"Tämä on Herramme arvotuksia. Olen kysynyt häneltä teatterista, sillä siinä on monta mutta. Vastaus ei ole vielä käynyt selväksi, sillä se koskee kaikkea taidetta."
"Terveisiä Kaarlolle! Sinä uskollinen työntekijätär, joka tässä realistisessa, itsekkäässä ajassa uhraat itsesi yhdelle aatteelle, — minä puristan kättäsi! Z. T."
* * * * *
Vuoden tilinpäätös oli hyvänlainen. Alussa tekivät velat 17,067:23, mutta lopussa 9,281:29 mk. Tämä johtui vähemmän itse toiminnan tuloksista kuin runsaista avustuksista. Paitse valtioapua saatiin näet kannattajain varoja 10,630 mk, eräästä teatteria harrastavien naisten toimeenpanemasta keräyksestä 5,652 mk[113] ja Helsingin kaupungin valtuustolta 4,000 mk. Tämä viimeinen apuraha maksettiin anniskeluyhtiön voittovaroista sillä ehdolla että teatteri toimittaisi erityisiä helppohintaisia kansannäytäntöjä. Annettuna tänä vuonna ensi kerran se seuraavina vuosina uudistettiin joka kerta erityisen hakemuksen johdosta; Ruotsalaisella teatterilla oli samallainen apuraha valtuustolta. —
Näytäntöjä annettiin 107 ja niissä 11 kertaa Kuopion takana; 9 Parjauspesä; 8 Julius Caesar, Setä Bräsig; 7 Pahassa pulassa, Kuningas Lear, Kansan vihaaja; 5 Postikonttorissa, Sievistelevät hupsut, Paholaisen voittaja, Sorrentossa; 4 Tuukkalan tappelu, Regina von Emmeritz, Claudie, Thérèse Raquin, Sirkka, Hardangerin harjulla; 3 Kihlaus, Kuuluisia naisia, Kuinka äkäpussi kesytetään, Konkurssi; 2 Nummisuutarit, Murtovarkaus, Pukkisen pidot, Saimaan rannalla, Hellät sukulaiset, Maalarit, Erotaan pois, Reviisori, Farinelli; 1 Lea, Telefoonissa, Kahden kesken, Elämä on unelma.
Näistä 34 näytelmästä oli kotimaisia 11 ja ohjelmistolle uusia 10.
XIX.
Yhdeksästoista näytäntökausi, 1890-91.
Toukokuun viime päivinä Kaarlo matkusti Ruotsiin ja sieltä hän kesäkuun alussa kirjoitti Emilielle:
"Rakas sisar! Olen nyt ollut yhden viikon Tukholmassa taikka oikeammin sen ympäristössä, sillä enemmän aikaa olen viettänyt höyrylaivalla ja maantiellä kuin kaupungissa. Olen lepuuttanut hermojani, jotka olivat äärimmäisyyteen saakka kiihtyneet Kuopiossaolon ja yleensä talven ponnistusten jälkeen. Tuskallinen levottomuus alkaa vähitellen helpottaa, eikä olemassaolon tuska minusta enää tunnu niin raskaalta."