"Rakas Bettina-ystävä. Kuinka virkistävää olikaan kuulla jotakin sinulta. Olemme viime aikoina tavanneet toisiamme niin pikimmältään, ettemme vuosikausiin ole saaneet tilaisuutta oikeaan 'passiar'iin', kuten tanskalaiset sanovat. Tuntuisi niin hyvältä saada puhua siitä, joka meitä kaikkia painaa, puhua tyynesti ja surullisesti niinkuin ihmisten sopii, jotka tietävät ettei välttämätöntä muuteta huutamalla, mutta että kestettävä on viimeiseen saakka. Me ymmärrämme toisiamme — siitä olen vakuutettu — tässäkin asiassa."

Muutoin koskevat molemmat Sprengtportenin oppilaita. Nti Elfving oli kirjoittanut, että kappaletta oli pyydetty näyteltäväksi Ruotsiin (arvaamme että Aug. Lindberg oli sitä pyytänyt). Kaarlolle tämä oli "yllätys, joka ei ollut sekottumattomasti iloinen", vaikka luonnollisesti sensuuri nyt vähemmän kuin koskaan sallisi kappaleen esittämistä Helsingissä. Hänen mielestään oli sentään myöntäen vastattava, mutta ennen kun käsikirjoitus lähetettiin, oli se tarkastettava ja erinäisiä lauseita muutettava, ne kun eivät sopineet ruotsalaisille. Tämä työ ei kumminkaan voinut tapahtua kirjeiden kautta, vaan oli heidän sitä varten yhdyttävä syyspuolella. Tuliko tästäkään mitään, sitä emme tiedä. Ei ainakaan näytelmää ole Ruotsissa esitetty. Mahdollisesti raukesi tuuma sentähden, että nti Elfving näihin aikoihin kuoleman kautta menetti sekä sisarensa että äitinsä.[50]

* * * * *

Viimeinen näytäntökausi Arkadiassa alkoi l/9 Murtovarkaudella ja muilla tunnetuilla kappaleilla, siksi kun 18/9 tuli ensimäinen uutuus, Jalmari Finnen suomentama A. Bissonin ja B. de Turiquen 3-näytöksinen huvinäytelmä Historiallinen linna, joka Parisissa oli loistavasti menestynyt, mutta meillä eli vain kolme iltaa. Vetämättä vertoja Bissonin Herra ylitirehtöörille näytelmä myöskin tarjosi vähemmän otollisia tehtäviä; kuitenkin Weckman — Barrois, Kallio — Colombin, Närhi — Gabriac sekä nti Lähteenoja — Chloe, Olga Salo — rva Baudoin ja Olga Leino — Géneviève huvittivat katsojia. — Lähinnä sen jälkeen seurasi 25/9 Hamlet, uusittuna, ja nähtiin nyt niinkuin aina kuinka luotettava suosijapiiri klassillisella draamalla oli teatterin yleisössä. Se meni 8 kertaa. Päärooli oli niinkuin ennen Axel Ahlbergilla, mutta Ofeliana esiintyi Lilli Högdahl, näytellen "liikuttavasti ja kauniisti", sentään tyydyttämättä korkeita vaatimuksia. — Hamlet-näytäntöjen välissä ja jälkeen vieraili muutamina iltoina rva Kahilainen, esiintyen muun muassa pastorin rouvana Kuopion takana, ja teki hänen repäisevä komiikkansa entisen tapaista vaikutusta; nti Tompuri oli Lilli ja Paavo Ahlman[51] pastori Jussilainen. — Ohjelmistolle uusi Molièren huvinäytelmä, Scapinin vehkeilyt, annettiin, Jalmari Finnen suomentamana syyskauden toisena uutuutena 9/10, ja se synnytti salongissa mitä hilpeimmän mielialan. Lindfors oli oivallinen Scapin, ja kiitosta niittivät myöskin Falck — Argante, Närhi — Geronte, Kallio — Octave, Suonio — Leander, Tyyne Finne — Hyacinthe ja Olga Leino — Zerbinette. — Uusintona tosin mutta silti melkein uutena palasi Hauptmannin Hannele näyttämölle 16/10. Nuori säveltaiteilija Erkki Melartin oli näet, vasta kotiuduttuaan ulkomailta opintomatkalta, säveltänyt kappaletta varten laajan musiikin, joka R. Kajanuksen orkesterin esittämänä huomattavasti enensi sen vaikutusta. Hänen oli erinomaisesti onnistunut tavata näytelmän lyyrillinen pohjatunnelma (E. Katila U. S:ssa). Esittäjiäkin kiitettiin keitä tosipiirteisestä realismista, keitä hienotunteisesta tunnelmanvirityksestä;. Olga Leino oli Hannele, Lattu kyläräätäli, Närhi Hannelen isä, Salo Gottwald, nti Lähteenoja ja Pesonen köyhäinhuoneen väkeä.

Marraskuu alkoi kaksoispremiäärillä, 1/11 kun annettiin Jalmari Finnen suomentama E. Pailleronin 1-näytöksinen huvinäytelmä Kipinä ja kotimainen alkuteos, Jalmari Hahlin 3-näytöksinen näytelmä Heinäkuun helteessä. Miellyttävässä esikappaleessa nti Helmi Tähtinen[52] kokeili iloisena Antoinettena, saaden melkoista suosiota osakseen. Mitä taasen ohjelman pääkappaleeseen tulee, ei se paikallisväriä ja henkistä lentoa kaipaavana "taiteilijadraamana" ollut omansa mainittavasti viehättämään yleisöä; jo toisen illan jälkeen se katosikin. — Paljon suurempaa huomiota, joskaan ei pysyvää menestystä, saavutti Kasimir Leinon 5-näytöksinen historiallinen näytelmä Jaakko Ilkka ja Klaus Fleming, joka 9-kuvaelmaisena oli niin laaja, että se riitti kahdeksi illaksi: edellisenä näyteltiin 5 ensimäistä kuvaelmaa ja toisena 4 jälkimäistä. Näyttämöllepano oli tavallisen huolellista, loistavaa ja aikakautta kuvaavaa, niin että se viehätti katsojia silloinkin kun toiminta — niinkuin varsinkin alkupuolella — tuntui pitkäveteiseltä. Näytteleminen oli hyvää etenkin pääosiin nähden; mutta monet sivuosat, joihin ei enää kehittyneitä voimia riittänyt, esitettiin luonnollisesti heikommin. Mainioita olivat erittäinkin B. Leino Ilkkana, joka innostuneesti näytteli pohjalaista talonpoikaissankaria, ja Axel Ahlberg Klaus Fleminginä; mainitsemme myös nti Lähteenojan noitana. Näytelmän ensimäinen osa annettiin ensi kerran 15/11 ja sitten vielä kaksi kertaa peräkkäin, jonka jälkeen toisen osan ensi-ilta oli 20/11 — kaikkiaan meni kumpikin osa 7 kertaa. Yleisö oli kyllä viehättynyt, mutta myöhemmillä kerroilla vähälukuinen. — Joulukuulla ei enää tullut uutta, vaan muun tunnetun muassa pitkiä aikoja kätkössä ollut oopperamainen Kultaristi, jossa laulajana esiintyi Iivari Kainulainen.[53] —

"Tunnollista ja ahkeraa työtä teatteri on tehnyt viime syyskautenansakin", eräs arvostelija lausuu, "joskaan työ ei tunnu niin intensiiviseltä kuin ennen." Enemmän uutta olisi saanut ilmestyä, mainitaan sen ohella; mutta nyt niinkuin tavallisesti arvostelija ei tiennyt, miksi täytyi vähempään tyytyä. Bergbomin aikomus oli ollut esittää Björnsonin Yli voimain, mutta oli se lykättävä, kun tekijän vaatimaa palkkiota, 1,000 kruunua, katsottiin liian suureksi. Sittemmin runoilija alensi vaatimuksensa, ja kappale voitiin näytellä tammikuun lopulla.

Muuten saamme tietoja teatterista ja oloista Emilien kirjeestä Betty
Elfvingille 15/12:

— "Joulukuun 4 p. Kaarlo lähti jälleen tavalliselle joululevolleen; hän matkusti Berliniin, mutta palaa luultavasti uudenvuoden aatoksi. Kyllä hän tänä vuonna on ollut jotenkin voimissaan, mutta eihän joustavuus eikä voimat enään ole entisellään. Tammikuulla [todellisuudessa helmikuulla] Ida Aalberg on tuleva. Hän esiintyy Hedda Gablerina, Theodorana sekä vielä jossakin kolmannessa roolissa, joksi hän itse ehdottaa Orleansin neitsyttä, mutta siihen emme ole oikein taipuvaisia. Näytelmä on vaativainen näyttämöllepanoon nähden, emmekä nyt, kun jo seisomme toisella jalalla uudessa talossa, katso itsellämme olevan oikeutta heittää pois niin paljon rahaa kuin kaksi koristuskappaletta [Theodora oli toinen] vie. Jos hän kuitenkin pysyy lujana, täytyy meidän kai myöntyä. — Niin uusi talo! Se on nyt melkein valmis, ja me odotamme vain johtokunnan pyytämää ylimääräistä lainaa, mutta saa nähdä kuinka kaavan sitä on odotettava. Senaatti on tosin puoltanut sitä, mutta miten ratkaistaan kysymys Pietarissa? Suurella levottomuudella minä ajattelen muuttoa uuteen palatsiin; päiväkustannukset nousevat siellä niin kuulumattoman suuriksi, että pelkään teatterin tulojen olevan aivan riittämättömät. — Ja nyt, hyvä loppu tälle suruvuodelle. Jumala suokoon meille kaikille valoisampia, toiverikkaampia päiviä, mutta ennen kaikkea rehellistä tahtoa ja luottamusta. Nyt on kaikki pimeää ja raskasta. Vanha Yrjö-Koskinen uskoo kumminkin järkkymättömästi, että valoisampi aika on koittava, vaikkemme kenties itse saakaan sitä nähdä. Jumalan haltuun. Ystäväsi Emilie Bergbom."

Kaarlon matkalta on meillä yksi päiväämätön kirje, josta otamme seuraavat rivit:

"Armahani! Ei minulla ole paljon kerrottavaa. Olen levähtänyt ja rauhottanut kiihottuneita hermojani — sehän olikin matkani tarkotus. Teatterin suhteen on minulla ollut huono onni. Niin esim. odotin Kööpenhaminassa neljä päivää nähdäkseni Kuningas Learin n.s. Shakespearenäyttämöllä, jonka Perfall ja Possart ovat keksineet lukuisia dekorationivaihdoksia vaativia kappaleita varten. Ainoastaan tausta ja tehottomia (neutrala) kulisseja. Mutta kun tulin teatteriin, sain Learin sijasta nähdä kaksi Heibergin homehtuneimpaa voodevillea. Samoin petettiin minua edellisenä iltana Dagmarteatterissa, missä sain Kamelianaisen (!) Björnsonin uusimman draaman, Tora Parsbergin, sijasta. Täällä Berlinissä en ole nähnyt Hoop of Seegen (Siunauksen toivo), mutta kyllä Yli voimain. — — En ole saanut bysantilaisia reunuksia [Theodoraa varten]; paras lienee maalauttaa semmoisia, niin ne saa toivomuksensa mukaisiksi. — — Kaarlosi."