[34] Lemminkäisnimisen kappaleen Mäkelä oli joku vuosi ennen tarjonut teatterille, mutta jäi se esittämättä.
[35] Tekijäpalkkiona maksettiin Juho Vesaisesta 600, Marista 400 ja Baabelin tornista 300 mk.
[36] Lilli Högdahl, (sittemmin ottanut nimen Horsma), s. 22/6 1880 Helsingissä, rakennusmestarin tytär, käynyt Helsingin suom. tyttökoulun. Mennyt naimisiin lakit. kand. Antti Tulenheimon kanssa 1909.
[37] Pietari Alpo, s 26/2 1878 Heinävedellä, maanviljelijän poika, ylioppilas 1896. Eronnut teatterista 1901, jonka jälkeen tehnyt ulkomaalaisen opintomatkan, toiminut maaseututeattereissa ja vsta 1907 ollut Tampereen teatterin johtaja.
[38] Tekijäpalkkiona suoritettiin kappaleista yhteensä 600 mk.
[39] Summaan on luettu puhtaat rahalahjatkin, joita tuli eri taholta, siten Savokarjalainen osakunta lähetti 400 mk; Tampereelta tuli 1,145; Mustialasta (oppilailta) 100; "Kontion" työmiehiltä 100; Rautatien tehtaan työmiehiltä 27; "Kilpi nuoremmalta" 25; eräältä täkäläiseltä raittiusyhdistykseltä 28; Suom. sivistysseuralta 114 mk. — Arpajaistoimikunnan puheenjohtaja oli rva Agnes Bergbom (Vuorenheimo), rahastonhoitaja rva Anna Stenroth ja sihteeri nti Aini Nevander.
[40] Tyyne Finne (rva Vuorenjuuri), s. 13/3 1881 Kangasalla, käynyt 6 luokkaa Helsingin Suom. yhteiskoulua, eronnut teatterista lokak. 1902, mentyään vuotta ennen naimisiin.
[41] Elli Malm, s. 17/9 1881, työnjohtajan tytär, eronnut 1903 ollakseen Suom. maaseututeatterin jäsen 1903-1908, v:sta 1905 naimisissa laulaja Väinö Solan kanssa.
[42] Niitä varten, jotka eivät ole Roomassa käyneet, lienee paikallaan huomautus, että Kapitoliumin rinteellä aina pidetään elävää sutta rautahäkissä, muistona kaupungin perustamissadusta. Luultavasti tämä sai Bergbomin kaipaamaan hanhia.
[43] Bergbomin kyky "ahmia" kirjallisuutta oli ihmeteltävä. Hänen silmänsä eivät seuranneet rivejä laidasta laitaan vaan ottivat sivun kerrallaan yläreunasta alareunaan — ja kumminkin hän käsitti ja omisti kaiken sisällyksen, niin että hän voi seikkaperäisesti selostaa mitä oli lukenut. Kun kuuli Bergbomin kertovan jonkun sattumalta puheeksi tulleen draaman taikka romaanin sisällyksen, ei voinut kyllin ihmetellä hänen muistiaan.