Märtta katsahtaa häneen musertavasti olkansa yli ja kääntyy sitten minun puoleeni.
— Omaan huoneeseesi pitää sinun saada la France-ruusun sirkkalehtien näköiset seinäpaperit, eikä katto saa olla kipsivalkoisen ruma, vaan sen paperoimme helmiäiseen vivahtavan väriseksi. Sinulla voisi olla myös heikon ametistin väriset seinäpaperit ja katto kellastuneen norsunluun värinen — mutta se vaikuttaa ehkä liian alakuloiselta. Ruokasaliin delftinsinistä ja valkoista, luonnollisesti. Erik voi kernaasti pitää vihreän, joka sopii Karl Johan-kalustoon —
— Minä en kaiketi saa mitään omaa huonetta, sanoin nauraen, mutta muuten niin — — —
— Meneekö herra alas isännän luo vai ei? Portinvartia oli raivoissaan ja minä sanoin: — Mene nyt!
Heti kun ovi oli sulkeutunut heidän jälkeensä tarttuivat tytöt kumpaankin käsivarteeni.
— Sinä aiot laittaa makuuhuoneen! huudahti Gertrud kiihkeästi.
— Niin, luvallasi.
— Sitä emme koskaan salli, sanoi Märtta.
— Minä en käsitä, että sinä saatatkin! sanoi Gertrud.
— Voit kai käsittää, keskeytti Märtta, että Erikhän juuri pakottaa hyvanluontoista Kamillaa. Mutta pysy lujana ja puolusta persoonallista vapauttasi ja pyhää untasi! On kummallista, ettet sinä ajattele, ettei aamuisin olla kauniita sängyssä.