s. 165. Preciosa-näytelmän esittämiseen nähden (1870) on lisättävä, että nti Therese Decker kulissien takana lauloi mitä Preciosalla on laulettavaa. Preciosa näytteli kuitenkin niin hyvin, että yleisö ei sitä huomannut. Niiden kanssa, jotka sanoivat nti Deckerin laulavan, toiset löivät vetoa että nti Meurman (Preciosa) itse lauloi!
II, s. 225. Nti Maria Grape on nykyisin ilmottanut (ks Aika 1910, s. 191 ss.), että pohjaraha kultaisen laakeriseppeleen hankkimiseksi, joka 12/12 1875 Arkadiateatterissa laskettiin rva Winterhjelmin päähän, oli Viipurin hovioikeudenneuvos-vainaja Niilo Peranderin antama. Perander, joka 1869 oli näytellyt Aramin osaa Leassa, oli näet rva Winterhjelmin hyvälle ystävälle nti Grapelle lähettänyt 100 mk pyynnöllä että se käytettäisiin pohjarahana lahjaa varten, joka olisi taiteilijattaren "arvoa täysin vastaava", mutta että hänen (Peranderin) nimi jätettäisiin mainitsematta. Pienessä ryhmässä (Bergbom-sisarukset, nti Hanna Snellman, Julius Krohn, August Hagman ja nti Grape) sovittiin minkälainen kunnialahja annettaisiin, ja pian merkittiin tarvittavat 500 mk. Keräyksen toimittivat pääasiassa pohjalaiset (ylioppilailta otettiin vain 1 mk mieheltä). — Nti Grape oli 1903 taiteilijattaressa herättänyt ajatuksen, että kallis lahja hänen kuolemansa jälkeen oli tuleva Kansallisteatterin omaksi, niinkuin sitten onkin tapahtunut.
Samana vuonna (1875) K. A. Winterhjelm julkaisi teatterihistoriallisen teoksen "Af Kristiania Teaterliv i den seneste tid", jossa tavataan Kaarlo Bergbomin kirjoittama lyhyt, mutta silti täydellinen kuvaus rva Winterhjelmin taiteilijakehityksestä, -luonteesta ja ohjelmistosta.
III, s. 423. Pääsiäisviikolla 1892 kävi mainio Coquelin ainé ensi kerran Helsingissä. Esiintyen omalla joukollaan Uudessa teatterissa ja seurustellen enimmäkseen täkäläisissä ruotsalaisissa piireissä kuuli hän kuitenkin niin paljon puhuttavan Suomalaisesta teatterista, Elinan surmasta ja Ida Aalbergista (jonka hän jo Parisissa oli oppinut tuntemaan), että hän tunnusti halunsa saada nähdä kansallista näyttämöämme. Bergbom toimeenpani silloin kiristorstaina 14/4 klo 2 p:llä erikoisnäytännön, jossa esitettiin näytöksiä Elinan surmasta. Näytäntöön ei myyty lippuja, vaan kutsuttiin paitse ranskalaista taiteilijaa ja hänen lähimpiä tuttaviaan teatterin takaajia. Harvinainen vieras oli erittäin tyytyväinen siihen mitä sai nähdä. Teatteri, hän muun muassa sanoi, ei lainkaan näyttänyt nuorelta, vastaperustetulta laitokselta, vaan vakaantuneelta, vanhoihin hyviin traditioneihin nojaavalta näyttämöltä. Eräässä kirjeessä 15 pltä huhtik. Albert Edelfelt, kiitettyään Emilie Bergbomia puvuista, jotka hän maalauksiaan varten oli saanut lainata Suomalaiselta teatterilta, lausuu tuon näytännön johdosta: "Pyydän neitiä tri Bergbomille esittämään vaimoni, sisarieni ja oman kiitollisuuteni lipuista erinomaisen mieltäkiinnittävään erikoisnäytäntöön Coquelinia varten. Hän on lakkaamatta sen jälkeen suurimmalla ihastuksella puhunut sekä näyttämöllepanosta ja ohjauksesta että rouva Ida Aalbergin taiteesta." Tähän liitettäköön, että Coquelin käydessään Arkadian näyttämöllä oli erittäin myöskin kiittänyt rva Katri Rautiota Elinan roolissa.
IV, s. 138. Emilie Bergbom erosi virastaan hypoteekkiyhdistyksessä 1 p. syysk. 1900. Edellisenä päivänä hän sai K. Antellin hypoteekkiyhdistyksen johtokunnan ja yhdistyksen puolesta allekirjoittaman kirjeen, jossa hänelle julkilausutaan syvä kiitollisuus 29 vuoden "erinomaisen hartaasta ja tunnollisesta toimesta" yhdistyksen hyväksi sekä ilmotetaan, että hänelle oli määrätty 1,200 mkan vuotuinen eläke.
Suomalaisessa teatterissa 1872-1905 esitettyjen puhe- ja laulunäytelmäin luettelo.
Huom.! Ensimäinen päivämäärä kappaleen nimen jälkeen osottaa milloin se on ensi kerran näytelty, seuraavat milloin sama kappale on uusittu.
1. Adelaida, laulunäytelmä, 1 n., kirj. H. Müller, suom. T. Hagman, 15/9 1881.
2. Adrienne Lecouvreur, näytelmä, 5 n., kirj. E. Scribe ja G. J. Legouvé, suom. K. Rauta. 11/5 1883.
3. Ahab Israelin kuningas, murhenäytelmä, 5 n., kirj. Alpo Noponen. 16/5 1900.