanut (2 tuntia viikossa à 10 RM); Jolantha Kuningas Renén tyttäressä oli jo läpikäyty ja oli sen jälkeen tutkittava Kätchen von Heilbronn, Jane Eyre, Sirkka, Louise Kavaluudessa ja rakkaudessa, Amalia Rosvoissa y.m. Rva Seebach, jonka ensimäinen pohjoismainen oppilas Ida Aalberg oli, oli hänelle osottanut ääretöntä hyväntahtoisuutta. Muutoinkin nuori näyttelijätär oli kokenut ystävällisyyttä sekä vieraitten että omamaalaisten (esim. Dresdenissä asuvain neitien A. ja E. Ingmanin) puolelta.

"Tiedot Aalborgista", Bergbom tämän johdosta kirjoittaa, "tuottivat minulle iloa. Olen aina odottanut paljon siitä tytöstä. Paha kyllä pelkään ja olen kauvan pelännyt, että turhaan olemme toivoneet hänen kääntyvän naiviselle taholle. Hän alkoi jo käsittää traagillisesti Kukkaa kultain kuusistossa ja uneksia Louisesta Kavaluudessa ja rakkaudessa. Valitettavasti ei sovi antaa neuvoja Seebachille, mutta aion kaikessa tapauksessa pyytää häntä lukemaan Aalbergin kanssa joitakuita iloisiakin rooleja esim. Parisin veitikan. Kaarola Avellan olkoon tyytyväinen tai tyytymätön asiaan. Hän saa lohduttaa itseään Björnsonin Maria Stuartilla. Muuten saavat tänä vuonna kaikki roolinsa: Kallio Hans Langen, Lundahl Paillassen (loistava tehtävä), Vilho saiturin, Aalberg Kuningas Renén tyttären, rva Aspegren La servante (Nus ja Belotin draama), Böök jonkun iloisen komedian, Kaarola Maria Stuartin, Leino Pierren näytelmässä Les deux orphelines j.n.e. Kunpa vaan löytäisin muutamia iloisia komedioja, mutta ranskalaiset ovat meille niin sopimattomia, saksalaiset ovat niin ikäviä ja tanskalaisista näyttelijämme eivät saa mitään aikaan. Olen teatteria varten ostanut monta tusinaa huvinäytelmiä, mutta ikävä kyllä en ole tavannut oikein soveliasta. Mitä ajattelet, jos kumminkin koetteeksi ottaisimme Les Fourchambault. Se on kaiketikin kelpo teos, joskin, samoin kuin sinä, uskon että se paikottain on yleisöstämme tuntuva pitkäveteiseltä, sillä koko se tapoja ruoskiva puoli, joka täällä kiinnittää mieltä, jää meillä ilman vastakaikua. Koska ostamani kappale on niin suurta kokoa, ettei sitä käy lähettäminen postissa, pyydän että Takanen, joka on täällä ja matkustaa nousevalla viikolla, ottaa sen mukaansa Helsinkiin. Toinen asia on, kelle se on annettava suomennettavaksi, sillä Törmänen ei osaa riittävästi ranskaa ja Tyyko Hagmanilla on, pelkään minä, liian — kuinka sanoisinkaan — plebejimäinen kynä voidakseen säilyttää sitä tyylin etevyyttä, joka on Emile Augierille omituinen."

"Ymmärrän että teatterin nykyisessä ahdingossa on vaikea lähettää minulle rahaa nuotteja ja kirjoja varten. Mutta hyvä olisi, jos niin voisi tapahtua, sillä meidän täytyy hankkia itsellemme kokonainen kirjallisuus — operettikirjallisuus. Pahinta on että tämä kirjallisuus on niin lyhytaikaista laatua, että täytyy ostaa paljo enemmän kuin tositeossa käyttää, sillä löytääkseen jonkun hyvän palasen on tavallisesti pari, kolme, neljä kelvotonta läpikäytävä. Folies Dramatiques teatterissa näytellään nykyään operettia Les cloches de Corneville, joka lakkaamatta ilta illan perästä on annettu 450 kertaa. Teksti on aivan viaton, joskin hätäisesti kyhätty, mutta jotenkin sievä. Musiikista, joka useissa paikoissa on miellyttävä, toisissa taas ylen jokapäiväinen, voidaan noin kolmas osa käyttää. Muut kaksi kolmannesta sopii ottaa muista ranskalaisista oopperoista. Tämä musiikki on tyyliltään niin saman lestin mukainen, että vallan hyvin voi täydentää toista säveltäjää toisella ilman että eheys kärsii. Muutoin se oli ehdottomasti surkein oopperaesitys, jonka koskaan olen tavannut. Primadonna oli korkeintaan Vikström ja herrojen rinnalla olisi Kallion laulu katsottava mallikelpoiseksi. Köörit, orkesteri, koristukset kaiken kritiikin alla ja kuitenkin 450 näytäntöä!"

"Se mitä kirjoitat Lundahlin sairaudesta, herättää minussa ajatuksen, että Böök voisi näytellä Karl Mooria. Mutta Lundahl on kai jo lukenut roolin, niin että asia ei liene muutettavissa. Kehota Kaarolaa ahkerasti opettelemaan ranskaa; sitä on hyvästi osattava, jos tahtoo hyötyä näytännöistä. Erittäin Théâtre français'issa puhutaan mahdottoman nopeasti." — —

Näistä kirjeistä näkee kuinka Bergbom Parisissakin kokonaan eli teatteria varten. Hän käy teatterissa, hän tutkii draama- ja musiikkikirjallisuutta silmällä pitäen suomalaista näyttämöä ja alituisesti hän suunnittelee sen toimintaa. Tutustumisella operettikirjallisuuteen hän ei suinkaan tarkoittanut kilpailua ruotsalaisen teatterin kanssa offenbachilaisen ohjelmiston alalla, vaan sentapaisten pikku laulunäytelmäin etsimistä, jommoisilla puheosaston repertoaria ennenkin oli höystetty ja joita nyt voitaisiin runsaamminkin esittää, kun ooppera ei enää säännöllisesti vaatinut kaikkia laitoksen laulukykyjä. Edelleen näemme, että hän kiihtyy kiihtymistään mitä etemmäs aika kuluu. Elokuun 5 p. hän määrää, että Hannes Hahlille oli teatterin puolesta lähetettävä 500 mk. Wiesbadeniin ja sanoo myöntäen vastanneensa tämän laulajan pyyntöön saada esiintyä Mefistona. Sama kirje päättyy uuteen kehotukseen Emilielle sähköttämään, tahtooko nti Fohström alkaa syyskuulla taikka lokakuun alussa (luultavasti oli siihen viittaava uutinen saapunut). "Olen nyt jo niin levoton, että tuskin puolet ihmistäni on täällä Parisissa."

Joku päivä myöhemmin Emilie todella ilmoittaa sähkösanomalla, että nti Fohström tulee kuin tuleekin syyskuun alussa, ja samaan aikaan Bergbom saa muitakin uutisia. Kesällä oli näet kotiinsa Helsinkiin palannut laulajatar nti Hortense Synnerberg, joka samoin kuin Bruno Holm ollen Lampertin oppilas kesällä 1877 oli suurella menestyksellä esiintynyt Covent-Garden teatterissa Lontoossa ja sitte seuraavana talvena ollut kiinnitettynä kunink. oopperaan Maltassa. Oivaltaen mikä viehätys suomalaisen oopperan ystäville olisi kuulla tätäkin nuorta (22 v.) etevää laulajatarta näyttämöltä, Almberg ja Wahlström (sitte kun Holm ensin oli käynyt asiaa valmistamassa) omin päinsä tekivät sopimuksen hänen kanssaan muutaman viikon vierailusta. Eikä siinä kyllin, he tekivät myös välipuheen Navrátilin kanssa, joka ei vielä ollut Suomesta lähtenyt, että hän esiintyisi 150 markasta illalta ja niinikään useain orkesterin jäsenten kanssa; Hahl, Holm sekä neidit Lagus ja Ingman olivat jo ennen luvanneet olla mukana, jos oopperanäytäntöjä pantaisiin toimeen.

Tähän kaikkeen Bergbom oli sangen tyytyväinen, niinkuin näkyy kirjeestä
Wahlströmille 12/8:

"Rakas ystävä! Kiitos ja iankaikkinen kunnia siitä mainiosta tavasta, jolla tänä kesänä olet hoitanut teatterin asioita. Kun näen mitä kaikkea olet aikaansaanut, kiitän ja surkuttelen sinua samalla kertaa, sillä varmaankaan sinulla ei ole ollut paljo kesälepoa. — Nyt kun ooppera alkaa syyskuulla, lasken joka hetken, joka minun vielä täytyy olla täällä — niin levoton olen ja niin soimaan itseäni poissaoloni mahdollisista seurauksista. Samana päivänä kun saan rahaa, lähden täältä. Koska sähkötin eilen, oletan että saat tämän kirjeen samaan aikaan kun minä saan rahat kotoa." — —