Tulot arpajaisista nousivat 24,000 markkaan.[39]
Toinen seikka, joka maaliskuulla täytti kansalaisten mielet, oli rakkaan runoilijan Z. Topeliuksen kuolema. Pian sen jälkeen kun hän oli käynyt Helsingissä ollakseen saapuvilla juhlassa, joka oli toimeenpantu hänen 81:sen syntymäpäivänsä viettämiseksi, hän sairastui ja 12/3 hän iäksi ummisti silmänsä. Maahanpanijaiset, kenties suurimmat mitä Suomessa on nähty, olivat 21/3. Suomalaisen teatterin puolesta, jonka syntyä ja kehitystä vainaja sydämellisellä myötätunnolla oli seurannut, Kaarlo Bergbom laski seppeleen unohtumattoman suurmiehen, valon sankarin haudalle.
Sen lisäksi mitä ennen on kerrottu tammi-, helmi- ja maaliskuun toimesta, on vielä mainittava, että silloin taas tehtiin pari kiertomatkaa. Osa seuruetta lähti näet tammikuun lopulla Viipuriin ja antoi siellä 27/1-30/1 viisi (eräänä päivänä kaksi) näytäntöä sekä sitte Sortavalaan, missä 31-2/2 näyteltiin kolme kertaa. Toinen retki suunnattiin maaliskuun lopulla Turkuun, jossa 25/3-27/3 esiinnyttiin kolmena iltana.
Huhtikuun 13 p. oli 25 vuotta kulunut umpeen siitä kun Benjamin Leino tuli teatteriin, ja tietenkin päivää juhlallisesti vietettiin. Olihan tästä kiertokoulunopettajanpojasta ja kauppapalvelijasta kehittynyt yksi taidelaitoksen päävoimia, joka kunniakkaasti oli suorittanut vaikeimpia tehtäviä, ja jolla siis oli yleisesti tunnustettu merkkiosansa teatterin taiteellisessa työssä ja ansionsa sen menestyksessä. Juhlanäytäntöä varten oli Venetian kauppias uudestaan harjotettu, sillä Shylock oli Leinon mainehikkaimpia rooleja, ja koko illan taiteilija oli lämpimien suosionosotusten esineenä. Muun muassa hänelle ojennettiin kolme laakeriseppelettä (johtokunnalta, tovereilta ja Ruotsalaisen teatterin jäsenistöltä) sekä rahalahja (1,120 mk) Perkiön huvilaa varten Ruovedellä. Ahlberg ja Lindfors esiintyivät, niinkuin ennen, Antoniona ja Lancelot Gobbona; rva Rautio oli Portia, rva Poppius Nerissa ja nti Hertzberg Jessika. — Viikkoa myöhemmin, 20/4, liitettiin ohjelmistoon Ibsenin nuoruuden draama Päiväkummun pidot, jonka A. W. Forsman (Koskimies) oli suomentanut ja jonka pääroolin erittäin menestyksellisesti näytteli Katri Rautio. Signenä näyttäytyi ensi kerran tärkeänpuoleisessa tehtävässä nti Lilli Högdahl, ja miellytti hän yleisöä edullisella ulkonäöllään, soinnukkaalla äänellään sekä selvällä lausumistavallaan. Jälkikappaleena annettiin Bergbomin järjestämä uusi laulukuvaelma Morsiamen tulo miehelään, joka herätti mieltymystä, niin että säveltäjä A. A. Liljeström huudettiin esiin.
Toukokuultakin on uutuus merkittävänä, nimittäin P. Alpon suomentama Max Dreyerin 3-näytöksinen komedia Tohtori tohtorin rouvana (4/5), jonka sisällyksen jo tunnemme Bergbomin kirjeestä (ks. ylemp. siv. 96). Pääroolit olivat Lindforsilla ja rva Poppiuksella, kumpikin esittäen hienoa taiteellista työtä. Kappale meni vain kolme kertaa, samoin kuin äsken mainittu Ibsenin näytelmä.
Valitettavasti oli Lisbeth-tohtori rva Olga Poppiuksen viimeinen tehtävä teatterin palveluksessa. Seurue oli näet tänä keväänä menettävä tämän lahjakkaan, taiteilijaksi kehittyneen jäsenensä, joka jo kauvan oli ollut yleisön erityisessä suosiossa. Samaan aikaan oli rva Naemi Kahilainenkin päättänyt erota, hänkin kokenut kyky, joskin ahtaalla alalla. Näiden eroavien jäsenten jäähyväisnäytäntö oli 22/5, jolloin he viimeisen kerran esiintyivät Erkon Aino-draamassa. Sitä ennen, 12/5, oli rva Poppiuksen sisar, nti Tyyne Finne,[40] ensi kerran näytellyt Maijuna Papin perheessä ja herättänyt toiveita, että hän ainakin osaksi kykenisi korvaamaan sisartaan. Samaan aikaan liittyi seurueeseen myöskin nti Elli Malm.[41] Viimeinen ilta oli 30/5 (Sota rauhan aikana).
Taloudelliselta kannalta arvostellen näytäntökausi oli menestyksellinen. Vajaus alentui jälleen tuntuvasti. Sitä vastoin ei se taiteellisesti — ei ainakaan uusiin näytelmiin katsoen — ollut yhtä huomattava. Kumminkin Bergbom kirjeessään nti Elfvingille (30/1) oli täksi kevääksi suunnitellut kolme uutta kappaletta (muun muassa Teuvo Pakkalan Tukkijoella); mutta tuntemattomasta syystä jäivät ne myöhemmäksi.
Merkkitapauksena on mainittava, että johtokunta 29/11 1897 Martti Wuoren ehdotuksesta päätti, että 10 % tämän kirjailijan viimeisten näytelmien (Savon sydämessä ja Korkea oikeus istuu) tuottamista bruttotuloista annettaisiin Kaarlo Bergbomin nimeä kantavan rahaston pohjarahaksi, josta rahastosta vastedes palkintoja jaettaisiin parhaimmista, teatterissa näytellyistä alkuperäisistä suomalaisista näytelmistä. Näin sai alkunsa Kaarlo Bergbomin rahasto, johon seuraavana vuonna, niinkuin johtokunnan kokouksessa 2/9 ilmotettiin, eräs Bergbom-sisarusten ystävä lahjoitti 25,000 markkaa. Tämä summa ei kuitenkaan vielä ole yhdistetty rahastoon, vaan on se talletettuna Kansallispankissa ja lahjottaja kantaa korot kuolemaansa asti.
Näytäntöjen luku oli 141 ja niissä annettiin: 10 kertaa Savon
sydämessä; 9 Korkea oikeus istuu: 8 Kuningas Lear, Hannele; 7
Sappho; 6 Prinsessa Ruusunen, Kyypron prinsessa, Kuningas Rikhard III,
Kreivitär Kirkassilmä; 5 Pater Paulus, Figaron häät, Tuulispää,
Kuinka äkäpussi kesytetään; 4 Saaristossa, Salamiin kuninkaat, Juho
Vesainen, Sylvi, Venetian kauppias, Vanha Dessaulainen, Natalia
Petrovna; 3 Aino, Anna Liisa, Morsiamen tulo miehelään, Vasantasena,
Mustalainen, Jeppe Niilonpoika, Rouva Suorasuu, Päiväkummun pidot,
Tohtori tohtorin rouvana; 2 Murtovarkaus, Mari, Nummisuutarit,
Kullervo, Setä Bräsig, Lääkäri vastoin tahtoansa, Kansanvihaaja, Sota
rauhan aikana, Esimerkin vuoksi, Bartel Turaser; 1 Prologi vlta 1872,
Pilven veikko, Kumarrusmatka, Setä, Coelestinus, Pahassa pulassa,
Kihlaus, Papin perhe, Reviisori.
Näistä 48 kappaleesta oli puolet, 24, kotimaisia ja 15 uusia.