Näin laajassa teoksessa on tietenkin monta korjattavaa kohtaa — milloin on erehdys tapahtunut, milloin jäänyt jotakin mainitsematta, joka olisi ansainnut tulla huomioonotetuksi yhtä hyvin kuin se mikä on kerrottu. Tässä seuraa muutamia korjauksia.
I, s. 11. Ylioppilasten seuranäytännöistä 1859 tavataan tietoja silloisessa Suomettaressa (n:o 17) tietoja.
s. 35. Seuranäytännössä 22/6 1866 esiintyi myöskin sen ajan taide-elämästä suuresti viehättynyt, Bergbom-sisarusten silloiseen ystäväpiiriin kuuluva nti Marie Kuhlman (sittemmin naimisissa August Schaumanin kanssa). Hän näytteli Pernillaa Holbergin komediassa Katsokaa peiliin.
s. 59. "Oelzen salonki" oli sen kivirakennuksen yläkerrassa, joka on lähinnä keisarillista palatsia, Mariankadun varrella, vastapäätä nykyistä päävahtia.
s. 84. Neiti Betty Elfving on muistiinpannut erään kaamean tapauksen, joka oli Kaarlo Bergbomia kohdannut luultavasti juuri Saarijärvellä-olon lopulla. Kertomus on seuraava: Eräällä pitkällä jalkamatkalla, jommoisia hän mielellään teki, hän väsymyksestä poikkesi muutamaan taloon pyytääkseen hevosta. Hän tahtoi näet päästä yöksi kotia, mutta isäntä sanoi sitä mahdottomaksi, sillä ilta oli jo myöhäinen ja hevoset olivat kaukana niityllä. Saattoihan vieras, hän arveli, jäädä yöksi taloon, ja seuraavana aamuna hän saisi hevosen ja miehen kotimatkaa varten.
Tämä ehdotus ei ollut Kaarlon mieleen, semminkään kun isäntä ei näyttänyt luotettavalta, mutta oli syksy ja sadekin uhkasi. Hän päätti siis jäädä, ja, tekemättä lähempää tuttavuutta talonväen kanssa, hän pian meni huoneeseen, jossa hänelle osotettiin vuode. Yksi talon miehiä nukkui rahilla toisella puolen huonetta, mikä tietysti ei estänyt tarjoamasta vieraalle yösijaa samassa suojassa. Kaarlosta tämä tosin ei ollut hauskaa, mutta väsynyt kun oli, hän heittäytyi vuoteelle ja nukahti siihen.
Yöllä hänet herätti kuutamo, joka valaisi huoneen, ja silmät puoleksi avattuina hän näki miehen vastapäätä olevalta rahilta tuijottavan häneen. Katse ei ennustanut hyvää, sillä miehen silmissä näyttäytyi jotain salakavalaa, mutta kun hän pysyttäytyi liikkumatta, Kaarlo katsoi parhaaksi menetellä samoin, ja hän vaipui jälleen unenhorrokseen. Siitä hän sentään pian havahtui uudestaan, ja nyt hän melkein suljetuin silmin huomasi yötoverinsa seisovan edessään käsi koholla, iso, välkkyvä puukko kädessä. Henki oli kyseessä, mutta pako oli mahdoton ja silmää räpäyttämättä Kaarlo pysyi liikkumattomana, ollen nukkuvinaan.
Niin kului muutama hetki, kenties minuutteja. Vihdoin uhkaava käsi laskeutui alas, ja mies meni takaisin rahilleen ja nukkui siihen. Kun Kaarlo hänen raskaasta hengenvedostaan päätti, että uni ei ollut teeskenneltyä, hän nousi, meni ulos ja jatkoi jalkamatkaansa siksi kun saapui taloon, jossa hänet tunnettiin ja ystävänä vastaanotettiin. Siellä hän myöskin sai tietää, että mies, joka oli uhannut hänen henkeänsä, oli mielipuoli.
s. 134. Pilven veikossa ei esiintynyt isänä F. H. Alopaeus, vaan hänen nuorempi veljensä O. G. Alopaeus.
s. 137. Säilyneestä keräyslistasta päättäen Yrjö Koskinen oli se, jonka alkuunpanosta rva Raalle Lea-iltana lahjotettiin kultainen rannerengas.