"Synnerbergin ottaminen oli mestariteko — voitto, jota tuskin uskalsin toivoa. Nyt on kysymys, missä hän on esiintyvä. Altto-osat, joista meillä voi olla puhe, ovat: Siebel, Maffio Orsini, Nancy (Martha), Pierotto ja Azucena. Syyskuun 20 p:stä lokakuun 8:een hän tuskin ennättää laulaa useammassa kuin kahdessa tai korkeintaan kolmessa näistä rooleista, kahdessa, jos Linda otetaan, kolmessa, jos ainoastaan vanhoja oopperoita esitetään. Jos Fohström alkaa jo 20 p., niin ovat kai Faust ja Linda edullisimmat. Mutta jollei hän tule niin pian, niin on paras ottaa Faust (Ingmanin kanssa), Lucrezia Borgia (taikka Trubaduri) ja Martha. Niin, luonnollisesti olettaen että Synnerbergillä on Nancy ja Azucena ohjelmistossaan. Kaikissa tapauksissa olisi paras lähettää Lucrezia Lagukselle ja pyytää, että hän laulaa ainakin toisen ja kolmannen näytöksen, niin että voisimme antaa koko Maffio Orsinin osan. Herttuasta emme tarvitse huolehtia, sillä hän ei esiinny näissä näytöksissä. Vahinko että Emmy Achté ei nyt ole saatavissa, olisimme saaneet loistavan Lucrezia-esityksen, sillä Hahl voi kyllä täyttää herttuan osan, jos aaria transponoidaan."
"Synnerbergin roolien valinnasta riippuu jossakin määrin (nti) Lagermarckin ottaminen. Jos näet Synnerberg laulaa Lindassa, on meidän melkein täytymys ottaa Lagermarck, sillä Lindaa emme voi antaa loppuun 8 p:ksi lokak. ja sen jälkeen on vaikea panna (nti) Braxén Synnerbergin sijaan, mutta varsin hyvin siihen kelpaa koulutettu laulajatar, Lagermarck. Muutoin riippuu Lagermarckin ottaminen siitä mitä hän tahtoo — — ja jos ystävät arvelevat hänen kotimaisuutensa sitä vaativan." — —
Tästä huomaa kuinka paljo miettimistä oopperanäytäntöjen järjestäminen vaati, ja samassa kirjeessä on vielä 8-9 sivua samantapaista selvittelyä ja suunnittelua. Eikä siinä kyllin: näinä päivinä hän kirjoitti sisarelleen näistä ja muista teatteriasioista kolme pitkää kirjettä. Ne ovat täynnä määräyksiä ja neuvoja ei ainoastaan päärooleista, vaan pienimmistä sivuosistakin, köörilaulajista, soittokunnan jäsenistä y.m. Orkesterinjohtajiksi oli pyydettävä Richard Faltin ja Martin Wegelius; kun puheosasto erosi Kuopiosta, oli "pikku ooppera", se on osaston laulajat, paitse nti Hacklinia, lähetettävä Helsinkiin; tulot ja menot arvioidaan koko alkavaksi ooppera-ajaksi, ja toivoo kirjoittaja että päästään tappiotta, jollei mitään erityistä onnettomuutta tapahdu; esitetään hetken näkökohdat, jotka ovat lukuun otettavat puheosaston matkoja määrätessä j.n.e. — —
Odottaessaan rahalähetystä Bergbom on kauhean levoton. "Siitä saakka kun sain tietää että työ alkaa syyskuulla, minulla ei ole ollut hetkeäkään rauhaa. Pelkoni että jotakin tärkeää laiminlyödään poissaoloni tähden kiihtyy tavasta todelliseksi tuskaksi." Vihdoin 20 p. elok. hän saa sähkösanoman että rahat on lähetetty ja kohta hän kirjoittaa ("k:lo 2 päivällä!"):
"Oh! on kuin kivi olisi pudonnut sydämeltäni. — Olin lähellä epätoivoa. Käsitin että minua tarvitaan Helsingissä enkä nähnyt mitään keinoa päästä sinne. Kiitos, sydämellinen kiitos, rakkaani. Kunpa vaan tämä viivytys ei vaikuttaisi vahingollisesti teatterin toimeen. Olen pitänyt kunnianani aina olla paikallani, olisin onneton, jos luultaisiin että tällä kertaa olen laiminlyönyt velvollisuuteni huvituksieni tähden! Ne ovat muutoin näinä viime aikoina olleet varsin surullisia, sillä kun Wahlström kirjeessään lupasi lähettää minulle rahaa jo viime viikolla, olin kyllä kevytmielisesti jättänyt itseni puille paljaille. En kumminkaan ole nähnyt hätää. Sitä paitse on levottomuuteni ollut niin suuri, että kolme kertaa olen lähtenyt teatterista ennen näytännön loppua, olin liian kiintynyt teatteriin kotona voidakseni seurata esitystä. Ja kuitenkin Got ja Coquelin näyttelivät."
Tähän päättyy kertomus Bergbomin ensimäisestä Parisinmatkasta, joka niin erinomaisesti todistaa, kuinka hän oli kokonaan ja ehdottomasti antautunut elämäntehtäväänsä. "Olen pitänyt kunnianani aina olla paikallani" pysyi alusta loppuun saakka hänen tunnuslauseenaan. — Palatkaamme nyt kotimaahan.
* * * * *
Puheosasto alkoi toimensa Kuopiossa 21/7 esittämällä Daniel Hjortin — viimeinen näytäntö, 27:s luvultaan, oli 24/9. Ensi viikkoina Vilho oli lomalla vahvistaakseen terveyttään, ja Kallio oli "johtajana". Tositeossa Emilie Bergbom alkuaikana johti ja järjesti seurueen toimintaa. Eräässä nti Kaarola Avellanin kirjeessä nti Bergbomille (21/8) sanotaan siitä:
"Emilien olo täällä meidän keskellämme oli miellyttävin aika, jonka olen Suomalaisessa teatterissa kokenut, kun Emilie niin kokonaan oli meidän — ja yksityisesti pyydän saada täydestä sydämestäni kiittää Emilietä siitä ajasta, jonka Emilie uhrasi teatterille. — — Sitte kun Emilie oli matkustanut pois, kuultiin kaikkien lausuvan että oli oikein vaikea mennä teatteriin, kun tiesi ettei enää saisi nähdä Emilietä istuvan rampin edessä seuraamassa harjotuksen menoa ja sähköttäen meitä kaikkia. Nyt onkin aivan toisin: kaikki olivat silloin iloisia ja ystävällisiä sentähden että Emilie oli semmoinen, nyt käy työ konemaisesti ja hitaasti." — Valitettavasti Helsinkiin tulikin uutisia, jotka kertoivat eripuraisuudesta ja rettelöistä näyttelijäin kesken. Luultavasti olisi moni ikävä selkkaus joko jäänyt tapahtumatta taikka ollut verraten helposti tukahutettavissa, jos voimakas johtaja olisi ollut paikalla. Mutta Vilhon voimat eivät olleet entisellään, vaan sai toinen tai toinen vastoinkäyminen liian helposti hänen mielensä masennuksiin. Tämä ja usea muukin seikka antoi aihetta toivomaan muutosta teatterin elämässä, eikä se enää ollutkaan kaukana.
Daniel Hjort, joka ensi iltana tuotti 350 mk, annettiin toisen kerran 11/9 juhlanäytäntönä Helsingin suomalaisen yhteiskoulun vihkimisen johdosta. Ilojuhla muuttui kuitenkin teatterille surunhetkeksi, sillä näytellessään nimiroolia kohtasi Lundahlia näyttämöllä halvaus, joka teki lopun hänen näyttelijätoimestaan. Kolmannen kerran meni sama näytelmä 15/9, jolloin Vilho näytteli pääosaa — Tapion mukaan "mestarillisesti". Kolme kertaa esitettiin myöskin Schillerin Rosvot, mutta huonolla menestyksellä, vaikka se oli uusi — 100:es kappale — ohjelmistolle. Ensi ilta tuotti ainoastaan 121 mk, ja kaikki yhteensä ei täyttä 450 mk. Karl Mooria näytteli Böök, jolle Lundahl kivuloisuuden takia oli luovuttanut roolin.