Olimme portin edustalla. Taaskin loi Erik minuun saman tutkivan katseen, aivankuin hän olisi yksinkertaisissa sanoissani huomannut jonkun salatun tarkoituksen.
Mutta kun nyökkäsin hänelle hymyillen, niin hymyili hänkin ystävällisesti vastaan.
Heti sen jälkeen olimme ovemme edustalla ja ojensimme molemmat yht'aikaa avaimemme avataksemme oven.
— Tahtoisin tietää kuinka kauvan avaimemme sopivat samaan lukkoon, sanoin minä.
— Ei kukaan tiedä elämänsä pituutta, vastasi Erik.